Summer Roadtrip 2025

Tämän kesän roadtrip sai päätöksensä keskiviikkona 23.7.2025. Reissuun lähdettiin juhannuksena 19.6. ja Facebook-päivitystä kirjoittaessani 21.7. ajettiin jo 34 asteen helteessä pitkin Puolaa kohti Varsovaa takaisin kotiinpäin. Vielä oli tuosta matkaa, mutta tämä oli enää lähinnä ajoa vain. Mieheni aikaisemmilta reissuiltaan löysi Ionityn laturit, ja matka eteni huomattavasti joutuisammin mitä pelkästään Teslan latureita käyttäen. 

Kotona pyykinpesukone on laulanut melkein tauotta, nurmikkoa on saanut leikata ja rehevöityineitä pusikkoja siistiä. Oli ihana tulla kotiin. Vielä on hieman lomaa jäljellä, ja saa olla vain. Ihanaa palata pikkuhiljaa takaisin arkeen.

Löysin aamulla 21.7. Uniqlon vyötärölaukustani (joka on todellinen tilaihme) sinne sulaneen minivoin kuoret. Tunnustan, salakuljetan niitä muutaman hotellien aamupaloilta päivän välipaloille. Kosto eli. Oli tosi ihana laittaa päähän voissa uineet aurinkolasit ja putsata puhelin tuosta samaisesta aineesta.

Meidän reitti on ollut seuraava: Helsinki - Tukholma - Tanska, Kööpenhamina ja Billund (Legoland) - Saksa, Pillig (Burg Eltz) - Ranska, Colmar - Ranska, Riquewihr - Sveitsi, Lauterbrunner - Sveitsi, Furkapass ja Grimselpass - Italia, Comojärvi (Gravedona ja Pigra) - Italia, Toscana (Riparbella, San Gimignano ja Montecatini Val di Cecina) - Italia, Dolomiitit (Passo Sella) - Itävalta, Wiener Neustadt - Tsekki, Brno - Puola, Varsova - Puola, Gaj - Puola, Bialystok - Liettua, Kaunas - Latvia, Riika - Viro, Pärnu - Viro, Tallinna. Nuo sinisellä värjätyt meni yhden päivän ajolla, ei siis pysähdytty näihin muuta kuin Ionityn tai Teslan latureille.

Hellettä piisasi aivan koko matkan ajan Tukholmasta lähtien. Comojärvellä oli epävakaisinta, muttei kylmää todellakaan. Yhtenä yönä siellä ukkosti tosi kovaa. Otettiin ihan randomina edullinen majoitus ylempää vuorilta ja oltaisiin voitu jäädä sinne vaikka koko loppulomaksi, se asunto pihoineen oli aivan ihana. Todella pittoreski metrin paksuisine seinineen. Yksi ilta istuimme terassillamme ja ihasteltiin naapurin koiraa, joka piti tiukkaa vahtia isäntäperheensä alueista. Stten siihen tuli tiineenä oleva kissa tuijottelemaan meitä, ja seuraavaksi paikalle tepasteli kuin hidastetusta filmistä kana - nauroin, että mikä eläin seuraavaksi. Pigrassa mies näki neljä villisikaa, Riperbellassa näimme näädän.

Riparbella on ihana pieni kylä ylhäällä Toscanan kukkuloilla. Olimme myös viime vuonna tuolla. Ilokseni huomasin, että Josh O’Connorin ja Isabella Rosselinin elokuvaa La Chimera on kuvattu kylän juna-asemalla. Nyt olen kuumeisesti yrittänyt etsiä suoratoistokanavaa, josta voisin elokuvan katsoa siinä onnistumatta. Leffa oli hetken aikaa elokuvateattereissa, enkä tuolloin ehtinyt sitä katsomaan, sen jälkeen se vain katosi.

Ja nuo meidän saksalaiset naapurit tuolla Riparbellassa, voi ei! Jäi pyörimään mieleen pitkäksi aikaa. Silloin kun he valitti, että me siirrellään keittiön tuoleja alvariinsa kivilattiaa myöten raahaten ja lapsi leikki juuri ostamallaan pyssyllään hetkisen, että nuo tulisi lopettaa, mulla meni kuppi oikeesti niin nurin, että kävin sanomassa asiasta respassa. Siellä pidättelin kyyneleitä ja sanoin olevani hyvin tyytymätön. Kannatti, respan henkilö kävi sanomassa heille ja saksalaiset pyysi meiltä anteeksi. Loppureissun olen seurannut muita saksalaisia matkaajia vähän ”sillä silmällä”, onko tämä tällainen käytös heillä yleisempää?

