On My Way, part 2.

Avioliittoja: Yksi. Helmikuun 2022 lopussa täyttyy 13 vuotta. 

Kihloissa: Kolmesti. Olin ensimmäisen kerran kihloissa 17-vuotiaana. Sitä taisi kestää puolisen vuotta. Toisen kerran olin kihloissa aikuisten lasteni isän kanssa, emme koskaan päätyneet avioliittoon saakka. Kolmannen kerran minut kihlasi aviopuolisoni. 

Lapsia: Kolme omaa poikaa, ja kolme miehen aikuista lasta. Vanhin poikani täyttää tämän kuun lopussa 26 vuotta ja nuorin 3 vuotta syyskuun lopussa. Keskimmäiseni täyttää kesän lopulla 25-vuotta. He kaikki ovat omia valloittavia persooniaan. 

Lemmikkejä: Yorkshiren terrieri Louis, joka täyttää kohta 12-vuotta. 

Leikkauksia: Molemmat polveni on leikattu useasti. Minulla meni teini-iässä herkästi polvet sijoiltaan ja niitä yritettiin sitten korjailla. Eipä auttanut. Jos olisin suinkin vain ikinä tiennyt ettei operaatioista olisi apua, en koskaan olisi suostunut niihin. Tosin Auroran sairaalassa nuorena tyttönä oli hauskaa, sain siellä jopa eräästä pojasta kirjekaverin, kirjeenvaihto tosin jäi lyhyeen. Nuoret leikkauspotilaat hoidettiin aikoinaan (miksi tunnen itseni nyt kamalan vanhaksi) Auroran sairaalassa, nykyään siellä toimii psykiatrinen poliklinikka.  Olin kerran osastolla samaan aikaan hyvän ystäväni kanssa. Eräänä päivänä hän lähti osastonhoitajan kaikista kiellosta huolimatta alas tupakalle, eikös hän pyörtynyt sinne ja kärrättiin paareilla takaisin osastolle. 

Minulta on leikattu aikuisiällä nielu- ja kitarisat ja voin sanoa, että se kipu leikkauksen jälkeen voittaa synnytykset mennen tullen. Se oli yhtä helvettiä kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen kunnes yks kaks, aivan kuin hanaa olisi kääntänyt, kipu kaikkosi. Seuraavana päivänä leikkauksesta oli juhannusaatto. En ollut heti kipeänä ja ajattelin, että mikäs tässä. Syödään pizzaa kerran näin hyvä olo. Big Mistake, Big! En pystynyt nielemään, en puhumaan. Särkylääkettä piti ottaa tasan kolmen tunnin välein, öisinkin, tai muuten seurauksena oli ihan järkyttävä raastava tuska. 

Sitten minulta on leikattu molemmat silmät. En tiedä voiko laserointia leikkaukseksi kutsua, mutta kyllä se omaa elämänlaatuani paransi todella huomattavasti. 

Tatuointeja: Ei yhtään. Haaveilen pienestä tatuoinnista vasemman ranteen sisäpuolelle Madonnan tyyliin. Siihen tulisi omien poikieni nimien etukirjaimet ei kronologisessa järjestyksessä ja siten muodostuisi sana S.O.N. 

Lävistyksiä: Korvikset. 

Muuttoja: Väestötietojärjestelmän mukaan olen muuttanut elämäni aikana 12 kertaa. 

Ottanut lopputilin: Yhden kerran. 

Ollut saaressa: Olen yöpynyt Kaunissaaressa, taikka siinä venesatamassa ihan hollilla. Olen ollut Kreikassa Kreetan ja Paxoksen (voin niin pahoin koko merimatka tänne ettei mitään rajaa) saarilla, Espanjassa Mallorcalla ja Kanarian saarilla, Thaimaassa Phuketin saarella ja Kroatiassa Hvarin kuvankauniilla saarella. 

