Sohvaperunana

Olen tässä pääsiäisenä tuijotellut parina iltana ja yönäkin sarjaa True Detective (HBO), miten ihmeessä minulla on mennyt tällainen helmi ohi? Woody Harrielson on aina ollut hyvä (olen siis ensimmäinen kauden kahdeksannessa jatkossa), mutta tässä hän oikein loistaa. Olen nauranut kippurassa etsivien keskinäiselle naljailulle, loistavaa sarkasmia, ja ollut suorastaan suu auki joissain kohtauksissa. Matthew McConagehyn esittämä Rust Cohle osaa puhua ihmiset pussiin tuosta noin vain jopa vahingossa. Tää on niin hyvä. Vahva suositteluni. 

Sarjassa pääsee sivujuonteena seuraamaan jenkkilöissä vallitsevaa kurjuutta, joka ei ihan täysin ole pelkkää fiktiota. Olen jenkkilöitten matkalla nähnyt myös tuota kurjaa puolta ja se on tässä sarjassa tuotu hyvin esille. 

Kiitos lukuisten suoratoistopalveluiden, katsojaa hemmotellaan todella. Sain viime viikolla päätökseen norjalaisen neljästä finanssihaista kertovan sarjan Exit (Yle Areena). Olin päättänyt aiemmin, luettuani sarjasta kertovia juttuja, että tätä sarjaa en varmana katso, mutta niin vain kävi, että kurkkasin ensimmäisen jakson ja se oli menoa heti. Norjalaiset osaa tän homman. Se mikä sarjasta tekee mielenkiintoisen on se, että kaikki sarjan kohtaukset perustuvat tositapahtumiin, ja tässä ei säästellä yhtikäs mitään, tässä näytetään aivan kaikki, liikaakin. Yhdessä kohtauksessa oli selvästi otettu vaikutteita elokuvasta The Wolf of Wall Street, muuten sarja on oma harvinainen itsensä. Sarjaa katsoessa saa todella nauraa, roolisuoritukset ovat kaikki omanlaisiansa ja ne esitetään vahvalla ammattitaidolla. Sarjaa katsoessa saa myös todella haukkoa henkeä, että voiko olla totta, mutta kyllä voi.    

Tätä ennen sain päätökseen brittisarjan The Fall (Yle Areena). Tämän ahmin viikossa, oli todella koukuttava. Kerrassaan loistavaa tulkintaa mitä kaikkea rikosetsintä pitää sisällään unohtamatta hyviä roolisuorituksia Gillian Anderssonilta ja Jamie Dornanilta. Siis loistavaa. 

Sen koommin elokuvia ei tässä ole kovin tullut katseltua. Niitä ei oikein tahdo ilmestyä. Viimeisin leffakäynti oli Tenet. Se iski minuun kuin häkä vaikka ensimmäiseltä katselukerralta käteen jäi lähinnä hämmennys. Kolmannella katselukerralla (juu, minun oli pakko ostaa tämä elokuva) avautui koko epätäydellinen todellisuus. Pidän paljon elokuvan Tallinnassa kuvatuista takaa-ajokohtauksista (ehkä kun itsekin ajellut tuolla, heh), sen aikaikkunahyppäyksistä ja upeista Bondmaisista maisemista. Bondista puheenollen, milloinkohan uusin ilmestyykään?

Tässä listattuna mun must lempparielokuvia, olkaa hyvä: Manchester By The Sea (en ole koskaan nähnyt leffateatterin olevan niin hiljaa, tämä elokuva kosketti minua hyvin paljon), Marriage Story (Adam Driver on ihan super hyvä), Rockstar (tämä on minulle merkityksellinen), Joker, EatPrayLove (olen nähnyt Billy Crudupin livenä New Yorkissa, huippu näyttelijä), Star is Born, The Danish Girl, Vettä elefanteille, Boyhood, Inception, Millennium-trilogia, Liitoutuneet, Fury, Järki ja tunteet, Tähtiin kirjoitettu virhe, The Notebook (itken ihan joka kerta), Cold Mountain, Forrest Gump, Brokeback Mountain, Dirty Dancing, Lost in Translation, Wild (haluaisin joskus vaeltaa edes osan tuosta vaellusreitistä), The Ring, Revolutionary Road, Blood Diamand, New Years Eve, Finding Neverland, If Beale Street Could Talk, Marley and Me, Green Book, Bridget Jones - Elämäni sinkkuna.