He siis aloitti valittamisen heti seuraavana päivänä meidän saapumisestamme. Heitä varmaan ihan yleisesti otti päähän, että tulimme siihen heidän naapureikseen - ihan vain meidän fyysinen oleminen ärsytti, ei muuta keksitty. Jouduin ensimmäisenä päivänä tulostamme lähtemään altaalta aika kiireellä lapsen kanssa, koska toiselle tuli siinä isompi vessahätä. Keräsin kiireessä kaikki muut kamppeet uimapatjoineen, uimarenkaineen, pyyhkeineen, pussukoineen, paitsi jätin tarkoituksella kaksi limutölkkiä rantatuolin alle ajatuksena se, että haemme ne sieltä pois kun poika on saanut asiansa hoidetuksi - minulla ei siis vain kertakaikkiaan kädet siinä riittäneet. Pääsimme huoneistollemme, ja hetken päästä sinne saapui myös saksalaisperheen isäntä heristämään minulle sormeaan, ettei tölkkejä saa noin jättää. Olin, että tsiisus. Kävimme ne kyllä aivan heti hakemassa sieltä pois kun vain pääsimme. Koko viikko oli sellaista varpaillaan oloa tuolla. He itse istuivat yömyöhään terassillaan möykäten ja musiikkia kuunnellen - mikä meille tosin oli ihan ok, he olivat lomalla kuten mekin.

No joo, meille ei koskaan ole tullut tällaista vastaan, ja jotenkin tuo oli hyvin hämmentävää.

Muutoin meidän reissu on ollut enemmän kuin onnistunut. Se on sisältänyt paljon onnistumisia ja lukuisia ihania elämyksiä ja kokemuksia, joihin olisin vain halunnut jäädä olemaan. Olen tirauttanut kyyneleen onnesta, huokaillut kaikesta kauneudesta - viettänyt Dolce Far Nienteä, olemisen tekemättömyyden taidetta ihan aidosti, saanut kokea miltä se tuntuu.

Sveitsin Lauterbrunnesissa ajelimme illan saatossa muutaman tovin miettien majoitusta siellä. Kaikki paikat tuntuivat olevan täynnä. Ajoimme edemmäs noin kilometrin verran, ja vastaamme tuli jälleen uusi leirintäalue, jossa oli kyltti portin luona "Full". Tästä huolimatta mies kävi ystävällisesti kysymässä löytyisikö paikkaa vielä yhdelle Teslalle - ja sehän löytyi oitis, vieläpä hyvältä paikalta. Se tuntui ihan uskomattomalta. Aina kannattaa kysyä. Toisekseen leirintäalueen respa meni hetken kuluttua kiinni, joten meillä oli todella onnea tuossa. Yö leirintäalueella maksoi 42 euroa ja siellä kaikki fasiliteetit toimi erittäin hyvin. Oli siistit, puhtaat ja toimivat vessat, suihkut, astioitten pesupaikat ym. Tykkään tuosta yhteisöllisyydestä leirintäalueilla. Siellä suihkuun odotetaan sulassa sovussa omaa vuoroa, ohjataan ystävällisesti vapaana olevalle astianpesupaikalle, tervehditään, jutustellaan muutama sana niitä näitä ja muuten ollaan sulassa sovussa sopuisasti. Yöllä heräsin kerran vessaan ja jäin vain tuijottamaan sitä mielettömän upeaa tähtitaivasta jota valosaaste ei haitannut. Linnunrata yllämme näkyi selvästi - en olisi malttanut mennä nukkumaan takaisin ollenkaan.

