Milano, Bernina Expressin junamatka ja Comojärvi

Odottelen täällä kotosalla edelleen, että sydämeni palaisi Varennasta, Villa Cipressin Comojärvelle viettävältä portilta takaisin. Olemme olleet kotosalla kohta viikon meidän Milanon pääsiäisloman jälkeen. En muistanutkaan, että tuolla voi tähän aikaan vuodesta olla jo ihan oikeasti lämmintä. Kelit vain paranivat loman loppua kohden, ja tällä viikkoa Milanossa on ollut jopa 27 astetta lämmintä. Tästä taitaa nyt tulla meille kevättraditio, pientä revanssia on saatava pitkän ja kylmän talven jälkeen kun kevät antaa aina vain odottaa. 

Lensimme Milanoon sunnuntaina 20.4. Majoituimme minulle tuttuun huoneistoon lähellä Gorlan metroasemaa. Huoneisto sijaitsee pienessä vaaleanpunaisessa Villa Singerin talossa, jossa on ihana pieni ja kaunis puutarha. Tuollainen puutarha on aika epätavanomainen tuossa kaupunginosassa. Meidän huoneisto sijaitsi talon ensimmäisessä kerroksessa, joka Italiassa ei ole maan tasalla oleva kerros, vaan seuraava. Huoneistossa on yksi makuuhuone, olohuone ja keittiö. Se oli oikein osuvan kokoinen meille kolmelle, josta yksi teki etätöitä, yksi pelasi melkeinpä koko ajan VR headsetillä ja yksi (sekä muutkin) matkasi Milanon keskustaan tuon tuosta. Asunnossa oli pesukone, joka on todella kätevä asia käsimatkatavaroilla matkaaville, ei ollut mitään ongelmaa puhtaitten vaatteitten ja pienten kapsäkkien kanssa. 

Milano oli kaunis, äänekäs ja täynnä ihmisiä. Varsinkin lauantaina, iltapäivää kohden, väkimäärä vain kasvoi johonkin ihan Superiin. Edellisellä kerralla viime syyskuussa sain ystävieni kanssa ihastella huippumuodikasta katukuvaa, olihan tuolloin menossa Milanon Fashion Week joka oli tosi hauska kokemus. Nyt oli vain ihan perusviikko pääsiäisineen ja Italian vapautuspäivineen. Paitsi, Paavi kuoli. 

Se, mikä omasta matkastani teki erikoisemman, oli kokemus Bernina Expressistä Italian Tiranosta Sveitsin St. Moritziin, koko tuo kahden ja puolen tunnin junamatka oli jotakin parempaa kuin mikään vuoristorata ikinä. Ihmiset hihkuivat niin itse junamatkasta ja maisemista, kuin lumestakin, jota joku näki ensimmäistä kertaa elämässään. Olen itse autoillessa tottunut korkeisiinkin maisemiin, ja junassa oli hauska seurata ihmisiä, jotka eivät uskaltaneet nousta seisomaan istumapaikaltaan, koska olimme välillä niin korkealla. Se oli ihanaa.

Toisena erikoisuutena oli koko päivän reissu Comojärvelle, Comon kaupunkiin, Varennaan ja Bellagioon. Ihan oikeasti rakastuin Varennaan. Olen aina ajatellut, että Bellagio on Comojärvellä SE juttu, mutta kyllä se nyt vain on Varenna. 

Bernina Express -päivä tiistaina 22.4. alkoi varhain. Matkasimme linja-autolla Milanon Centralen juna-asemalta kohti Tiranoa, jossa sijaitsee Bernina Expressin lähtöasema. Koko junarata on Unesco World Heritagen suojelema. Tiranossa meillä oli puolitoista tuntia omaa aikaa ennen junan lähtöä ja päätin kävellä ihastelemaan pientä ja todella kaunista Santurio Della Madonna di Tiranon -katedraalia. Haukoin siellä sisällä vain suunnilleen henkeä, koska se oli niin mykistävän kaunis. Alttarille oli tuotu Paavin kuva. Sen äärellä ihmiset kävivät hiljentymässä. Paavi Franciscus kuoli toisen pääsiäispäivän aamuna 21.4.2025. En ollut lukenut mitään uutisia koko aamuna ja tieto tavoitti minut vasta iltapäivällä ystäväni viestin kautta. Vannotin lomalle lähtiessä miehelleni, etten halua kuullakaan iltalehdistä yhtään mitään. En halunnut kuulla yhtikäs mitään Suomen väliriihistä ja muustakaan. Milanossa Paavin kuolema ei näkynyt millään tavoin, taikka en sitten tiedä, onko Duomon aukio yleensäkin niin täynnä ihmisiä, ehkä se saattoi olla ainut paikka missä tapahtunut näkyi. Lauantaina 27.4. seurasin huoneistossamme Yle Areenan kautta Paavin hautajaisia. Hän oli hieno mies, köyhien ja huono-osaisten puolella ja myös näytti sen. 

Meitä oli Bernina Expressissä junavaunullinen matkaajia. Saimme valita vaunussa omat istumapaikkamme, ja valitsin itse epäonnekseni paikan vaunun oikealta puolelta. Koko matkan parhaimmat maisemat näkee vaunun vasemmalta puolelta. Tämä täytyy pitää mielessä kun tuonne matkaamme perheen kesken joskus uudelleen. Onneksi omalta paikaltaan sai nousta ylös ja ihmiset antoivat hyvin tilaa. Opas piti meitä koko ajan hyvin ajan tasalla nähtävyyksistä matkan varrella. 

