Memphis
En pysty sanoin koskaan kuvaamaan sitä tyytyväisyyden ja onnellisuuden tunnetta joka jäi Memphisistä ikuisesti mieleeni. Yövyimme kuumassa Memphisissä kaksi yötä. Ajoin loput sata mailia Memphisiin hotellillemme Holiday Days Inniin. Highway oli kymmenien kilometrien matkalta tikkusuoraa, kuin viivottimella vedettyä yhtä todella, todella suoraa. Naureskelimme että Jacksonista kun käännyt kolme mutkaa niin olet perillä. Jacksonville on tosin sen sadan mailin päässä kaupungista. Se oli aika uskomaton kokemus.
Memphisissä lähdimme tutustumaan vielä samaisena iltana Beale Streetiin. Beale Street on Memphisin iltaelämän keskittymä. Se on pieni katu, mutta siellä on ihan kaikki. Siellä soi musiikkia rock´n rollista Souliin. Ihmiset tanssivat kadulla. Kuuntelimme elävää mustaa musiikkia sisällä ravintolassa samalla kun nautittiin yhdet kansallisjuomat, Budweiserit. Siitä talsittiin sen illan osalta hotellille nukkumaan, me kaikki olimme ihan poikki.
Seuraavana aamuna heräsimme ajoissa, oli lähtö kohti Gracelandia. Sain edelleen ajaa. Ihmeen helppoa täällä jenkeissä tämä auton kanssa meno on. On joitain asioita joita emme tiedä kuten miksi kaikki paikalliset ylittävät kaksi keltaista sulkuviivaa? Kai niillä viivoilla jokin merkitys on? Ei haluta ottaa sakkoja joten tehdään aina "pieni" kierros jotta saadaan auto haluttuun suuntaan jos niikseen on.
Nähdessäni Gracelandin en voinut muuta kuin vetää syvään henkeä. Olin oikeasti siellä. Mielessäni oli koko aika mukana isosiskoni, jolle Elvis on ollut kaikki. Siksi minulla olikin välillä suorastaan rikollinen olo, että minä olin siellä eikä hän. Mutta imin itseeni kaiken mitä siellä näin. Ahmin silmilläni kaikkea. Kun Gracelandin porteista mennään sisälle (shuttlebusseilla) kaartaa kaunis pihatie hieman oikealle ja Elviksen talo ilmestyy eteen. Puutarha talon edessä on vehreä ja kaunis. Pihalla kasvaa varjostamassa useita nyt jo vanhoja puita. Elvis maksoi Gracelanista aikoinaan 100 000 dollaria.
Kun ulko-ovesta astutaan sisälle aukeaa oikealle puolelle olohuone. Sen glamour oli huikaiseva. Valkoisia nojatuoleja, kultaa, hieno takka, upea peiliseinä, kehystettyjä valokuvia. Kaikki tuossa talossa on alkuperäistä. Ulko-oven vasemmalle puolelle tulee ruokailutila. Siellä on valtavan suuri katettu ruokapöytä ja seinällä kuva Pricillasta ja Lisa-Mariesta. Ruokailutilan vierestä laskee portaat alas studioon ja sieltä viidakkohuoneeseen. Talo on aikoinaan sisustettu todella tyylikkäästi. Se on retro, mutta erittäin hyvällä maulla. Tokihan se tuolloin oli viimeisen päälle uusi ja moderni. Kuulemma Amerikan ensimmäisin mikrokin asetettiin Elviksen taloon. Gracelandissa on kaksi Elviksen lentokonetta. Toinen on nimetty Lisa-Marien mukaan. Elvis ymmärsi joskus kauan sitten, ettei tyttärensä ole koskaan nähnyt lunta. Hän osti sitä varten toisen lentokoneensa ja nimesi sen tyttärelleen.
Gracelandissa on useita Elviksen autoja. Yksi niistä on vaaleanpunainen cadillac joka oli Elviksen ensimmäinen auto ja jolla hän antoi rakkaan äitinsäkin ajella. Gracelandissa on hänen Rolls Roycensa, Pricillalle lahjaksi ostettu valkoinen mersu, harrikoita, lisää cadillacceja ja muita autoja. Elvis on rypenyt rahassa ja luksuksessa.
Talon yläkertaan ei päässyt. Elvis ei päästänyt sinne koskaan ystäviänsäkään, joten tätä on haluttu kunnioittaa edelleen. Taloon ja sen eri ulkorakennuksiin, muun muassa urheilutaloon, on sijoitettu lukuisat kultalevyt ja palkinnot joita Elvis on saanut. Siellä näimme myös kymmeniä Elviksen esiintymisasuja, Pricilla Presleyn hääpuvun ja Lisa-Marien asuja lapsuudesta. Urheiluhuoneessa saimme kuulla, että siellä Elvis vietti viimeisen aamunsa ja todennäköisesti löydettiinkin kuolleena.