Lauterbrunnen on muutoinkin huikean kaunis paikka solassa korkeitten vuorien välissä. Korkein vuorenhuippu siellä kohoaa 4000 metriin. Lauterbrunnerissa on 72 vesiputousta, joista se on tunnettu. Tunnetuin, Staubacchin vesiputous on aivan kylän välittömässä läheisyydessä. Illalla kun olimme asettuneet leirintäaalueella sijoillemme lähdimme kävelemään eteenpäin pientä koskea myötäillen kuvaamaan hieman dronella. Ilta oli lähtenyt hieman viilentymään ja hämärtymään. Poika ohjasi dronea aivan innoissaan hihkuen. Hän tutki alueen vuoristojonokarttaa myös hyvin tarkkaan. Toivon, että hän muistaisi tämän paikan aina

Saksassa Reininmaalla kävelimme illan pimetessä keskellä metsää katsomaan miltä Burg Eltzin linna näyttää iltavalaistuksessa. Se oli ihana ex-tempore reissu, jonka tulen muistamaan aina. Ajettiin pilkkopimeässä ylös dolomiiteilla Passo Sellaan, saatiin autolle paikka siellä ylhäällä, ja aamulla oli aivan mahtava herätä siihen maisemaan. Dolomiiteilla oli ihan hirveästi ihmisiä, se kävelijöitten ohikulkeva virta oli jo aamukahdeksalta loputon. Lukuisia turistibusseja tien tukkeena. Emme osanneet odottaa tällaista ollenkaan, koska retkeilyautoja tuntui olevan vain tosi vähän.

Sain vinkin Colmarista ja Riquewihristä Ranskassa (kiitos vinkkien antajat). Upeita paikkoja. Koin pienen sekoamisen Riquewihrin joulukaupassa, jo pelkästään sen takia voisi matkustaa tuonne pieneen kylään. Olen tuijottanut satoja kilometrejä vaihtuvaa maisemaa, seurannut pilvien kulkua horisontissa, katsellut kaukana olevia sadealueita. Minulle istuminen liikkuvassa autossa on nautinto. Lapsemme on jo myös kokenut kulkija - vankka vitsinkertoja, jolta tilannetaju ei lopu. Meille Eurooppa alkaa olemaan hyvin tuttu. Aina kun ajatellaan, että tulossa on uusi vieras tie, ei mene kauaa kun jokin tuttu linna tai muu paikka tulee vastaan. Janne osaa aika lailla ulkoa Teslan latausasemat ja niiden fasiliteetit.

Tässä alla vielä tarkemmin tietoa meidän reitistä:

19.6. Helsinki-Tukholma. Lähtö klo 18.15 Viking Linen laivalla.

20.6. Juhannusaatto. Ajo Tukholmasta Tanskan Kööpenhaminaan. Yövyimme autossa meren läheisyydessä Kööpenhaminan lähellä. Matkan varrella söimme tosi siistillä levähdysalueella Ruotsin puolella. Ylipäätänsä Ruotsissa näistä pidetään hyvää huolta, ja niissä on kiva hieman levähtää.

21.6. Tanska, Billund (Legoland). Olimme ostaneet liput Legolandiin hieman aiemmin. Emme ole varmoja onko näissä jokin dynaaminen hinnoittelu. Yhden lipun päivähinta meillä oli 58 euroa. Legoland on aivan huippuihana paikka, jossa pienet ja vanhemmat asiakkaatkin on huomiotu erittäin hyvin. Tunnelma tuolla on tosi kiva. Kävimme useissa laitteissa, mutta kokematta jäi vielä paljon, ja siksi tuonne aiomme varmasti vielä uudelleen. Itse pidin kovasti Legolandin miniatyyrikaupungeista, joita on rakennettu suurella tarkkuudella ja erinomaisilla yksityiskohdilla. Lentosimulaattorit oli tosi hienoja kokemuksia myös.

Yövyimme Billundissa leirintäalueella lähellä Legolandia. Tämä oli oikeastaan ainoa pettymys koko matkalla, koska paikassa ei ollut vessoja eikä suihkuja, jotenkin ihan käsittämätöntä. Tosin hinta oli ainoastaan 15 euroa.