Jo pelkkä lähtö oli kokemus. Juna ajoi hiljakseen Tiranon kylän läpi, myös ajoteitä myöten, jolloin autot olivat pysähdyksissä - useat kuskit ottivat kuvia. Samoin heti toisen pysähdyksen jälkeen koitti Brucion kierresilta joka on täynnä nerokasta insinöörityötä ja eleganssia. Se on ympyrä, jonka pituus on 110 metriä, ja sen avulla juna pääsee nousemaan ylemmäs. Tuo oli huikea kokemus. Maisemat olivat sanoinkuvaamattoman hienot ihan koko ajan. Ihmiset vilkuttelivat meille matkaajille ulkoa. Nousimme luonnollisesti koko ajan yhä ylemmäs. Ylin kohta oli Berninan jäätiköllä. Sinne ei autolla pääse. Siellä sijaitsee Ospizio Berninan asema, 2253 metrissä, ja josta eteen avautuu näkymä 4093 metriin yltävälle Piz Berninalle - Sanoinko jo, että oli huikeaa? Koko valtava valkoinen vuorimaisema oli kuin jostakin ulko-avaruudesta, ihmiset olivat hiirenhiljaa ja vain ihastelivat. Siitä sitten hissukseen etenimme kohti St. Moritzia jolloin näki jopa laskettelijoita. Olin aivan täpinöissä päivän jälkeen, ja pari lasia lähikauppa Carrefourin halpaa punaviiniä maistui erittäin hyvälle. Ihana päivä, ikimuistettava. 

Milano on aivan ihana näin keväällä. Vaikka kaupunki on iso, on siellä todella helppoa liikkua. Kävimme poikani kanssa ihastelemassa ihan oikeita vaaleanpunaisia flamingoja, joita elelee Villa Invernizzin puutarhassa keskellä Milanoa. Kävelimme Castello Sforzescon puistossa, jonka keskeisimmässä lammessa elää kilpikonnia ja karppeja sulassa sovussa. Kilpikonnat oli hupaisaa katseltavaa. Oscar sai leikkiä puistossa ja meillä oli todella hauskaa. Kävelimme melkein joka päivä yli kymmenen kilometriä kaiken nähtävän ohella. Kävimme Villa Necci Campigliossa, jossa on Milanon ensimmäinen uima-allas, ja ihan mieletön puutarha - tämäkin keskellä Milanoa. 

Perjantaina 25.4. koitti Comojärvipäiväni. Tämäkin Get Your Guiden kautta, jota en voi kuin suositella - kaikki toimii. Kaikki on hoidettu puolestasi, sen kun istuu kyytiin vain. Ajoimme ensin Comon kaupunkiin, jossa juoksin tukka putkella kohti Just in Case-liikettä, jossa voi teettää kuoret älypuhelimeen. Teetin tuolla aiemmin itselleni kuoret helmikuussa, ja valehtelematta kuori ei ole mennyt miksikään. Liikkeessä voi teettää omasta valokuvasta kuoret, ja ne ovat todella laadukkaita. Sain miehelleni lempikuvansa harrikastaan teetettyä nyt talteeen. Matka Comolta jatkui järven huippukaunista länsilaitaa myöteillen Tremezzoon, josta meidän yksityinen laiva lähti kohti Varennaa. Laiva kierteli ensin Comojärvellä jonkin aikaa, oli ihana katsella niin tuttuja ja ihania maisemia. 

Varennassa kävelin piskuisen vanhan kaupungin halki sen kummemmin sitä ihastelematta kohti Villa Cipressia, vaikka ihasteltavaa todella riittää. Olin ostanut Villaan varuiksi jo aiemmin lipun. Sen saa ostetuksi myös paikan päältä. Villa Cipressin puisto on sanoinkuvaamattoman kaunis. Siellä on lukuisia erilaisia kasveja, palmuja ja kukkia. Ja se näkymä Comojärvelle kohti Bellagiota on vaan niin kaunis. Oli kuuma ja kaunis aurinkoinen päivä, suorastaan helteinen. Suuntasin kohti Villan maailmankuulua porttia, josta on huikea näkymä järvelle - niin oli tehnyt myös lukuisat muutkin ihmiset. Jonotin tuolle portille yli 45 minuuttia. Mutta, ei haitannut. Ilma oli tosiaan ihana, mikäs siinä oli ollessa. Varennaan tulee päästä ehdottomasti uudelleen, jäi niin valtavasti näkemättä. Varennasta menimme julkisella lautalla Bellagioon, jossa minulla oli vihdoinkin aikaa syödä. Kävin ihastelemassa jälleen kuuluja portaita ja tutkailin ostosmahdollisuuksia. Bellagiosta palasimme myöskin julkisella lautalla takaisin Tremezzoon, josta jatkoimme matkaa takaisin kohti Milanoa kiertäen Comojärven sen pohjoispuolelta. Comojärven itäpuolen tie menee lähes kokonaan tunneleissa, ja se on nopeampi ajaa. 

Grazie Mille Milano, seuraavaan kertaan taas. Olit hyvä meille.