Santa Fe, Intiaaneja ja Flagstaff
Jäätiin eilen vielä yhdeksi yöksi Albuquerqueen koska lähettyvillä oli niin paljon nähtävää. Santa Fe´n kaupunki lähellä, idempänä Albuquerqueta, on kaunis kuin mikä. Noustiin highwaytä ylös kahteen tuhanteen metriin, vaikkei sitä olisi millään uskonut kun kaikki oli niin loivaa, ja saavuttiin Santa Fe:hen.
Meidät vastaanotti valtava monsuunisade. En millään olisi uskonut, että näin lännessä myös sataa keskellä heinäkuuta, mutta ihmeiden aika ei ole ohi ja varsinkaan kun meikäläinen on paikalla. Sadekuuro ei onneksi kestänyt kauaa.
Kiertelimme Santa Fe:n keskustaa. Siellä on paljon käsityöliikkeitä. Intiaanit myivät itsetehtyjä koruja torin laidalla. Meidän mukaan lähti hopeinen ristiriipus, sormuksia ja setelinpidike. Kertakaikkiaan niitä käsin tehtyjä koruja olisi voinut ihastella vaikka kuinka pitkään. Ja mikä ihmisten ystävällisyys.
Söimme paikallista meksikolaista ruokaa. Navajo Taco on tällä reissulla tullut hyvinkin tutuksi. Intiaanit paistavat tacoleivät takapihoillaan olevissa pyöreissä uunissa. Jos voisin tältä matkalta tuoda kotiin jotakin mukanani niin toisin kaikki nämä tuoksut ja maut. Ruokaelämykset ovat toinen toistaan maukkaampia. En ole missään syönyt niin hyvin kuin New Mexicossa ja Intiaanialueilla.
Käytiin eilen ajelemassa ihka-aidossa intiaanireservaatissa. Se on pienoinen savitaloja täynnä oleva kylä valtatien varrella. Reservaatteja on useita matkan varrella Albuquerquesta Santa Fehen. Vanhimmassa reservaatissa asumukset on louhittu kalliioon ja niissä ei saa ottaa kuvia. Joissain niistä asutaan vieläkin.
Poikkesimme reservaatin kaupassa ja ihastelimme käsin tehtyjä mokkasiineja, mattoja, vilttejä, piippuja, päähineitä, käsineitä ja mitä ikinä kaikkea. Juttelimme kaupan myyjän kanssa. Hän on nuori nainen. Hän kysyi minulta, onko suomessa samanlaista kuin heillä. Vastasin, että ei. Kerroin suomen olevan tuhansien järvien ja metsien maa. Kun lähdimme ajamaan pois reservaatista näin pienen pojan leikkivän vesilammikossa, hän vilkutti minulle hyvästiksi.
Kävimme katsomassa Albuquerquessa, Boga Negra Canyonissa ikivanhoja kalliomaalauksia - petroglyfejä 200 000 vuoden takaa. Mietin mielessäni millainen ihminen oli kuvia kiviin maalannut ja mitä on mahtanut hänen ajatuksissaan liikkua. Tiesikö hän kuinka kauan nämä täällä tulevat säilymään.
Tänään ajoimme Albuquerquesta Flagstaffiin jossa yövymme kaksi yötä. Matkan keskivaiheilla pysähdyimme Petrifiedin kansallispuistoon. Se oli huikea paikka.
Tässä kohti saimme kääntää kelloja taas tunnin verran taaksepäin. On tosi mukavaa ottaa näin aina silloin tällöin "vähän" lisäaikaa.
Petrifiedin kansallispuistossa on huikeata kuumaisemaa ja kivettyneitä puita. Valtavaa preeriaa. Kivettyneet puut ovat yli 200 miljoonaa vuotta vanhoja. Oli onni, että pysähdyimme luonnonpuistoon, koska päästessämme lähemmäs Flagstaffia satoi vettä ja tuuli kovasti.
Koettiin jonkinnäköinen hiekkamyrsky ja nähtiin jälleen pieni trombi. Maisemat olivat mahtavia ajellessamme kohti länttä. Välillä tuntui, että olisi ollut kuussa ja välillä kuin suoraan jossakin lännen elokuvassa. Route 66 oli kuopattu moottoritien alle tällä pätkällä jolla ajelimme. Pysähdyimme parikin kertaa intiaanien pitämissä Rest Stopeissa ja ostin itselleni Cowboyhatun (me kaikki ostimme) ja kotiin vietäväksi intiaanien tekemän ristin.
Highwayillä täällä ajellaan 75 mailia tunnissa. Viiden mailin verran saa olla vauhtia siihen päälle. Rekkoja on tosi paljon liikenteessä, mutta liikenne etenee hirveän hyvin. Poliiseja näkyy harva se hetki sakkoja kirjoittamassa joten täällä ei kannata ajaa ylinopeuksia. Tietöitä täällä on myös paljon.
Kun saavuimme Flagstafiin alkoi olla jo ilta. Mieleeni tulvahti saman tien vanha sarja Villi Pohjola vaikka olemme kaukana Kanadan maista. Ensimmäisen kerran tällä reissulla pääsimme hotellille valoisaan aikaan. Tämä Flastafin kaupunki on ihan erilainen taas kuin esim. Santa Fe. On paljon puita. Vuoria tosin on yhtä lailla, mutta kaikki on vihreämpää. Täällä on tulivuori jonka vieressä olevaa kraateria vielä toivottavasti ehdimme katsastella. Näky oli jotenkin surrealistinen, tosi kaunis, mutta pelottava tummine laavoineen. Meillä oli tarkoitus tänään aloittaa Grand Canyonin koluaminen, mutta ihan hyvä että jää huomiseen. Aika kuluu reissussa hirmuisen nopeasti.