22.6. Alasaksi. Yövyimme yhden yön ajomatkalla pienessä ja pittoreskissa saksalaiskylässä Einbeckissä.

23.-25.6. Reininmaa - Pillig (Burg Eltz). Ajo kohti Pilligiä pikkuteitä myöten kauniiden peltomaisemien keskellä oli ihana kokemus. Pellot oli kuin samettia, joka huojui tuulessa. Meidän piti aluksi yöpyä ainoastaan yksi yö tuolla, mutta löysimme erinomaisen edullisen majoituksen Pilligin kylästä joten jäimme pariksi yöksi lisää. Välillä vain pitää heittäytyä olemaan. Miehen tehdessä etätöitä kävin pojan kanssa kaksin Eltzin linnassa. Olen haaveillut tuon linnan näkemisestä jo hyvin kauan. Ja olihan se aivan ihana. Ehkä hitusen pienempi mitä odotin, muttei se haitannut. Linnalle pääsee alueen pysäköintipaikalta shuttlebussilla taikka kävellen. Me jouduimme kävelemään tuon 600 metrin matkan hyvin jyrkkää tietä myöten, koska tottakai olin unohtanut, että saksassa rakastetaan maksaa asioita käteisellä, jota en ollut varautunut nostamaan. Shuttlebussimatka maksaa 2 euroa per suunta, mutta nyt ei auttanut muuta kuin kävellä. Samoin pysäköintimaksu olisi ollut 4 euroa, mutta saimme parkkeeta auton ilmaiseksi, koska alueen valvoja - vanha pappa - huomasi, että minulla on lapsi mukana. Vielen Danke! Alaspäin kävely linnalle olikin ihan iisiä. Puolimatkassa oli pieni levähdysalue, josta oli kaunis näkymä alas linnalle.

Sisäänpääsymaksu aikuiselta on 14 euroa ja alle seitsemänvuotiaalta lapselta 7 euroa. Onneksi tuon sai sentään maksaa kortilla. Sisäänpääsymaksuun kuuluu opastettu kierros linnan sisällä. Se oli tosi kiva ja seikkaperäinen. Sisällä linnassa ei saanut kuvata, koska osa linnasta on edelleen saman suvun omistuksessa ja käytössä edelleenkin. Hauskaa. Poika oli aivan innoissaan linnan myymälästä, josta osti lelupyssyn ja miekan.

Kävimme myöhemmin illalla ajamassa koko perhe lähistöllä olevaan Cochemin kylään, jossa sijaitsee hulppea Reichsburgin linna. Söimme joen varren ravintolassa wiener schnitzelit, jotka maistuivat erinomaisen hyvältä. Samassa ravintolassa oli matkamme aikana ainoat nähdyt suomalaiset turististit. Vielä myöhemmin päätimme lähteä sulattelemaan ruokaa kävelyllä Eltzin linnalle, se oli jotenkin maagista. Vain me, eikä ketään muuta siellä. Huomasimme myös, että alueen pysäköintipaikka oli avoinna, tämä pitää pitää mielessä mahdollista yöpymistä ajatellen sitten joskus.

25.-27.6. Ranska, Colmar ja Riquewihr. Näitä paikkoja ei voi kyllin kehua. Kuvankauniita toinen toistaan ihanampia kyliä viinipeltojen keskellä. Meillä oli Colmarissa majoitus yksityiseltä majoittajalta modernista ja hulppeasta paritalosta, joka osoittautui pienoiseksi pettymykseksi sen siivoamattomuuden ja ilmastoinnin toimimattomuuden vuoksi. Lisäksi valvoin aika lailla koko yön varmana siitä, että joku tulee sisälle kun ikkunoiden ritiläpellit kolisivat tuulessa läpi yön. Seuraava majoitus meillä oli Pierre & Vacances Residence Le Closissa, jossa oli kiva katettu ulkouima-allas, mutta, kun saavuimme hotellille ilta seitsemältä meni uima-allas nenämme edestä kiinni. Olisi ollut todella ihana päästä pulahtamaan kuuman päivän jälkeen edes hetkeksi, mutta ei. Samoin nuo tuon ketjun hotellihuoneet sisältävät kyllä liinavaatteet, mutta ne pitää itse pedata sänkyihin ja myös ottaa pois lähtiessä. Tuo on kyllä miinus lyhyissä majoittumisissa, kun tekemistä on muutenkin.

