Prahan reissu 9.-16.10.2025

Osittain kirjailija Dan Brownin uusimman kirjan innoittamana, ja ostosmahdollisuuksien siivittämänä päätimme lähteä syyslomalle Prahaan. Pakkasimme kimpsut ja kampsut autoon ja eikun menoksi. Heti Tallinnassa meitä oli vastassa aivan ennennäkemätön liikenneruuhka, mutta kun tuosta selvisimme, matkateko sujui oikein hyvin. Yövyimme ensimmäisen matkayömme Riian lähellä Saulkrastissa. Asunto siellä oli oikein hyvä, uusi ja moderni, eikä mitään valittamista - hintakin vain 55 euroa. Tosin aamulla piti tyytyä kylmään Starbucksin kahviin jonka ostin edellisiltana Pärnun Rimistä. 

Lukuisten edellisten reissujen pohjalta yritämme todella välttää ajamista Riian halki ja olla menemättä sinne ollenkaan. Riika on valtava, ja esimerkiksi sen yksi ja ainoa Teslan latausasema on niin jäätävän liikennehässäkän keskellä, että sen ajaa väkisinkin aina harhaan vaikka kuinka yrittää mennä oikein. Tiet Riian ympäristössä ovat muuten hyvässä kunnossa, mutta ne ovat itse Riian keskustassa perunapeltoa. Onnistuimme kiertämään kaupungin, huh. 

Matka taittui joutuisasti ja meillä oli oikein mukavaa. Ilma oli hyvä, hyvin syksyinen. Rekkoja oli paljon liikenteessä ja niitä joutui ohittelemaan tuon tuosta. Yksi tutka oli Latviassa. Liettuassa pääsin puhaltamaan (ensimmäistä kertaa koskaan Euroopan reissuilla), ja Puolan rajalla oli pienoinen autojen tarkastus - pienen lenkin joutui ajamaan sivuun vaikka muuten moottoritie oli auki. 

Seuraavan yön yövyimme Puolassa Lodzissa, pienessä ja tosi mukavassa Loft-asunnossa, joka sekin täysin uusi ja todella moderni. Pidimme asunnosta paljon. Tämä kustansi 66 euroa. Asuntoon kuului pysäköinti lukitun porttikongin takana sisäpihalla, joten sikäli pysäköinti tuntui turvalliselta. 

Lodzsista sitten määränpäähämme Prahaan. Tuolla saikin tehdä paljon seulontaa hotelleista, koska hinnat tuntuivat olevan korkeita ja meillä oli tietenkin kriteerinä itse hotelli huoneiston sijasta, siellä pysäköinti ja aamupala. Lopulta löytyi todella hyvä Orea Hotel Pyramid Praha. Siellä tuli ihan Hilton -fiilikset super isosta sängystä ja tilavasta huoneesta. Meille kaikille oli omat kylpytossut ja huoneen kylpyhuoneessa oli Rituals Cosmeticin tuotteet - tuntui luksukselta. Lapsi oli otettu ihanasti vastaan tosiaan lasten kylpytossuilla ja omilla kylpytuotteilla, tämä sai hymyn huulille. 

Praha osoitti jälleen sen, kuinka upea kaupunki on. Olin lisännyt bucket listalleni tällä kertaa Kaarlen sillan lisäksi Klementinumin, jonne ei ollutkaan ihan helppo päästä. En tullut ajatelleeksi, että tuo maailmankuulu rakennuskompleksi kirjastoineen saattaa juuri nyt ehkä olla - Dan Brownin julkaistua kirjansa Salaisuuksien salaisuus aivan huippusuosittu. Automatkalla, ajaessamme iltamyöhällä kohti Prahaa, yritin varata lippuja tuonne, ja sinnehän olikin yli kahden viikon jono! Meinasi itku päästä. Tutkin Internetin ihmeellistä maailmaa ja luin sitten jostakin vinkin, että tuonne kannattaa mennä jonottamaan aamulla klo 9, koska siellä myydään joka päivälle vapautettuja lippuja. 

Meninkin sitten jonottamaan tuonne viimeisenä päivänä Prahassa ollessamme. Saavuin paikalle viittä vaille yhdeksän, ja siellä oli varmastikin kaksisataa muuta henkilöä ympäri maailman samalla asialla. Olin aivan varma, etten saisi lippua, mutta ihme kyllä sain, ja vielä kello 12.30 kierrokselle. Kello 11.30 liput meni aivan nenäni edestä. Klementinumin kirjastossa on opettanut ja luennoinut itse Albert Einstein, ja Mozart on soittanut paikan päällä lukuisia kertoja. Einsteinin Prahan kausi kesti yhteensä kuusitoista kuukautta ja tämä ajanjakso oli merkittävä, koska hän on kertonut löytäneensä "tarpeellisen keskittymisen" kehittääkseen perusteita myöhemmälle yleiselle suhteellisuusteorialleen. Menen aina hieman vinksalleni tällaisista tiedoista, hyvällä tavalla. 

Olin jonossa (kuitenkin vain) melkein tunnin, joten minulle jäi hyvin aikaa tämän jälkeen käydä aamukahvilla sekä matkata ratikalla Grebovkan puistoon ihastelemaan sen upeaa suihkulähdettä. 