Autosi: Käytössä on BMW ja Volvo.

Ollut lentokoneessa: Useasti. Haaveilen matkustamisesta ykkös- tai businessluokassa. Olen kerran lentänyt Singapore Airlinesilla ja se oli hulppeaa kyytiä. 

Onko joku itkenyt vuoksesi: Toivottavasti ei. 

Ollut rakastunut: Kyllä. 

Ollut ambulanssissa: Yhden kerran, ja toivottavasti en enää koskaan. Liukastuin, enkä päässyt enää  omin jaloin ylös. Minulta murtui selästä L1 nikama. 

Luistellut: Olen luistellut paljonkin, mutta viime kerrasta alkaa olla luvattoman pitkä aika. Nuorena tyttönä pidin kovasti luistelusta. Sirklaaminen oli ihanaa. 

Surffaillut: Ainoastaan netissä. 

Lasketellut: Yhden ainoan kerran. Kunpa olisinkin päässyt nuorena opettelemaan laskettelua. Se tosin oli täysin mahdotonta polvieni ja yksinhuoltajaäidin vuoksi, ei yksinkertaisesti ollut varaa. Tosin ei minua silloin laskettelu kiinnostanutkaan. Joskus aikuisikäisenä minua on kyseenalaistettu miksen laskettele kun tykkään käydä Alpeilla ja Lapissa. Onneksi näissä voi harrastaa niin paljon kaikkea muutakin. 

Ollut risteilyllä: Ihan vain näillä Suomenlahden sellaisilla. Olisi kiva kokea joskus risteily Miamissa taikka Karibianmerellä. 

Ajanut moottoripyörällä: En ole itse ajanut, mutta kyydissa olen ollut. Hauskin moottoripyörämuisto liittyy matkaan Vespalla Pyhätunturille. Myös keskipohjanmaalle on tullut ajettua moottoripyörällä. Sanoisin, etten eläessäni ole ollut niin jäässä kuin silloisessa suomen öisessä suvessa olin. Onneksi perillä odotti lämmitetty puusauna, en muuten olisi sulanut varmaan koko yönä. 

Ratsastanut hevosella: En ole hevosellakaan päässyt ratsastamaan koskaan. Tätä olisi kiva kokeilla joskus. Olen hoitanut hevosia nuorena likkana Tuomarinkylän ratsutalleilla. 

Lähes kuollut: En onneksi. 

Ollut sairaalassa: Olen ollut. 

Suosikkihedelmä: Ihan niinkin arkinen kuin banaani. Etelässä ja pohjois-amerikassa hedelmät maistuvat niin hyvälle. 

Aamu- vai ilta: Olen iltaihminen. Tämänhetkisessä elämässä nuorimman lapseni mentyä nukkumaan illat ovat omaa aikaani. Ja liian usein tulee valvottua huomaamatta liian pitkään. 

Lempiväri: Musta ja valkoinen. Myös talvipakkasella iltapäivän sininen hetki on hieno, taikka kaamosaikana vaaleanpunainen horisontti Suomen Lapissa, se on vaan ällistyttävän upea. 

Viimeisin puhelu: Tilasin kiinalaisesta ruokaa. 

Viimeisin viesti: Erään mökin vuokraajalta. Ilmoitti mökin olevan toivomanani ajankohtana varatun.

Kahvi vai tee: Kahvi, en pärjää ilman sitä. Ja kahvista niinkin epämuodikas kuin vaalea Juhlamokka. 

Kissa vai koira: Molemmissa on puolensa. 

Paras vuodenaika: Olen joskus aiemmin kirjoittanut, että en voisi elää maassa jossa ei ole vuodenaikoja, mutta ei ole kesän voittanutta. Sitä odotellessa. 

(Kaikki postauksen kuvat on otettu melkein päivälleen kaksi vuotta sitten. Silloin kukki jo kirsikka- ja omenapuut, ja oli lämmintä).