Pricilla kertoi eräässä tallenteessa, että Elvis oli loppuaikoina turta kaikelle, hän ei jaksanut enää. Mikään ei tuntunut miltään. Oli todella vaikuttavaa kävellä kauniissa puutarhassa uima-altaan ohi kohti Elviksen ja hänen vanhempiensa hautoja. Siellä Elvis lepää äitinsä ja isänsä vieressä. Siellä on myös muistolaatta hänen pienenä lapsena kuolleen veljensä muistoksi. Kosketin hellästi Elviksen hautakiveä. Olisin niin halunnut jättää sinne ruusun.
Beale Streetillä kuuntelimme illalla lisää elävää soulia. Kun esitys päättyi alkoi paikallinen karaoke. Minulle nousi kyyneleet silmiin kuunnellessani erään Memphisiläisen nuoren mustan miehen laulua (kuva alla). Hänen äänensä oli kertakaikkisen kaunis. Kyyneleet vain tulivat ihan väkisin, se oli niin koskettavaa. Jatkoimme tanssien kadulla jossa kaikki muutkin tanssivat. Ihmiset olivat ystävällisiä ja ilma kostean kuuma. Miten voisin parhain päin koskaan kuvailla sitä fiilistä, en mitenkään. My heart dropped there.
Myöhään illalla teimme lähtöä kadulta. Kävelimme Beale Streetin toiseen päähän jossa oli partiossa kaksi poliisiautoa ja poliiseja. Koko Beale Street on poliisin valvoma. Memphis johtaa koko Usa:n tilastoissa rikollisuusluvuissa. Taitaa olla ihan siellä ylimmässä kärkipäässä. Useiden ravintoloiden ovissa oli laput, joissa kiellettiin kuvan kera aseiden tuonti sisälle. Emme muuta keksineet, kuin että tämän on pakko olla laman syytä. Kuin myös se, että kaupungista löytyy paljon melkein autioita kortteleita. Tilasin meille kaikille enkelit matkaan mukaan, joten meillä ei ole hätää. Eino, otin matkalukemiseksi kirjan jossa kirjailija kertoo nähneensä koko elämänsä ajan enkeleitä. Se on ollut oikein mukavaa luettavaa.
Tunsin itseni hirveän surulliseksi kun poistuimme Memphisistä. Tiedän, etten enää koskaan pääse näin syvälle USA:n sydämeen. Memphis on upea, tajuttoman hyvän värillisen musiikin mekka. Olen ikuisesti kiitollinen, että pääsin tänne tulemaan ja tämän kaiken kokemaan.
Memphisissä lähdimme tutustumaan vielä samaisena iltana Beale Streetiin. Beale Street on Memphisin iltaelämän keskittymä. Se on pieni katu, mutta siellä on ihan kaikki. Siellä soi musiikkia rock´n rollista Souliin. Ihmiset tanssivat kadulla. Kuuntelimme elävää mustaa musiikkia sisällä ravintolassa samalla kun nautittiin yhdet kansallisjuomat, Budweiserit. Siitä talsittiin sen illan osalta hotellille nukkumaan, me kaikki olimme ihan poikki.
Seuraavana aamuna heräsimme ajoissa, oli lähtö kohti Gracelandia. Sain edelleen ajaa. Ihmeen helppoa täällä jenkeissä tämä auton kanssa meno on. On joitain asioita joita emme tiedä kuten miksi kaikki paikalliset ylittävät kaksi keltaista sulkuviivaa? Kai niillä viivoilla jokin merkitys on? Ei haluta ottaa sakkoja joten tehdään aina "pieni" kierros jotta saadaan auto haluttuun suuntaan jos niikseen on.
Nähdessäni Gracelandin en voinut muuta kuin vetää syvään henkeä. Olin oikeasti siellä. Mielessäni oli koko aika mukana isosiskoni, jolle Elvis on ollut kaikki. Siksi minulla olikin välillä suorastaan rikollinen olo, että minä olin siellä eikä hän. Mutta imin itseeni kaiken mitä siellä näin. Ahmin silmilläni kaikkea. Kun Gracelandin porteista mennään sisälle (shuttlebusseilla) kaartaa kaunis pihatie hieman oikealle ja Elviksen talo ilmestyy eteen. Puutarha talon edessä on vehreä ja kaunis. Pihalla kasvaa varjostamassa useita nyt jo vanhoja puita. Elvis maksoi Gracelanista aikoinaan 100 000 dollaria.