Einstein antoi Klementinumissa opetusta viisi tuntia viikossa aamuisin. Opetuksen sisällöstä tiedetään se, että hän piti luentoja mekaniikasta, termodynamiikasta sekä liike- ja jatkuvuusmekaniikasta kesäkaudella vuonna 1911, ja talvikaudella 1911-1912. Lisäksi hän johti seminaareja teoreettisen fysiikan alalla.

Itse Klementinumin kirjasto on huikean kaunis. Kirjastosalin freskot on tehty tieteeseen ja taiteeseen viittaavin aihein. Freskoja on ollut maalaamassa muun muassa Jan Hiebel. Kirjastossa on useita koristeellisia holveja, koristeellisia hyllyrivistöjä, pyöröaihioita ja historiallisia maapalloja - barokkisali tunnetaan erityisesti näistä globaaleista instrumenteista.

Mitä kaikkea Klementinum sitten käsittää: 

Tähtitorni: Korkeus noin 68 metriä. Tornista on panoraamanäkymä Prahan keskustaan. Tornia käytettiin astronomisiin havaintoihin vuodesta 1751, ja sään mittauksiin systemaattisesti vuodesta 1775 alkaen. Nykyisin tornissa on näyttely historiallisista mittauslaitteista. Rappusia saa kiivetä ylös kapealle näköalatasanteelle yhteensä 172 portaan verran. On hyvin kapeaa kierreporrasta, jossa pää meinasi mennä pyörälle, ja vanhaa alkuperäistä puuporrasta joka narisi epäilyttävästi jalkojen alla ja jotka olivat huomattavan jyrkät - onneksi en tiennyt tätä etukäteen. Seuraavana päivänä oli reidet "jostakin kumman" syystä vähän hellät. 

Barokkilainen kirjasto. Se on yksi Klementinumin kuuluisimmista huoneista. Opastetulla kierroksella pääsee näkemään hyllyjen, freskojen ja historiallisten globusten (maapallojen) ryhmän. Rakennusvaihe ja sisustus ajoittuvat 1700-luvulle. 

Peilipyhäkkö: Koristeellinen kappeli, jossa on marmorikuvioita, peilejä ja kulta-ornamentteja. Tila toimii usein konserttipaikkana. 

Meridiaanisali: Historiallinen paikka ylhäällä tähtitornissa, jossa mitattiin paikallista keskipäivää, eli hetkeä, jolloin aurinko oli korkeimmillaan taivaalla ja kulki Prahan yli kulkevan meridiaanin (pituuspiirin) poikki. Sen avulla määriteltiin Prahan paikallinen aika (Prager Zeit), jota käytettiin virallisena ajanlaskun perustana ennen aikavyöhykkeiden käyttöönottoa. 

Meridiaaniviiva on yhä nähtävissä lattialla. Se on ohut messinkinen raita, jossa tennispallon kokoinen valopallo kulkee tarkasti pohjois–etelä-suuntaan. Aivan katon ylärajassa on pieni aukko, josta auringonvalo paistaa sisään, ja kun auringonsäde osuu meridiaaniviivalle, tiedettiin sen olevan täsmälleen keskipäivä Prahan paikallista aikaa. Näitä havaintoja käytettiin kellojen säätämiseen, ja niistä tuli myöhemmin osa virallista ajanmääritystä Tšekin alueella. Meridiaanisalin puulattioissa on pieniä reikiä josta yläkerrassa oleva henkilö pystyi huutamaan alakerrassa olevalle keskipäivän koittaneen ja alakerrassa oleva pystyi jatkamaa tietoa eteenpäin. Luonnollisesti tietoa ei saatu pilvisinä päivinä. Tuo oli tosi hauska kokemus - tosin portaitten ei olisi tarvinnut olla niin kamalan jyrkkiä. Mietin ihan tosissani miten oikein pääsen alas.

Kokoelmat ja kansalliskirjaston tiedot

Tšekin kansalliskirjaston päätoiminnot ja osa kokoelmista ovat Klementinumissa. Siellä on säilytetty myös merkittäviä historiallisia kokoelmia kuten Mozart-materiaalia, Tycho Brahen aineistoja, Comeniuksen aineistoja ja vanhoja käsikirjoituksia ja varhaispainatteita. Nämä erikoiskokoelmat kuuluvat kansalliskirjaston asiantuntijahoitoon.

Prahassa ollessamme kävimme myös Kaarlen sillan ihastelun ja turistipaljouden kauhistelun lisäksi Prahan linnalla katselemassa vartijanvaihtoa. Kiertelimme vanhan kaupungin sokkeloisilla kujilla. Shoppailimme. John Lennon Wallille raapustimme hienon My Singin Monsterin, sekä kävimme kirkoissa ja katedraaleissa. Mieleenpainuvin oli Pyhän Nikolauksen katedraali - se oli kertakaikkisen maagisen upea, aivan käsittämättömän hieno. Jopa niin hieno, että alkoi ihan harmittamaan miksei meillä suomessa ole mitään tällaista..