Meidät vastaanotti valtava monsuunisade. En millään olisi uskonut, että näin lännessä myös sataa keskellä heinäkuuta, mutta ihmeiden aika ei ole ohi ja varsinkaan kun meikäläinen on paikalla. Sadekuuro ei onneksi kestänyt kauaa.
Kiertelimme Santa Fe:n keskustaa. Siellä on paljon käsityöliikkeitä. Intiaanit myivät itsetehtyjä koruja torin laidalla. Meidän mukaan lähti hopeinen ristiriipus, sormuksia ja setelinpidike. Kertakaikkiaan niitä käsin tehtyjä koruja olisi voinut ihastella vaikka kuinka pitkään. Ja mikä ihmisten ystävällisyys.
Söimme paikallista meksikolaista ruokaa. Navajo Taco on tällä reissulla tullut hyvinkin tutuksi. Intiaanit paistavat tacoleivät takapihoillaan olevissa pyöreissä uunissa. Jos voisin tältä matkalta tuoda kotiin jotakin mukanani niin toisin kaikki nämä tuoksut ja maut. Ruokaelämykset ovat toinen toistaan maukkaampia. En ole missään syönyt niin hyvin kuin New Mexicossa ja Intiaanialueilla.
Käytiin eilen ajelemassa ihka-aidossa intiaanireservaatissa. Se on pienoinen savitaloja täynnä oleva kylä valtatien varrella. Reservaatteja on useita matkan varrella Albuquerquesta Santa Fehen. Vanhimmassa reservaatissa asumukset on louhittu kalliioon ja niissä ei saa ottaa kuvia. Joissain niistä asutaan vieläkin.
Poikkesimme reservaatin kaupassa ja ihastelimme käsin tehtyjä mokkasiineja, mattoja, vilttejä, piippuja, päähineitä, käsineitä ja mitä ikinä kaikkea. Juttelimme kaupan myyjän kanssa. Hän on nuori nainen. Hän kysyi minulta, onko suomessa samanlaista kuin heillä. Vastasin, että ei. Kerroin suomen olevan tuhansien järvien ja metsien maa. Kun lähdimme ajamaan pois reservaatista näin pienen pojan leikkivän vesilammikossa, hän vilkutti minulle hyvästiksi.
Kävimme katsomassa Albuquerquessa, Boga Negra Canyonissa ikivanhoja kalliomaalauksia - petroglyfejä 200 000 vuoden takaa. Mietin mielessäni millainen ihminen oli kuvia kiviin maalannut ja mitä on mahtanut hänen ajatuksissaan liikkua. Tiesikö hän kuinka kauan nämä täällä tulevat säilymään.
Tänään ajoimme Albuquerquesta Flagstaffiin jossa yövymme kaksi yötä. Matkan keskivaiheilla pysähdyimme Petrifiedin kansallispuistoon. Se oli huikea paikka.
Tässä kohti saimme kääntää kelloja taas tunnin verran taaksepäin. On tosi mukavaa ottaa näin aina silloin tällöin "vähän" lisäaikaa.
Petrifiedin kansallispuistossa on huikeata kuumaisemaa ja kivettyneitä puita. Valtavaa preeriaa. Kivettyneet puut ovat yli 200 miljoonaa vuotta vanhoja. Oli onni, että pysähdyimme luonnonpuistoon, koska päästessämme lähemmäs Flagstaffia satoi vettä ja tuuli kovasti.
Koettiin jonkinnäköinen hiekkamyrsky ja nähtiin jälleen pieni trombi. Maisemat olivat mahtavia ajellessamme kohti länttä. Välillä tuntui, että olisi ollut kuussa ja välillä kuin suoraan jossakin lännen elokuvassa. Route 66 oli kuopattu moottoritien alle tällä pätkällä jolla ajelimme. Pysähdyimme parikin kertaa intiaanien pitämissä Rest Stopeissa ja ostin itselleni Cowboyhatun (me kaikki ostimme) ja kotiin vietäväksi intiaanien tekemän ristin.
Highwayillä täällä ajellaan 75 mailia tunnissa. Viiden mailin verran saa olla vauhtia siihen päälle. Rekkoja on tosi paljon liikenteessä, mutta liikenne etenee hirveän hyvin. Poliiseja näkyy harva se hetki sakkoja kirjoittamassa joten täällä ei kannata ajaa ylinopeuksia. Tietöitä täällä on myös paljon.
Kun saavuimme Flagstafiin alkoi olla jo ilta. Mieleeni tulvahti saman tien vanha sarja Villi Pohjola vaikka olemme kaukana Kanadan maista. Ensimmäisen kerran tällä reissulla pääsimme hotellille valoisaan aikaan. Tämä Flastafin kaupunki on ihan erilainen taas kuin esim. Santa Fe. On paljon puita. Vuoria tosin on yhtä lailla, mutta kaikki on vihreämpää. Täällä on tulivuori jonka vieressä olevaa kraateria vielä toivottavasti ehdimme katsastella. Näky oli jotenkin surrealistinen, tosi kaunis, mutta pelottava tummine laavoineen. Meillä oli tarkoitus tänään aloittaa Grand Canyonin koluaminen, mutta ihan hyvä että jää huomiseen. Aika kuluu reissussa hirmuisen nopeasti.
Kommentit
Lähetä kommentti