Kun ulko-ovesta astutaan sisälle aukeaa oikealle puolelle olohuone. Sen glamour oli huikaiseva. Valkoisia nojatuoleja, kultaa, hieno takka, upea peiliseinä, kehystettyjä valokuvia. Kaikki tuossa talossa on alkuperäistä. Ulko-oven vasemmalle puolelle tulee ruokailutila. Siellä on valtavan suuri katettu ruokapöytä ja seinällä kuva Pricillasta ja Lisa-Mariesta. Ruokailutilan vierestä laskee portaat alas studioon ja sieltä viidakkohuoneeseen. Talo on aikoinaan sisustettu todella tyylikkäästi. Se on retro, mutta erittäin hyvällä maulla. Tokihan se tuolloin oli viimeisen päälle uusi ja moderni. Kuulemma Amerikan ensimmäisin mikrokin asetettiin Elviksen taloon. Gracelandissa on kaksi Elviksen lentokonetta. Toinen on nimetty Lisa-Marien mukaan. Elvis ymmärsi joskus kauan sitten, ettei tyttärensä ole koskaan nähnyt lunta. Hän osti sitä varten toisen lentokoneensa ja nimesi sen tyttärelleen.
Gracelandissa on useita Elviksen autoja. Yksi niistä on vaaleanpunainen cadillac joka oli Elviksen ensimmäinen auto ja jolla hän antoi rakkaan äitinsäkin ajella. Gracelandissa on hänen Rolls Roycensa, Pricillalle lahjaksi ostettu valkoinen mersu, harrikoita, lisää cadillacceja ja muita autoja. Elvis on rypenyt rahassa ja luksuksessa.
Talon yläkertaan ei päässyt. Elvis ei päästänyt sinne koskaan ystäviänsäkään, joten tätä on haluttu kunnioittaa edelleen. Taloon ja sen eri ulkorakennuksiin, muun muassa urheilutaloon, on sijoitettu lukuisat kultalevyt ja palkinnot joita Elvis on saanut. Siellä näimme myös kymmeniä Elviksen esiintymisasuja, Pricilla Presleyn hääpuvun ja Lisa-Marien asuja lapsuudesta. Urheiluhuoneessa saimme kuulla, että siellä Elvis vietti viimeisen aamunsa ja todennäköisesti löydettiinkin kuolleena.
Pricilla kertoi eräässä tallenteessa, että Elvis oli loppuaikoina turta kaikelle, hän ei jaksanut enää. Mikään ei tuntunut miltään. Oli todella vaikuttavaa kävellä kauniissa puutarhassa uima-altaan ohi kohti Elviksen ja hänen vanhempiensa hautoja. Siellä Elvis lepää äitinsä ja isänsä vieressä. Siellä on myös muistolaatta hänen pienenä lapsena kuolleen veljensä muistoksi. Kosketin hellästi Elviksen hautakiveä. Olisin niin halunnut jättää sinne ruusun.
Beale Streetillä kuuntelimme illalla lisää elävää soulia. Kun esitys päättyi alkoi paikallinen karaoke. Minulle nousi kyyneleet silmiin kuunnellessani erään Memphisiläisen nuoren mustan miehen laulua (kuva alla). Hänen äänensä oli kertakaikkisen kaunis. Kyyneleet vain tulivat ihan väkisin, se oli niin koskettavaa. Jatkoimme tanssien kadulla jossa kaikki muutkin tanssivat. Ihmiset olivat ystävällisiä ja ilma kostean kuuma. Miten voisin parhain päin koskaan kuvailla sitä fiilistä, en mitenkään. My heart dropped there.
Myöhään illalla teimme lähtöä kadulta. Kävelimme Beale Streetin toiseen päähän jossa oli partiossa kaksi poliisiautoa ja poliiseja. Koko Beale Street on poliisin valvoma. Memphis johtaa koko Usa:n tilastoissa rikollisuusluvuissa. Taitaa olla ihan siellä ylimmässä kärkipäässä. Useiden ravintoloiden ovissa oli laput, joissa kiellettiin kuvan kera aseiden tuonti sisälle. Emme muuta keksineet, kuin että tämän on pakko olla laman syytä. Kuin myös se, että kaupungista löytyy paljon melkein autioita kortteleita. Tilasin meille kaikille enkelit matkaan mukaan, joten meillä ei ole hätää. Eino, otin matkalukemiseksi kirjan jossa kirjailija kertoo nähneensä koko elämänsä ajan enkeleitä. Se on ollut oikein mukavaa luettavaa.
Tunsin itseni hirveän surulliseksi kun poistuimme Memphisistä. Tiedän, etten enää koskaan pääse näin syvälle USA:n sydämeen. Memphis on upea, tajuttoman hyvän värillisen musiikin mekka. Olen ikuisesti kiitollinen, että pääsin tänne tulemaan ja tämän kaiken kokemaan.
Kommentit
Lähetä kommentti