Kohtaamisia

Minulle tehtiin eilen salilla henkilökohtainen harjoitteluohjelma. Oli luksusta suorittaa ohjaajan vartavasten minulle laatimaa ikiomaa lihaskunto-ohjelmaa jonka yhdessä kävimme läpi. Arkipäiväähän tuo ohjelmien teko salin työntekijöille on, mutta minulle se merkkaa paljon.

Esim. liikkeet voi tehdä väärin ja huolimattomasti jos ei kiinnitä esim. ryhtiin huomiota. Minulla on tyypillinen toimistoistujan yläselkä. Selkääni ei saa ryhtiä vaikka tukilasta ruuvattaisiin siihen kiinni, aina lysyssä. Sain ohjeeksi oikein ylikorostaa ryhtiäni esim. askelkyykkyä tehdessä kahvakuulien kanssa.

Eilen polkaisin jälleen töihin. Kertakaikkiaan ihanaa! Vähän arastelin toissapäivänä uusilla teillä, mutta eilen kotiinpäin tullessa annoin palaa jo aika kovaa. Keskinopeus 20 km/h ja ylin nopeus 35 km tunnissa. Ei tarpeeksi kovaa, mutta lähellä mennään. Oon kyllä vielä säikky kanssakulkijoita kohtaan, se pitää tunnustaa. Eilenkin vastaani tullut naispyöräilijä kääntyi oikealle, eli suoraan eteeni, ihan vain noin 10 metriä ennenkuin oltaisiin kohdattu, ei minkäännäköistä käsimerkkiä taikka elettä, että aikoo kääntyä. Oli tosi lähellä ettei törmätty. Mikä hitto ihmisiä vaivaa? Minunko pitäisi aavistaa, että kääntyy? En olisi ehtinyt siinä enää mitenkään jarrutella.

Tänään menin töihin bussilla, koska piti mennä aikaisin aamulla palaveriin. Se "palkittiin", koska pääsin työmatkan varrella kotiinpäin mennessä seuraamaan livenä Martina Aitolehden esiintymistä. En ole koskaan nähnyt häntä lavalla. Kampin Narinkkatorilla oli Seiska-lehden synttäritapahtuma, jossa Martina esiintyi.

Toissaviikolla työmatkallani pääsin seuraamaan Cheekin esiintymistä. Mitäköhän ensi kerralla?