Grand Canyon
Olisihan se pitänyt tietää, että jos Grand Canyon sijaitsee meren pinnan yläpuolella noin 2 100 metrin verran niin siellä ehkä saattaa olla viileämpää kuin alempana. Hyvästeltiin Econo Lodgen respan mies aamulla ja lähdettiin ajamaan aurinkoisesta Flagstaffista kohti Grand Canyonia. Maisemat muuttuivat jälleen aika pian kaupungista poistuttaessa, ja kohti Grand Canyonia mentäessä maasto oli yllättävän metsäistä. Luulin alueen olevan kuivaa kuin saharassa mutta se olikin erittäin vihreää. Toki kännyköistä kummasti kentät katosivat eikä radiota saatu kuulumaan miltään kanavilta, se kertoi että aika nowheremailla oltiin. Kansallispuistoon saavutatessa saatiin jälleen maksaa luonnollisesti pääsymaksu. Se oli 25 taalaa. Jos oltaisiin oltu fiksuja heti ensimetreillä matkan alkaessa, oltaisiin ostettu pääsylippu kaikkiin Yhdysvaltojen kansallispuistoihin. Tällainen lippu olisi maksanut 80 taalaa. Ihan vähän oltaisiin säästetty näin.
Nähtiin muutama hetki ennen Grand Canyonia peura puikkelehtimassa metsikköön ja itse Grand Canyonilla nähtiin erikoinen varoitusmerkki. Merkki varoitti puumista. Näimme myös useita kotkia liitelemässä Canyonin tuulissa, oli aika upeaa katseltavaa.
Saavuimme ensimmäiselle näköalapaikalle Grand Viewille ja multa meinas lähteä jalat alta. Näky rotkoon oli henkeäsalpaavan upea. Vielä tässä vaiheessa aurinko paistoi ja saimme upeita kuvia joka puolelta. On se vaan hieno ja pysäyttävä näky. Siellä rotkon reunalla tuntee itsensä todella, todella pieneksi. Jakaannuttiin matkaseuralaisten kanssa koska intressit olivat hieman eri ja lähdimme miehen kanssa ajamaan Desert Pointtiin. Matkakumppanit jatkoivat ilmaisilla shuttlebusseilla, jotka kuuluvat kansallispuiston pääsylipun hintaan, toiseen suuntaan kanjonia. Desert Point on sillä kohtaa Kanjonia pisimmässä päässä. Matkaa Desert Pointtiin todella hyviä teitä pitkin on 28 mailia. Aina silloin tällöin tien vasemmalla puolella puikkelehti mahtavat kanjonin rotkon maisemat. Ihan hyvä, että tien ja rotkon väliin oli jätetty metsikköä ja puita koska olisi ajelut muuten olleet aika hurjia.
Vähän ennen erkaantumista matkakumppaneistamme Grand Canyonissa satoi. Jo melkein heti kun kansalllispuistoon pääsimme ukkonen kumahteli ja taivaalle alkoi kertymään uhkaavia pilviä. Kävimme juuri pahimpaan hetkeen onneksi syömässä lounasta joten vältyimme kastumiselta. Aika pitkään tuon jälkeen maisemat olivat vielä sumuiset, mutta siitä se sumu pikkuhiljaa onneksi hälveni.
Desert Point on Canjonin korkein kohta. Siellä sijaitsee näköalatorni jossa on matkamuistomyymälä. Näimme Desert Pointissa tämän reissun ensimmäiset suomalaiset kanssamatkaajat. He olivat tulleet Grand Canyonille Dallasista Memphisin poikki. Toivotettiin hyvät reissun jatkot ja jatkoimme itse matkaamme kohti Grand Canyonin toista päätä. Tänne ei päässyt enää omalla autolla ja jouduimme itsekin käyttämään shuttlebussia. Tarkoituksena oli kokeilla muutama metri vaellusreittiä rotkon reunaa alas. Itselläni se jäi ehkä kymmeneen askeleeseen, koska en kertakaikkiaan uskaltanut edetä alemmas. Polku oli semmoista 50-60 senttiä leveää ja tietenkin ilman minkäännäköistä kaidetta siinä rotkon puolella. Alas oli kutakuinkin 1500-1700 metriä matkaa joten "hieman" hirvitti. Mies käväisi alempana ja häntä vastaan tuli kaksi miestä jotka olivat vaeltaneet polun alhaalta rotkosta ylös saakka. Matka heiltä kesti kaksi vuorokautta. Aika voipuneen näköisiä he olivatkin.
