Bridget Jones - Mad about The Boy

100 kg (minun ja murheeni yhteispaino), yksi alkoholiannos eli minä, 200 000 savuketta, 8477 kcal (suklaata ei lasketa), 447 teoriaa siitä, mitä on tekeillä, 448 peruttua toimintasuunnitelmaa (Bridget Jones, elämäni sinkkuna)

Sisältää juonipaljastuksia, paljon.

Sain eilen päätökseen uusimman Helen Fieldingin kirjan Bridget Jones - Mad about The Boy. Suurin ennakko-odotuksin aloin kirjaa lukemaan, koska pidin valtavasti aiemmista kirjoista ja elokuvista Elämäni sinkkuna ja Elämä jatkuu. Pystyin samaistumaan aiempiin kirjoihin hyvin, koska kärvistelin itsekin tuolloin yksinäisistä sinkkuilloista miettien missä se elämäni ritari oikein viipyy.

Ja pystyin samaistumaan hyvin tähänkin kirjaan. Kirjassa Brigdet tuskailee ikänsä tuomia oireita, ryppyjä ja kauhisteluja siitä kuinka paljon tosiaan niitä ryppyjä naamassa on. Välillä itseäni hengästytti lukea, kuinka Bridget ehtii tarkasta päiväohjelmastaan huolimatta viedä taikka hakea kahta lastaan Billyä ja Mabelia kouluun ja harrastuksiin, sekä siinä sivulla hoitaa ystävä -ja miessuhteitaan. Bridget on kovasti innostunut Twitteristä ja on erittäin huolissaan onko hänellä siellä tarpeeksi seuraajia.

Sitten kuviohin tulee ensin hetkeksi aikaa nahkatakkimies ja sen jälkeen kaksikymmentä vuotta Bridgetiä nuorempi Roxter. Hetken vaikutti siltä, että Bridget kaikkien murheittensa jälkeen löytää sen uuden rakkauden ikäerosta huolimatta, mutta juuri tuohon ikäeroonhan se suhde sitten kaatuikin, Roxterille tuli tästä kovin suuret paineet. Toisena syynä Roxter mainitsi, että haluaisi perustaa jokin päivä perheen naisen kanssa jolla ei jo entuudestaan ole lapsia. 

Tuo kohtaus oli kuin omasta elämästäni. Seurustelin vuoden Erään kanssa. Se oli todellinen rakkaustarina täynnä valtavaa huumaa, intohimoa ja tunnetta. Siis My God! En varmaan koskaan unohda sitä iltaa kun hän kertoi, että haluaa jokin päivä perustaa perheen naisen kanssa jolla ei jo entuudestaan ole lapsia. Se oli kertakaikkisen iso haiseva märkä rätti päin naamaa. Olin silloin rakastuneempi kuin koskaan. Välillä mietin kyllä, ettei se onni voinut olla totta - niinkuin ei sitten lopulta ollutkaan. Olin niin rikki tuon suhteen jälkeen kuin olla voi, laihduin yli kuusi kiloa. Itkin illat vain sohvalla, olin täysin lamaantunut, ja luulin, etten elä enää ikinä. Näin hänet silmissäni koko ajan ja surin. Miksi kävi niin? Näin jälkikäteen olen ajatellut, että moniko ihminen saa elämässään kokea tällaisen täydellisen rakkauden - ei varmastikaan kovin moni. Olen hyvin onnellinen, että sain. 

Että koettu on ja kovaa. Roxterin jälkeen kuvioihin saapuu, taikka kirjan alusta tarinassa mukana ollut, lasten opettaja Wallaker, tai oikeammin hän on CIA:n agentti peitehommissa koulussa. Tästä alkaa Brigetin elämässä uusi askel, elämä uusperheen ätinä.

Mutta hei, ei unohdeta Daniel Cleaveria. Daniel on kyllä mukana omana seksikkäänä vitseliäisenä itsenään, vilahtaa silloin tällöin teksteissä mukana muun muassa Bridgetin lastenhoitajana :) Daniel joutuu lopussa sekalaisten suhdekuvioittensa takia vierotushoitoon sairaalaan. Onneksi tämänkin surullinen elämäntilanne oli kirjassa osattu kuvata myönteisellä tavalla: "No juttu on nyt sillälailla, Jones" - Daniel sanoi ja veti Bridgetin lähelleen, "että minulla oli totta puhuen melkoinen ryyppyputki. Join koko lailla kaiken kaapistani. Sitten tarrasin ilahtuneesti pulloon jossa luulin olevan Créme de Mentheä, tiedäthän, sitä vihreää litkua, ja join sen ihan tyhjäksi". Hänen naamansa levisi tuttuun murheelliseen virneeseen. "Kävi ilmi että se oli Fairya".