Land of Fjords, Trolls and Vikings

On vieläkin ihan maansa myynyt olo ja haahuilen vain jossakin sfääreissä kertakaikkisen ihanan Bergenin matkan jäljiltä. Olen Norjassa käynyt aiemminkin, mutta aina sitä vain unohtaa kuinka ihana maa se on norjalaisneuleineen ja kansallispukuineen. Lensin Bergeniin ystäväni ja hyvän kollegani Ninan kanssa perjantaina 5.12. ja palasimme takaisin maanantaina 8.12.2025. Matka oli hyvin intensiivinen, mutta erittäin onnistunut. Majoituimme kivassa Bergen Harbour Hotellissa, aivan Bryggerin lähellä, jossa oli kylläkin aika naftit yhden hengen huoneet, mutta erittäin hyvät sängyt, kylpyhuone ja aamiainen. 

Olimme Ninan kanssa varanneet etukäteen koko päivän retken vuonoille. Vaikka matka oli kallis, oli se joka ikisen euron väärti. Minibussi lähti aamulla kello kahdeksan kohti ihanaa Gudvangenin kylää, josta vuonoristeilymme lähtisi. Matka eteni verkkaisesti lukuisten tunneleitten halki, ei noissa pysy edes laskuissa mukana, niitä on niin paljon. Päivä valkeni hiljakseen ja etenimme upeissa vuorimaisemissa, ohitimme muun muassa Osterøyn saaren, jossa kävimme mieheni kanssa kesäkuussa 2023 (en unohda ikinä sitä paikkaa, jonka siellä näimme). Meidän naispuolinen oppaamme Sinneva oli kertakaikkisen mainio, hän osasi todella kivasti kertoa Norjan historiasta, viikingeistä, kulttuurista, ruoasta, peikoista, kansallisasuista, kuninkaista, ihan kaikesta. Tykkäsin tosi paljon erityisesti hänen vitseistään. Matkalla kohti Gudvangenia pysähdyimme Tvindefossenin vesiputouksella, ja tuo pysähdys taisi jäädä koko retkiseurueelle iäksi mieleen - siellä tapahtui kosinta. Eräs ryhmämme mies oli antanut kameransa oppaallemme, joka oli huomannut, että siinähän oli videonauhoitus päällä - sitten oli alkanut tapahtumaan, mies oli polvistunut puolisonsa eteen ja kosinut tätä. Me olimme juuri tässä kohti Ninan kanssa vesiputouksen varrella etsimässä paikkaa, josta voisimme maistaa putouksen vettä - se kun kuulemma lupaa sadan vuoden ikää. Meidän perässämme tuli rivakasti myös joku mies vettä maistelemaan - vesi kun lupaa myös miehistä kestävyyttä lakanoitten välissä. Ota sitten selvää mikä on totta. Mutta totta oli se, kun tuolta kampesimme takaisin oppaan luo, tämä kertoi meille iloisen uutisen. Kiljahdimme Ninan kanssa, taisimme tirauttaa muutaman kyyneleen, halasimme, ja ei aikaakaan kun näimme onnellisen parin naisen pidellessään vasenta kättään hymyillen kuin Naantalin aurinko. Sanomattakin selvää, että tuo oli ihanaa. Onnittelimme tätä skottipariskuntaa ja ihastelimme valtavaa timanttisormusta. 

Kun pääsimme Gudvangeniin olin aivan haltioissani, olen ehkä jossakin unissani nähnyt jotakin niin kaunista. Tuo on kertakaikkisen maaginen paikka, jonne ehdottomasti haluan uudelleen. Ja, että meitä lähti vielä laiva viemään syvemmälle vuonoon. Pyysin ystävääni nipistämään minua. Aluksi vuonossa oli aivan tyyntä, vesi oli peilityyni vuorten peilautuessa kauniisti vedenpintaan. Otin kuvia solkenaan, ja koitin taltioida sen kaiken kauneuden mieleeni iäksi. Välillä oli jopa syyllinen olo, että sain olla siellä sen kaiken majesteettisuuden keskellä. Laiva oli upea. Nämä ovat ilmeisesti ottaneet mallia Oslon oopperatalosta, jonka katolle pääsee kävelemään samoin tavoin kuin laivalla pääsi. Laiva oli hyvin moderni ja siisti. Kaikki toimi todella hyvin. Edetessämme eteemme avautui vesiputouksia ja kauniita pieniä pikkukyliä, sykähdyttävin taisi olla pieni valkoinen puukirkko pienen niemen nokassa taustallaan upea jylhä vuori. Olen varma, että näin myös trollin uinumassa erään vuoren huipulla. Tuolla tunsi itsensä hyvin pieneksi. Koimme myös pienoisen sadekuuron, jonka aikana oli hyvä vetäytyä sisätiloihin nauttimaan kuumaa kaakaota baileyssilla terästettynä. Sanomattakin on, että maistui ihan superhyvältä - ja mukin ympärillä sai lämmitettyä kohmeiset sormet. 