Polun yläpäässä oli myös pysäyttävä taulu tehty muistuttamaan ihmisiä kuinka vaarallista on olla paahtavassa helteessä. Eräs nuori naismaratoonari, joka oli Bostonin maratonin juossut kolmeen tuntiin oli kuollut juostessaan tätä samaista vaellusreittiä. Hän oli mukaansa ottanut puolitoista litraa vettä, yhden omenan ja energiapatukoita. Hän oli erehtynyt polulta ja kuollut nestehukkaan. Tuona tapahtumahetkenä oli lämminta ollut 41 astetta. Nainen oli löydetty kaksi päivää kuolemansa jälkeen.
Grand Canyon oli vaikuttava. Jos jumala on osannut luoda jotakin valtavaa ja jotakin näyttävää tänne maan päälle niin se on epäilemättä Grand Canyon.
Nähtiin muutama hetki ennen Grand Canyonia peura puikkelehtimassa metsikköön ja itse Grand Canyonilla nähtiin erikoinen varoitusmerkki. Merkki varoitti puumista. Näimme myös useita kotkia liitelemässä Canyonin tuulissa, oli aika upeaa katseltavaa.
Saavuimme ensimmäiselle näköalapaikalle Grand Viewille ja multa meinas lähteä jalat alta. Näky rotkoon oli henkeäsalpaavan upea. Vielä tässä vaiheessa aurinko paistoi ja saimme upeita kuvia joka puolelta. On se vaan hieno ja pysäyttävä näky. Siellä rotkon reunalla tuntee itsensä todella, todella pieneksi. Jakaannuttiin matkaseuralaisten kanssa koska intressit olivat hieman eri ja lähdimme miehen kanssa ajamaan Desert Pointtiin. Matkakumppanit jatkoivat ilmaisilla shuttlebusseilla, jotka kuuluvat kansallispuiston pääsylipun hintaan, toiseen suuntaan kanjonia. Desert Point on sillä kohtaa Kanjonia pisimmässä päässä. Matkaa Desert Pointtiin todella hyviä teitä pitkin on 28 mailia. Aina silloin tällöin tien vasemmalla puolella puikkelehti mahtavat kanjonin rotkon maisemat. Ihan hyvä, että tien ja rotkon väliin oli jätetty metsikköä ja puita koska olisi ajelut muuten olleet aika hurjia.
Vähän ennen erkaantumista matkakumppaneistamme Grand Canyonissa satoi. Jo melkein heti kun kansalllispuistoon pääsimme ukkonen kumahteli ja taivaalle alkoi kertymään uhkaavia pilviä. Kävimme juuri pahimpaan hetkeen onneksi syömässä lounasta joten vältyimme kastumiselta. Aika pitkään tuon jälkeen maisemat olivat vielä sumuiset, mutta siitä se sumu pikkuhiljaa onneksi hälveni.
Desert Point on Canjonin korkein kohta. Siellä sijaitsee näköalatorni jossa on matkamuistomyymälä. Näimme Desert Pointissa tämän reissun ensimmäiset suomalaiset kanssamatkaajat. He olivat tulleet Grand Canyonille Dallasista Memphisin poikki. Toivotettiin hyvät reissun jatkot ja jatkoimme itse matkaamme kohti Grand Canyonin toista päätä. Tänne ei päässyt enää omalla autolla ja jouduimme itsekin käyttämään shuttlebussia. Tarkoituksena oli kokeilla muutama metri vaellusreittiä rotkon reunaa alas. Itselläni se jäi ehkä kymmeneen askeleeseen, koska en kertakaikkiaan uskaltanut edetä alemmas. Polku oli semmoista 50-60 senttiä leveää ja tietenkin ilman minkäännäköistä kaidetta siinä rotkon puolella. Alas oli kutakuinkin 1500-1700 metriä matkaa joten "hieman" hirvitti. Mies käväisi alempana ja häntä vastaan tuli kaksi miestä jotka olivat vaeltaneet polun alhaalta rotkosta ylös saakka. Matka heiltä kesti kaksi vuorokautta. Aika voipuneen näköisiä he olivatkin.
Polun yläpäässä oli myös pysäyttävä taulu tehty muistuttamaan ihmisiä kuinka vaarallista on olla paahtavassa helteessä. Eräs nuori naismaratoonari, joka oli Bostonin maratonin juossut kolmeen tuntiin oli kuollut juostessaan tätä samaista vaellusreittiä. Hän oli mukaansa ottanut puolitoista litraa vettä, yhden omenan ja energiapatukoita. Hän oli erehtynyt polulta ja kuollut nestehukkaan. Tuona tapahtumahetkenä oli lämminta ollut 41 astetta. Nainen oli löydetty kaksi päivää kuolemansa jälkeen.
Grand Canyon oli vaikuttava. Jos jumala on osannut luoda jotakin valtavaa ja jotakin näyttävää tänne maan päälle niin se on epäilemättä Grand Canyon.
Kommentit
Lähetä kommentti