London 14.-18.5.2025

Otimme työkaverini kanssa breikin huippukiireisistä töistämme ja lähdimme käymään Lontoon vilinässä "rentoutumassa". Aivan ihana reissu, jolta ei kulttuuria ja nähtävää puuttunut. Olimme varanneet heti ensimmäiselle kokonaiselle lomapäivälle aikaa The British Museumiin ja huhheijaa mikä paikka. Museo on ihana, aivan upea ja valtava. Listasimme museon Must see- paikkoja, ja tutkimme tarkkaan pohjakarttaa. Näimme paljon, mutta liikaa jäi myös vielä näkemättä. Huikea paikka, eikä kustanna yhtään mitään. 

Tämän reissun ehkä parasta antia oli keskustelut ihanan ystäväni kanssa jonka kanssa minulla on myös etuoikeus työskennellä. Pääsee jotenkin pintaa syvemmälle, keskustelut ovat intensiivisempiä - saa puhua vapaasti ilman kiirettä ihan mistä tahansa. 

Parasta oli myös päivän reissu kuvankauniiseen Bathin kaupunkiin lähellä Bristolia, jonka eteen ystäväni oli tehnyt kovasti töitä junalippujen ja kaiken kanssa. Arvostan todella paljon. Reilun tunnin mittaisella junamatkalla oli ihana keskustella kuulumiset mukaan lähteneen Lontoolaisen ystävämme Karenin kanssa. Jo itse junamatkakin oli kokemus, ja todella mukava sellainen. Bathissa olin aivan haltioissani kaikesta Jane Austen tunnelmasta ja erityisesti Persuasion -elokuvan lokaatioista. Kävimme myöskin The Roman Bathissa, joka oli todella upea kokemus. Miten voikin yks kaks tupsahtaa eteen tuhansia vuosia vanha täydellisen kaunis kylpylä? 

Lontoossa ollessamme kävimme katsomassa esitykset Giant, jonka pääesiintyjänä on John Lithgow, ja My Master Builder jonka pääosia esittivät Ewan McGregor ja Elizabeth Debicki. Varsinkin tätä jälkimmäistä esitystä olin odottanut kuumeisesti varmaankin jo puolisen vuotta ja olin koko esityksen ajan aivan haltioissani. My Master Builder esityksen jälkeen tapasimme päätähdet teatterin takaovella ja voi huh! Sain vaihdettua muutaman sanan Ewanin kanssa hänen Long Way Home-sarjasta, josta tykkään ihan todella paljon. Debickin kanssa jutustelin hänen Tenet -elokuvasta, jonka olen nähnyt useasti, ja josta en edelleenkään pääse kärryille - pitääpä katsoa jälleen uudelleen.

Giantin päätyttä odottelimme itse tähteä teatterin takaovella, valitettavasti siinä häntä odotteli myöskin pari ammattimaista nimmarinmetsästäjää, josta tähti oli hyvin tietoinen. Tähdet antavat mielellään esitykseen tulleille katsojille ohjelmavihkoon allekirjoituksiaan, mutta ei muille. Ja juuri nämä kaksi tyyppiä koitui meidän kohtaloksi. John Lithgow lähestyi meitä pikkuhiljaa, mutta melkein kohdallamme (olimme viimeiset siinä) hän kääntyikin 180 astetta ja käveli pois. Katselimme siinä hetkisen Ninan kanssa toisiamme ja kirosimme nämä nimmarimetsästäjät. Ystävällinen vartija ymmärsi meitä ja tarjosi mahdollisuutta seuraavalle päivälle tulla noutamaan nimmarit, mutta se ei meille sopinut muun ohjelman vuoksi, no - Thank’s anyway!