Vuonoristeily kesti kaksi tuntia ja rankkautui oitis Top 10 matkakokemuksiini. Voisin lähteä tuonne tältä istumalta saman tien uudelleen. Risteilyn päätepiste oli Flåmin pieni rautatiekylä, jossa saimme viettää hieman aikaa, ja josta sitten matkamme jatkui minibussilla kohti Stagesteinin näköalatasannetta. Matka tuonne ylös oli kaunis ja otti välillä vatsanpohjasta. Ohitimme 1000-vuotta vanhan viikinkihaudan. Harmi ettemme pysähtyneet sen äärelle. Nousimme yhä ylöspäin yhä kapenevaa kiemuraista tietä myöten, joka lopulta muuttui ainoastaan yhden auton mentäväksi. Tämä tie on aikaisemmin ollut ainoa tie Bergenistä Osloon, joka nyt tuntui jotenkin tosi hurjalta. Näköalatasanteelta oli huikeat näkymät alas Aurlandin vuonoon. En yhtään ihmettele miksi paikka on päässyt Unescon maailmanperintöluetteloon. Sanoinko jo, että oli aivan huikean kaunista? Tämän jälkeen retkipäivämme alkoi pikkuhiljaa päättymään, vielä oli melkein kolmen tunnin ajomatka takaisin Bergeniin. Tuon ajan saimmekin käytettyä hyvin seuraamalla Yle Areenan kautta linnan juhlia. Ihan täydellinen päivä. 

Kuukausi sitten (5.11.) tuli myyntiin Royksoppin yksityisen keikan, Corybantic Staten liput, ja onnistuin kuin ihmeen kaupalla yhden sellaisen itselleni hankkimaan. Liput meni siis aivan hetkessä. Eikä niitä myöskään ollut kovin paljoa tarjolla, ainoastaan 250 kappaletta. Olin siis kuukauden verran odotellut kuin kissa kuumilla kivillä lauantai-iltaa 6.12., jolloin tämä keikka oli. Kaikki aina kysyy, mikä siinä Royksoppissa oikein on? Siinä on ihan kaikki. Heidän musiikkinsa on kuin uskonto minulle. Täynnä elämän iloa, surua ja tunnetta, melankoliaa - se vain on jotakin suurempaa. Todella rakastan heidän musiikkiaan. Ja aina jaksan ihmetellä miten he sen oikein tekevät. Mikään muu artisti, duo, tai kokoonpano ei ole koskaan yltänyt mihinkään tällaiseen kohdallani - no, ehkä Madonna, mutta ei näin kovin vahvasti. Olen elänyt Royksoppin kanssa vuodesta 2001, jolloin Eple julkaistiin, ja se on ollut menoa siitä lähtien. Ensimmäiselle heidän keikalle Osloon pääsin kuitenkin vasta helmikuussa 2023, ja toiselle keikalle sitten heti kesäkuussa 2023 Turun Kesärauhassa. 

