Kymmenen matkailukysymystä

Mihin haluaisin matkustaa, kun tilanne taas sen sallii?

Olen koonnut koko korona-ajan Bucket-listaa kohteista, jonne ehdottomasti haluan matkustaa. Jostain ihmeen syystä listalle ei ole päätynyt yhtäkään kohdetta Yhdysvalloista. Voisinkin nyt päivittää listani siltä osin kun Trumpkaan ei ole enää siellä maan johdossa. Mun Bucket-list on erittäin eurooppavoittoinen. Ensimmäisenä listalta löytyy Monschau Saksassa. Kaupunki sijaitsee Eifelin kukkuloilla läntisessä Saksassa ja on kaunis kuin mikä. Kaupungissa on vahvasti läsnä historia. Monshaun keskustassa on paljon vanhaa linnoitusta. Tästä tuleekin ihan vähän mieleen Dürnsteinin kaupunki Tonavan varrella, lähellä Wieniä. Kaupungin korkealla kukkulalla sijaitsee linnoituksen rauniot, jonka tyrmässä aikoinaan kuulemma säilytettiin itse Richard Leijonamieltä. Muistan kaupungista tuon linnoituksen lisäksi paikallisen valkoviinin joka oli ihan älyttömän hyvää. 

Toisena mun Buckelistalla on myöskin kohde Saksassa, Burg Eltz. Mun heikkous taitaa olla kaikki vanhat linnat ja linnoitukset, niiden tarinat ja arvoitukset. Haluaisin kokea miltä tuntuu yöpyä oikeassa linnassa, esim. juurikin Eltz Castlessa. Joko en nuku siellä ollenkaan taikka sitten semihyvin, pahoin pelkään ensimmäistä vaihtoehtoa. 

Olen vieraillut parikin kertaa ihka oikeassa linnassa Neuschwansteinissa. Se on niin ihana, huikea! Jo matkalla sinne saa haukkoa henkeä, kun maisemat on vaan niin upeat. Linnan näkee kaikista parhaiten sen takana olevalta Marian sillalta, joka sekin on nähtävyys. Ja mahtava kokemus. Kaiteen yli kun kurkkaa alas, on alas rotkon pohjalle matkaa ainakin sata metriä.

Kolmanneksi olen listannut Colmarin Ranskassa. Kuka voi sanoa, etteikö tuo kylä ole kaunis kuin mikä? Voisin hyvin viihtyä jokin kaunis kesäilta jossain kylän terasseista proseccolasin äärellä ja vain katsella ihmisiä. Mitä veikkaatte, onko tuolla paljon turisteja? Sitten olen listannut listalleni kaupungin nimeltä Annecy, joka sijaitsee myöskin Ranskassa. En voi ymmärtää miten olen viettänyt koko elämäni tietämättä tällaisen kaupungin olemassaolosta. En vain malttaisi enää odottaa, että pääsisi matkustamaan. Listaltani löytyy myös seuraavat paikat: patikointi Oeschinenseen järvellä Sveitsissä sekä vain ihastella maisemia Lauterbrunnenissa myöskin Sveitsissä, Amalfin rannikko Italiassa ja erityisesti siellä Portofinon kaupunki. Myös Monacoon haluan uudelleen. 

Unelmien matkakohde?

Jenkkilöitten roadtrip vuonna 2012 on jäänyt niin elävästi ja vahvasti mieleen, että haluaisin toteuttaa samanlaisen reissun uudelleen käyttäen siihen paljon enemmän aikaa. Tuolloin oli jotenkin kova kiire edetä Route 66:sta myötäillen eteenpäin, ja ehkei matkasuunnitteluun tullut käytettyä niin paljon aikaa ja vaivaa kuin olisi pitänyt. Tosin suunnittelemattomuus tuo omat vivahteensa matkantekoon. 

Haluaisin viettää aikaa lapissa, siis ei mitään viikon pyrähdystä vaan olla siellä kuukauden pari. Lapissa on niin paljon hienoa nähtävää ja ihmisiä ettei sitä uskokaan. 

