Torronsuon Kansallispuisto

Päätin eilen kauniin ilman innoittamana lähteä käymään Torronsuon kansallispuistossa. Tänä vuonna pääsiäistä on tullut koronan vuoksi vietettyä kotikonnuilla siivoillessa ja ulkoillessa. Tyypilliseen tapaan sää on ollut koleahko, joskin mukavan aurinkoinen. Eilen otin tosiaan vähän aikaa itselleni ja lähdin nauttimaan ulkoilusta luonnon helmaan. Niin oli ajatellut moni muukin. Parkkipaikka oli ääriään myöten täysi ja auto piti jättää pitkälle tien poskeen niin kuin muutkin olivat tehneet. Onneksi väkimäärä ei näkynyt itse suolla. Siellä sai mennä turvallisesti omissa oloissaan. Ajattelin kävellä pitkospuureiteillä kuutisen kilometriä, mutta siellä sujahti melkein kymmenen kilometriä kuin huomaamatta. Jännä miten aluksi ajatukset siinsivät sinne tänne, mutta muutaman kilometrin päästä mieli tyyntyi - luonnolla on ihmeellinen voima. 

Pitkospuut olivat paikka paikoin huonossa kunnossa, joskin kuivina jo talven jäljiltä. Tasapainoa sai hyvin kehitetyksi. Myös metsän siimeksessä menevät polut olivat jonkin verran jäässä ja mutaisina. Torronsuolla onkin mittava pitkospuitten vaihto-operaatio meneillään. Mietin miten sinne on saatu viedyksi ne kaikki puut? Torronsuolle on myös valmistunut esteetön kulkuyhteys pysäköintipaikalta katselulavalle suon suuntaan.