Tien päällä

Lähdimme aamulla vähän ennen kymmentä pilvisestä Texasin Amarillosta ajamaan kohti seuraavia etappejamme Santa Fe:tä ja Albuquerqueta. Kävimme ensi alkuun noin 9 mailin päässä hotellista olevalla Texan Steak Housella jossa kuvailimme muutaman foton kuulusta ravintolasta ja motellista sen vieressä. 

Siitä jatkoimme Cadillac Ranchille. Cadillac Ranchilla on haudattuna perä perää kymmenkunta Cadillaccia puoliksi maahan. En tiedä mikä homman nimi paikan päällä on koska moni ihminen saapui paikalle spraypullon kanssa ja siellä he kilpaa spreijalivat autoja, nevö höörd what was the thing there.

Uskotteko, aamulla kun olimme Cadillac Ranchilla ilma oli 26 asteista. Ja minä tärisin siellä kylmästä. Luulin Cadillac Ranchin olevan jotakin erikoisempaa, mutta mielestäni se oli jonkinsortin pettymys.

Ei mennyt aikaakaan kun olimme poissa Amarillon keskustasta, eikä mennyt aikaakaan paljoa lisää kun maisemat muuttuvat radikaalisti. Eteemme avautui preeria. Ihan mieletöntä! Ei tällaisia maisemia ole kyllä koskaan nähty. Kello on nyt 15.50 ja kohta puolin lähestymme Santa Fe:tä. Maisemat ovat edelleen aavaa preeriaa. Olemme ajaneet muutaman pätkän vanhaa Route 66:iä. Ajoin itse ensimmäiselle pätkälle. Tie kapeni kapenemistaan ja lopulta muuttui hiekkatieksi. Pysähdyimme tien varteen ottamaan kuvia. Kävimme myös kaikki kuspissillä ihan nopeasti tien poskessa, ei ollut tietoa koska seuraava resttop tulee vastaan ja ainakin minulla oli kupla otsassa melkoinen. No, nyt voin sanoa että olen käynyt preerialla puskapissalla :)

Käännyimme Santa Rosan kohdilla jälleen Route 66:lle. Aivan kertakaikkisen ihania vanhoja huoltoasemia, myös ränsistyneitäkin oli. Santa Fe:hen saavuimme vähän ennen iltakuutta. Totesimme hetken perästä että ollaan ylitetty aikavyöhyke... To be Continued