Paras paikka, jossa olen käynyt?

Voi niitä on niin monia. Joka paikassa on ne omat juttunsa jotka tekevät lähtemättömiä vaikutuksia.  Esimerkiksi Octoberfestarit tekevät ne kaikki ihmiset siellä. Alla olevassa erittäin huonossa kuvassa olen viettämässä iltaa Octoberfestareilla ystäväporukassa. Kuvassa minulle on perinteistä baijerilaista hattua päähän laittamassa itse Suomen Bauhausin toimitusjohtaja. 

Muistan vieläkin sen keväisen lämpimän illan Wienissä, kun istuin punaviinistä tuhannen päissäni kerrostalon keittiön avoimella ikkunalaudalla, poltin tupakkaa ja vain ihailin sitä ihanaa maisemaa. Muistan myöskin toisen kerran aiemmin Wienissä kun olin siellä kuukauden vaihdossa ja meillä neljällä opiskelijalla oli niin hauskaa. Istuimme huhtikuun iltoja omalla terassillamme, niinkin usein, että naapurit hermostuivat meihin. Istuin erään kerran toisen opiskelijan kanssa metrossa, keskustelimme siinä niitä näitä kunnes meidät keskeytti vanhempi mies. Hänen oli pakko kysyä mitä kieltä puhuimme koska hänen mielestään se oli kauneinta mitä oli kuullut hetkeen. Totta, suomen kieli on hieno kieli.

Kävin yksikseni samoilemassa Wienin pohjoispuolella sijaitsevilta Kahlenbergin kukkuloilta takaisin alas Wieniin, ja vain nautin äärimmäisen paljon niistä upeista kumpuilevista viinitarhamaisemista. Nautin paljon vierailla huoneistossa jossa itse Mozart on asunut ja vain kuvittelin millaista elämä on silloin ollut. Pysäyttävin paikka on ollut Dachaun keskitysleiri, ei sitä ahdistusta pysty kuvailemaan mikä siellä edelleenkin vallitsee. 

Kun seisot Grand Canyonilla ja yrität käsittää sen kaiken valtavan upeuden mikä siellä on. Kun seisot Verzascan padolla ja katsot sinne alas kahdensadan metrin päähän, vieläkin ottaa varpaista. Kun heräät säikähtäen yöllä massiivisessa ukkosmyrskyssä Gardajärvellä. Pieni Bellagion kylä Comojärvellä on jäänyt myös erityisesti mieleen, se on niin kaunis. Kun syöt illallista samassa pöydässä amerikkalaisen pariskunnan kanssa Garmish-Partenkirchenissä, jotka hehkuttivat molemmat henkeen ja vereen miten hieno mäkihyppääjä Matti Nykänen on. Ja he pyytävät kertomaan mitä mies silloin sinä hetkenä omassa elämässään tekee. Oli aika hankalaa kertoa, että mies istuu vankilassa. Kun retkeilet Partnachklamissa aivan Garmisch-Partenkirchenin hyppytornien lähettyvillä, etkä voi käsittää miten upeaa siellä on. 

Kun ajelet Dolomiiteilla ja koitat sielläkin käsittää sen kaiken mahtavuuden. Stelvio Pass on vertaansa vailla oleva autotie, toista parempaa ei ole - tai no ehkä Grossglocknerin alppitie Itävallassa saattaa vetää vertoja. Kun ensimmäistä kertaa nouset köysiratashissillä ihka oikealle vuorelle, Zugspitzelle, ja koitat olla oksentamatta jännityksestä kun se on niin korkea. 

Kun matkustat yksin Kreikan Pargaan ja koet viikon aikana todella hienoja asioita. Se, että voitit itsesi yksin matkanteon tekemisessä - tämä matka on oikeastaan minulle yksi rakkaimmista. Kun sinulle Kuusamossa keitetään pannukahvit aamuvarhain kosken solistessa vieressä. Kun olet vaeltanut 18 kilometriä Kreetalla Samarian puistossa kovassa helteessä päästen vihdoin maaliin. 