27.6. Sveitsi, Lauterbrunner. Upea kokemus. Tämänkin paikan näkemisestä olin haaveillut jo useamman vuoden. Alue yllätti pienuudellaan, mutta valtavan upeilla maisemillaan. Oli ihanaa katsella siellä lukuisten laskuvarjoliitäjien puuhia. Ajaessamme tuonne, ajoimme kerran harhaan, mutta sekin oli vain onni. Saimme ison tien sijasta ajaa kohti Lauterbrunneria kiemurtelevaa pikkutietä myöten, joka nousi ensin vuorenrinnettä ylös ja sitten myös alas. Maisemat oli todella hulppeat. Yövyimme leirintäalueella ja se oli todella kiva kokemus. On kiva katsella mitä erikoisempia telttoja, ja viritelmiä. On hulppeita asuntoautoja ja retkiautoja, mutta myös vain ihan perustelttoja ja auton takaosassa nukkuvia - kaikille on tilaa.

28.6. Sveitsi, Grimselpass ja Furkapass. Nämä solatiet ovat kertakaikkiaan upeita. Lähdimme aamupäivällä klo 11 ajamaan ensin kohti Grimselpassia, jonne Lauterbrunnerista ei ollut kovin pitkää matkaa. Olen tainnut tottua korkeisiin paikkoihin aikaisemmilla reissuilla koska siellä ylhäällä 2400 metrissä ajaminen ei oikeastaan tuntunut missään. Nautin vain suunnattoman paljon maisemista. Furkapassin varrella on James Bondista kuulu Belvdére-hotelli. Goldfingerin takaa-ajokohtaus ajettiin juurikin Furkapassin kapeilla tieosuuksilla, siinä Sean Conneryna toiminut James Bond ajoi legendaarisella hopeisella Aston Martin DB5:lla takaa Goldfingerin Rolls Roycea. Nuo solatiet oli hieno kokemus. Koko päivä siinä aika lailla meni. Söimme hyvää miehen valmistamaa lounasta siellä ylhäällä pienellä seisakkeella, nuo hetket on sellaisia, joita ei halua koskaan unohtaa. Yön vietimme levähdysalueella Sveitsin puolella, uni maistui jälleen tosi hyvin.

29.6.-8.7. Italia, Comojärvi (Gravedona ja Pigra) Tässä kohti meillä olikin käänteen tekevä kohta, koska meillä ei ollut varsinaisesti suunniteltu reissun jatkoa muuten kuin, että jossakin kohti tulisi edetä kohti Italian Toscanaa, mutta siihen ei ollut vielä kiire. Päätimme jatkaa Sveitsin Luganon kautta kohti Comojärveä. Löysin erinomaisen hyvän tarjouksen asunnosta ylempää vuorilta ja päätimme tarttua siihen. Automatka ylös Gravedonaan on huikaisevan kaunis. Nousimme koko ajan yhä ylemmäs lopulta ollen 900 metrissä. Siellä ylhäällä ei ollut niin painostavan kuumaa ja öisin lämpötila oli oikein mukava. Asunto oli 40 neliön kokoinen koostuen yhdistetystä keittiöstä ja olohuoneesta, sekä siinä oli erillinen makuuhuone. Asunnossa oli myös kaksi eri parveketta sekä erillinen isompi terassialue ulkona. Asunto oli kokonaisuudessaan aivan superihana. Rakastuin siihen aivan heti. Aluksi olimme varanneet asunnon vain pariksi päivää, mutta varattiin oleskelua lisää kokonaisen viikon verran ja nautittiin olostamme. Teimme päiväreissuja Varennaan, Bellagioon ja Comon kaupunkiin sekä eri villoihin Comolla. Myöskin George Clooneyn talo piti jälleen käydä katsomassa. Kävimme syömässä kokkailujen lisäksi alhaalla pikkukylässä, josta löytyi tosi hyvä ja edullinen ravintola. Kysyimme vielä lisäaikaa isännältämme majoittautumiselle, muttei se enää ollut mahdollista toisen varauksen vuoksi - siirryimme Comojärvellä Gravedonasta Pigraan, joka on myöskin ylhäällä vuorilla ja matka-aika sinne alhaalta järven ääreltä kesti yli puoli tuntia. Asunto oli todella retro, hyvin italialaisen oloinen. 70 neliöisen asunnon parvekkeelta oli huikean upea näky kohti alas Comojärveä. Sitä olisi voinut vain tuijottaa, myöskin yöllä kun vessareissulla erehtyi katsomaan ikkunasta ulos. Olen käynyt Comojärvellä useasti, enkä kyllästy siihen ikinä.