Keikka oli upean ihmeellinen. Paikka sijaitsi Bergenissä vanhassa tehdasrakennuksessa (Usf Veftet) lähellä merta. Itse tilaan noustiin ylös torniin muutaman kerroksen verran, ja kun pääsin tuonne, pysähdyin aivan spontaanisti suu auki, tila oli niin pieni. Siinä se dj-pöytä oli edessäni ja menin oitis sen eteen muina naisina seisomaan enkä siitä sitten liikkunut - taikka no, tanssin hypnoottisenomaisesti koko loppuillan ja aamuyön. Keikka alkoi klo 22.30 ja päättyi vasta hieman ennen klo 03 yöllä. Muutaman oman biisinsä lisäksi (kuten This Time, This Place, What Else Is There, Running To The Sea, Eple..) he soittivat Alison Goldfrappia, HI-Lo'n ja Oliver Heldensin biisin Reese, Guy J:n Worlds Apart, ja LYP, Cafe Del Anatolian Papa Drumin. Uhhuh, olen kuunnellut noita melkein tauotta palattuani Suomeen. 

Keikka loppui tosiaan hieman ennen kello kolmea aamuyöstä ja duon jäsenet Svein ja Torbjørn jäivät sinne juttelemaan ihmisten kanssa, ottamaan kuvia ja antamaan nimmareita, mikä on heiltä hyvin harvinaista. Lähestyin Sveinia, ja olin varma, että tämä ehtii luikkimaan pois siitä, mutta mitä kanssa, siinä hän seisoi edessäni ja katsoi suoraan silmiini hymyillen. Olin pyörtyä. Kehuin heidän keikkaansa tyyliin 67 ja ihmettelin miten he oikein tämän kaiken tekevät. Sanoin hänelle, että heidän musiikkinsa on kuin uskonto minulle, ollut jo tosi pitkään - ja Hän halasi minua, pitkään, tiukasti puristaen, eikä meinannut päästää millään irti. Ei sen tosin, en minäkään olisi halunnut päästää irti. Hänen pehmeä nahkatakkinsa tuntui hyvälle, ja minä jopa suljin silmäni ja hetken aikaa vain nautin. Tuo oli ehkä sarjassamme yksi elämäni hienoimmista hetkistä. Aivan uskomattoman upea hetki. Kiitin häntä ja hiljaa erkaannuin vain siksi aikaa, että tyrkkäsin kamerani vieressäni olevalle naiselle ja pyysin ottamaan meistä kuvan, käteni tärisi aivan liikaa selfien ottoon. Myöhemmin selvisi, että tämä nainen on joku tosi kuuluisa dj Norjassa, haha. No, hän auttoi minua hyvin ystävällisesti - Tusen Tack. 

Sitten koitin lähestyä Torbjørnia, mutta se olikin vaikeampi homma. Hän oli keskittynyt enemmän nimmareihin, ja oli ehkä hieman jopa äreän oloinen, joten päätin olla lähestymättä häntä liikaa. Pääsin kuitenkin ihan vierelle ja olen tästä enemmän kuin tyytyväinen. Super ihana ilta! Hotellilla sain unen päästä kiinni vasta joskus viiden aikaan aamulla, ja seuraavana päivänä olo oli aika rapsakka. 

Bergenissä oli suhteellisen vähän turisteja kesäaikaan nähden, mikä tuntui mukavalta. Oli kiva olla siellä joulun alla. Ihmiset todella käyttävät taloissaan paljon jouluvaloja tuomassa valoa pimeään. Ilma oli oikein mukava, ei satanut ja oli hyvin leutoa. Talvitakki tuntui välillä liiankin kuumalta, toisin kuin vuonolla, se oli enemmän kuin tarpeeseen. Iltaisin ihmiset istuivat terasseilla, lämpötila saattoi hyvinkin käydä kymmenessä asteessa. Golfvirralla on selvästi tuossa kaupungissa vaikutusta, ja sen huomaa. Bergen tunnetaan siitä, että siellä sataa hyvin usein. Me säästyimme sateelta koko reissun ajan. 

Bergenissä ollessamme kävimme tietenkin kävelemässä Bryggerissä, ajoimme funikulaarilla ylös Føyenin kukkulalle, haahuilimme Sandvikenin puutalokaupunginosassa, kävimme joulumarkkinoilla, Koden museossa tutkimassa maailman kolmanneksi suurinta Munchin taidekollaasia ja Bergenhusin linnassa. Bergen on ihana, pieni kaupunki. 

Toissailtana Royksopp julkisti tiedon Riikan keikastaan 13.2.2026. Ostin sinne lipun saman tien. Ei tarvitse enää miettiä mitä sitä hiihtolomalla tekisi.