Lenkkiä

Siis ei lenkkiä sanan varsinaisessa merkityksessä, ei siis juosten taikka syöden, vaan pyörällä, milläs muullakaan. Minä kun en polvieni takia pysty juoksemaan. Taikka en tiedä sen jälkeen kun painoa on poissa se 20 kiloa, kuinka sen jälkeen kulkee.

Polveni menivät sijoiltaan sarjoittain teinivuosina. Sijoiltaanmenoon riitti kävely rappusissa taikka kiriminen bussiin. Ei siis mitään jalkapalloa taikka sählyä. Meni mulla kyllä aikuisiälläkin, itse asiassa viimeisin kerta meni polvi juuri sählyssä vuonna 2009. Loppui sählynpelaaminen sitten siihen. Hienosti se kyllä loppui. Meikä makasi kanveesissa tuskasta ulkoen pelialueen ulkopuolella kun muu joukkue otti viime sekunneilla sählyturnauksen kultaa. Mua otti niin päähän se, etten nähnyt voittomaalia.

Olen ollut todella kiitollinen, että polvet ovat pysyneet paikoillaan tuon jälkeen. Kestää hirveän kauan toipua tuollaisesta, vähintään kuukausi. Ja kuinka kipeä polvi voi olla, ja turvoksissa. Se turvotus taitaakin olla pahinta, kun polvi on niin piukea koko aika. Ja siihen ei helpota mikään muu kuin ihan sikana sattuva nesteen punktiointi pois kauhean kokoisella piikillä ja lepo jalka kohoasennossa. Syö liikkuvaa ihmistä aika lailla jos ei saa sohvalta lähteä liikkeelle. En suosittele kenellekään.

Eilen ihanan ilman innoittamana päätin polkaista autokyydin sijasta turuntietä Espoon Ikeaan. Tuli kaikkinensa poljettua himpun vajaa 30 kilsaa. Ja kyllä mä taas vaan niin nautin. Kannatti käynti Ikeassa, lähti mukaan miehelle uusi tietokonepöytä lamppuineen ja pojalle uusi kaappi huoneeseensa. Ei ihan turhaa, ja oli jopa kivaa. Ja maltoin kieltäytyä pakollisesta Ikean pehmiksestä - oon niin ylpeä itsestäni. Ainut mikä haittaa tuossa vanhan turuntien reittissä, että siellä on tosi paljon liikennevaloja ja niissä joutuu odottamaan tosi kauan, siksi tuo diagrammi vetää tollaista sahalaitaa.. no oli siellä ylämäkiäkin :)

Siitä kotiin hirveällä kiirellä ja kauppaan. Nuorisolle ruokaa ja salille tekemään ohjelman mukainen harjoittelu. "Hieman" olin poikki illalla.