8.7.-19.7. Italia, Toscana (Riparbella, San Gimignano ja Montecatini Val di Cecina) Kunnes tuli aika lähteä jatkamaan matkaa. Comojärveltä on matkaa Toscanan Riparbellaan reilu 420 kilometriä ja sen ajoi päiväsaikaan oikein hyvin. Ajoimme maksullisia teitä pitkin, koska niitä myöten eteni nopeampaa ja tiet olivat tosi hyvässä kunnossa. Toki samalla saa kyllästymiseen saakka maksella vähän väliä tiemaksuja, joiden kertasumma vaihtelee paljonkin. Olimme hyvissä ajoin illansuussa perillä Riparbellassa. Suorastaan hihkuin kun näin tutun tiekyltin. Huomasin myös ilokseni kyltin tulevista viinijuhlista "Riba Wine" samaan aikaan kun kylässä olimme. Se oli samalla hyvä asia, mutta samalla se esti suoran pääsyn autolla hotellillemme. Ensimmäisellä kiertotiellä käydessämme Conadin ruokakaupassa jouduimme ajamaan yli 10 kilometrin lenkin ja palatessamme mies ei enää suostunut tuohon "mutkaan". Ajoimme kohti kylää, jossa juhlien opas kovasti meille jotakin italiaksi puhui - erotin vain sanan "curva" käsien kovasti viitoessa vasemmalle. No, meillehän curva kelpasi tarkoittaen kilometrin kiertotietä aika erikoista hiekkatietä myöten. Naureskelimme vain miehen kanssa, että aika hyvin tuo Tesla taipuu kapeissa mutkissa. Riparbellan Il Doccinon hotelissa meillä oli nuo saksalaiset naapurit, joiden takia fiilis oli hieman sanoisinko low. Yritettiin olla ajattelematta, vaikka väkisinkin he oli koko ajan mielessä. Me emme todellakaan raahanneet niitä tuoleja pitkin lattioita, emmekä antaneet lapsen leikkiä äänekkäällä leikkipyssyllään kuin kokeilla vain. Onneksi meidän toisiksi seinänaapureiksi tulikin isompi perhe alankomaista, jotka osasivat äänekkäästi viettää iltoja ja siireellä huonekaluja. Meitä se ei haitannut - muista en tiedä. Nautin.

Riparbellassa oleskelimme viikon verran, josta siirryimme pariksi päivää San Gimignanoon kauniille leirintäalueelle omaan mobile homeen. Olimme hyvin tyytyväisiä tähän. Sanoin heti pikku mökkiimme päästyämme, että tämähän on kuin hotellihuone ilmastointeineen, jääkaappeineen ja kylpyhuoneineen. Harmittelin ainoastaan sitä, miksen ollut tiennyt tästä paikasta aikaisemmin. Tuonne matkaamme joskus aivan varmasti uudelleen pitemmäksi aikaa. Alueella on ihan kaikki mitä matkailija voi tarvita - oma minikauppa, ravintola ja kaupungin maauimala vieressä pienen kävelymatkan päässä, jota leirintäalueen asukkaat saivat käyttää ilmaiseksi. Lisäksi bussi kulkee pääportin vieressä vieden sinut kymmenessä minuutissa San Gimignanoon, mikä on iso plussa tietäen massiiviset pysäköintiruuhkat. Kun kävimme syömässä pastat leirintäalueen ravintolassa, minulta pääsi ihan spontaani huokaus kun näin edessämme olevan huikean näyn kohti San Gimignanon kylää. Se näky oli kuin jostain sadusta.

Montecatini Val di Cecinassa meillä olikin sitten koko reissun varmasti huonoin hotellihuone. Tai olisi se menetellyt, jos ilma olisi huoneessa vaihtunut edes jotenkuten. Suihkussa käydessä ilma muistutti jotakin subtrooppista, ja piti vetää aina vaakatasossa hieman henkeä suihkun jälkeen hyvässä jälkihiessä. Mitä tahansa pientä puuhasi, aina hiki virtasi. Hotellin pelasti onneksi sen tosi kiva uima-allasalue. Vesi oli aivan ihanaa, juuri sopivan lämmintä ja vietimmekin altaalla paljon aikaa. 