Kun istut iltaa Memphisiläisessä ravintolassa ja eläydyt aivan täysin siihen mustaan livemusiikkiin mitä siellä soitettiin. 

Kun näet ensimmäistä kertaa Mona Lisan tai Samothraken Niken Louvressa. Toisella kertaa olin siellä nuorison kanssa ja nämä nähtyään olivat vain, että joo mennään. Kun kapuat Pietarinkirkon kupoliin ja näet koko Rooman sieltä ylhäältä käsin. Kun otat salaa kuvia Sikstuksen kappelissa ja ylipäätänsä olet Vatikaanissa. Kun näet viimeisen ehtoollisen Milanossa, ja saat nauttia siitä hetkestä vain 15 minuutin ajan. Kun matkustat linja-autolla New Yorkin keskustasta Woodbury Commons Outlettiin ja nautit ostosten sijasta enemmän siitä kahden tunnin matkasta ja maisemista sinne. Kun katsot Chicagossa nuorta naista silmiin joissa ei ole yhtään mitään eloa, taikka poistuessasi linja-autoaseman vessasta Clevelandissa vastaasi tulee vanha mummo alushousut nilkoissaan kerjäten rahaa. Taikka kun näet Las Vegasin luksushotellin vessassa säiliön johon voi jättää huumeruiskut ja se säiliö oli puoliksi täynnä. Taikka olet syömässä päivällistä Universalin Studioilla Los Angelesissa ja siihen pöydän ääreen tulee trubaduuri laulamaan Stand By Me:tä. Aloin itkemään aivan samantien, en tiedä mistä se itku tuli, mutta se vain tuli. 

Kun kirjaimellisesti olet törmäämässä Orlando Bloomiin New Yorkin Broadwayn teatterissa näytöksen jälkeen. Siinä me tuijotimme hetken aikaa toisiamme silmistä silmiin, enkä voinut ajatella muuta kuin miten miehellä voi olla noin virheetön iho. Ja jos mun hoksottimet olisivat reagoineet hitusenkaan aikaisemmin olisin varmasti vain kiljunut. Kun tapaat myöskin täysin sattumalta New Yorkin Broadwayn teatterissa suuren idolisi Jimmy Fallonin, jonka esityksiin olet epätoivoisesti koittanut saada kuukausikaupalla lippuja siinä onnistumatta. Kun seuraat esitystä entisessä Studio 54:ssa New Yorkissa ja nautit jälleen vähän sitä viiniä. 

Kun ajat aamuvarhaisella Ruotsin lapissa omissa ajatuksissasi ja teet äkkijarrutuksen ettet törmää kettuun. Siinä me myöskin tuijotimme toisiamme hetken aikaa silmistä silmiin. Kun sinulle keitetään pannukahvit aamuvarhain tien poskessa Kiirunassa. Kun matkustat yksin Pariisin taikka Cannesiin vain Madonnan konsertin takia. 

Kun ihastelet Milanossa Duomon kirkon pääalttarin yläpuolella olevaa Jeesuksen pyhäinjäännöstä (Jeesuksen oikean käden ristiinnaulinnut naula, josta et oikeasti näe muuta kuin pienen punaisen valon hohteen). 

Kun harhailet eksyneenä Rooman pikkukaduilla keskellä yötä, tilaat tämän vuoksi jostakin ravintolasta taksin hotellille todetaksesi, että hotelli on minuutin ajomatkan päässä. Kun lounastat jossakin Lontoon ravintoloista, keskustelet siinä kaikkea miehesi kanssa ja viereisessä pöydässä istunut lounastaja toivottaa lähtiessään selvällä suomen kielellä hyvät päivänjatkot. 