Ja vihdoinkin koitti odottamani Kraftwerkin konsertti Teatro Del Silenziossa Lajaticossa. Lähdin ajamaan sinne illalla seitsemän aikaan halki Toscanan upeitten kukkulamaisemien. Aurinko teki laskuaan ja onnellisena ajelin tuota 40 minuutin mittaista matkaa kuunnellen täysillä musiikkia. Musiikki on minulle suuri nautinto. Keräsin koko roadtrippimme ajan uusia biisejä talteen Spotifyhyn Roadtrip 2025-listalleni ja iloitsin, kun Justin Bieberkin julkaisi yllättäen uusimman levynsä SWAG´n - minusta se on tosi hyvä. Ajelin tänä vuonna Teatro Del Silenzioon Volterran suunnasta vältellen pikkuteitä ja tämä olikin nappivalinta. Saavuin pysäköintialueelle esiintymisalueen alapuolelle, ja pienen kävelymatkan jälkeen olin perillä Golden Vip-alueella aivan esiintymislavan edessä. Viime vuonna pysäköin auton La Sterzan pysäköintialueelle, josta oli Shuttlebuss-kuljetus konserttialueelle, ja paluusellainen oli ihan horroria. Olin vain ihan super iloinen tästä.

Kraftwerkin konsertti oli spektaakkeli. Nautin suunnattomasti. Oli suuria vaikeuksia istua paikoillaan. Tämä oli kolmas heidän konserttinsa jossa olin. Kunnon teknoa isolla t:llä, ja missä maisemissa. Konsertti oli myös visuaalisesti hulppea elämys. Suosikkiesitykseni heiltä ovat Numbers, Music Non Stop, Radioactivity ja Tour De France.

19.7. Tähän loppuikin oleskelumme Toscanassa ja iloisina lähdimme etenemään kohti Dolomiitteja, ja mahdollista viileyttä siellä. Ajoimme koko päivän edeten hyvin. Auton välilataukset olivat Firenzessä ja Bolzanossa. Olimme perillä illalla kymmenen aikaan tutussa paikassamme ylhäällä Passo Sellalla. Saimme autolle paikan ja jäimme yöpymään siihen. Illalla oli lämmintä 13 astetta, ja se tärisytti jonkun aikaa iltapuuhia tehdessä. Lämpötilan lasku oli yks kaks 20 astetta. Seuraavana päivänä minua odotti vielä yksi haave - Seceda. Mieheni ja lapseni ei halunnut lähteä mukaani ylös vuorelle, joten kävin tuolla yksin. Vaijerihissilipulla olikin hintaa, 52 euroa. Alle seitsemänvuotias olisi päässyt ilmaiseksi. Ihan tajuttoman upea kokemus. Olin nähnyt videoita hurjista vaijerihissijonoista, mutta tuona päivänä ei ollut mitään jonoa, ja pääsin etenemään hyvin. Ylös Secedaan noustaan kahdella eri vaijerihissillä. Palatessani alas sain istua jopa yksin omassa kaapelivaunussa. Reissun ydin oli kaikki tässä. Nyt alkoi kotiinpaluu Via Baltican kautta.

Automatkailu tuntuu siltä, kuin mieli pääsisi valumaan vapaasti maisemien mukana, aivan kuin ajatukset sulautuisivat tien kaarteisiin, metsänreunoihin ja horisonttiin. Se on hiljainen virta, jossa ei ole kiirettä mihinkään, olet vain siinä.

Matkatessa soittolista vaihtuu sattumanvaraisesti. Joku laulu vie suoraan vuosien taakse, toinen saa laulamaan mukana. Tietty biisi ja auringonvalo sopivat yhteen niin täydellisesti, että hetki tuntuu elokuvakohtaukselta. Muistan edelleenkin biisien kautta, missä minkäkin olen aikoinaan kuullut. Tällaisissa hetkissä ei ole sanoja, vain tunne, että juuri nyt kaikki on hyvin.