Kun näet revotulia pilkkopimeässä keskellä ei yhtään mitään lähellä Ivaloa. Samaan aikaan tekisi mieli jäädä ja samaan aikaa ajaa turvaan majoituspaikkaan henkensä kaupalla. Kun kuuntelet kateellisena Thaimaassa James Bond Islandilla Australialaisen pariskunnan maailmanympärimatkakertomusta. Kun makaat täydellisellä Paradise Beachilla palmujen huojuessa ympärillä ja olet totaalisen rentoutunut. Näitä riittää vaikka kuinka.  

Millainen matkustaja olen?

Olen tiedonhaluinen ja nähtävyyksien perässä menevä matkaaja. Pidän suunnittelusta, ja toivon asioitten menevän oikeassa aikataulussaan. Matkoilla aika on rahaa eikä viivästykset ole hyvä asia. Haluan nähdä mahdollisimman paljon, mutta samalla haluan myös fiilistellä paikalliseen tapaan esimerkiksi Lontoolaisessa pubissa yhden half-pintin äärellä. Joskus suunnitelmat eivät todellakaan mene niinkuin on ajatellut, kuten uuden vuoden viettäminen Times Squarella New Yorkissa - jostakin kumman syystä uni maistui paremmalta tuolloin kuin Miley Cyruksen seuraaminen miljoonan muun ihmisen kanssa. 

Mikä kohteessa on minulle tärkeintä?

Toivon yleensä, että kohteesta on helppo tehdä pikku reissuja myös sen lähettyille. Toki siellä olisi kaikki fasiliteetit kohdillaan (metroasema tms., tai lyhyt kävelymatka keskustaan, lentoasemalta helppo yhteys jne.). Hotellin ei tarvitse yleensä olla niin hyvä, koska siellä ei tule kuin nukuttua. Aamupala on tosin tärkeä ja sen tulee olla hyvä, amme on aina luksusta. 

Matkustusmoka?

Olin miehelleni paasannut ennen Berliinin matkaamme, että onhan hänellä passit ja kaikki pakattuna mukaan. Pääsemme lähtöselvitykseen ja virkailija toteaa, onko minulla uudempaa passia mukana? Olin itse ottanut vanhan passini mukaan. Saan kuulla tästä joka kerta matkalle lähtiessä. Minulla valehtelematta vilahti siinä elämä silmien edessä ohitse - oli hyvin hämmentävä kokemus - mutta onneksi virkailija kysyi onko minulla kenties ajokorttia matkassa mukana, että heidän lentoyhtiönsä hyväksyy myös sen. Onneksi oli. Lupauduin vaikka kävelemään Saksasta takaisin Suomeen jos rajat suljettaisiin matkamme aikana. Meillä oli sinä iltana Berliinissä Madonnan konsertti. 

Mikä on parasta kotimaanmatkailussa?

Täällä pääsee hyvin menemään autolla ja se tuo matkustamiseen oman kivan lisänsä. Auton kanssa olet vapaa menemään. Suomessa on paljon hienoja kohteita. Toisaalta Suomi on myös hyvin pitkä maa ja välimatkat täällä on pitkiä. 

Onko kotimaan matkasuunnitelmia?

Ajatuksissa on Suomen hienoimmaksi tieksi tituuleerattu Tenon tie ja vaellus ylös Saanatunturille. Muutoin aion tehdä paljon lähimatkoja retkeilyn merkeissä täällä etelässä. Haaveissa on Helvetinjärvi Tampereen lähellä ja Repovesi. Ehkä joskus vaellan Karhunkierroksen. 

Millaista on matkustaa lapsen kanssa?

Vielä toistaiseksi hyvin helppoa. Pienen taaperon kanssa pitkienkin matkojen ajaminen on sujunut todella hyvin. Ehkäpä kun ikää alkaa tulemaan lisää hankaluudetkin automatkailussa saattavat kasvaa, tai sitten ei. Hän on tottunut matkaaja. Haluan tarjota kaikille lapsilleni elämyksiä. Olen käynyt poikieni kanssa Tukholmassa, Pariisissa, New Yorkissa, Kreetalla ym. ja toivon yhteisiä matkoja paljon lisää.