Hei hei rakas koti

Mikä mahtaa olla asunnon myynnissä nopeusennätys? Laitettiin tämä meidän piskuinen kaksio reilu viikko sitten myyntiin, meni kaksi päivää ja asunto oli myyty. Eikä otettu tähän edes välittäjää. Meille tuli tämän jälkeen sanoisinko "hieman" kiire, mutta kaikki on sujunut ihan superhyvin tähän saakka. Meillä on muutto 1.6. 

Tulevassa asunnossamme on paljon enemmän tilaa, ja olen enemmän kuin innoissani, mutta samalla haikein mielin tästä luovun. Olemme viettäneet täällä lapsemme yksivuotissyntymäpäivät. Ne oli aivan ihanat juhlat, joita valmistelin pitkään. Sen jälkeen sitä ei ollakaan juhlittu - tai no etänä miehen viisikymppisiä. Olemme viettäneet täällä kaksi joulua koko perheen kesken sopu sijaa antaen. Tunnelma on ollut poika- ja tyttöystävien kera tiivis, mutta sitäkin tunnelmallisempi. Ikkunat huurussa jouluruokaa syöden nauratti. 

Olemme saaneet olla mukana tämän talon rakennusvaiheista saakka, ja saimme valita asuntoomme kaikki pintamateriaalit, Kaikki ei mennyt tosin rakennuttajan kanssa ihan putkeen. Valitsimme keittiöön hiekanväriset tasot, kaakeloidun taustaseinän tiskialtaan taa ja harmaan altaan. Meitä odotti musta taso ja musta allas sekä maitolasinen taustaseinä - vaihtoon. Samoin olimme valinneet lattiamateriaaliksi pyökinvärisen parketin. Täällä odotti vaalea tammi - sekin vaihtoon. Kaikki onneksi vaihdettiin todella nopeasti ja hyvin. Onneksi kylpyhuoneen kaakelit oli sentään ne mitä toivottiin. Jokin virhe oli käynyt rakennuttajan ja urakoitsijan kanssa tässä. Mutta eipä hätää, hyvin hoitui muutostyöt. 

Aivan alunperin meidän piti muuttaa kolmioon tähän lähelle. Suosittelen hyvin lämpimästi tutkimaan todella tarkkaan kaikki mahdolliset piirustukset alueen muista rakennuksista. Ja niin siinä kävi, että eräs kaunis sunnuntaipäivä kun kävimme taloa katsomassa, huomasimme kauhuksemme aivan laittoman lähelle rakennetun naapuritalon. Meiltä olisi ollut näkymä olohuoneen ikkunasta, ja parvekkeen porealtaasta suoraan naapuritalon keittiöön. Väliä taloilla oli ehkä juuri ja juuri kahdeksan metriä. Siinä sinä sunnuntaina oli itku hyvin lähellä ja loppupäivä meni mieli maassa. Meidän oli pakko ottaa yhteyttä rakennuttajaan ja pyytää saada perua kaupat. Onneksi sekin onnistui paremmin kuin hyvin, ei mitään ongelmaa, ja saatiin siten tämä nykyinen asunto. Tosin kieli vyön alla odotimme iltoja porealtaassa, se jäi ikävä kyllä vain haaveeksi. Talon parvekkeille oli varattu tilat vartavasten  porealtaille, se olisi ollut hulpeaa. 

Meidän pieni mies ei osannut vielä edes kävellä kun tähän muutimme. Hän on saanut kasvaa ja elää täällä mukavasti. Meidän oikea citykoti. Muutto pois Nummelasta oli täysin pakon sanelema silloin, meillä olisi työmatkat kestäneet aivan liian kauan ja siten lapsemme päiväkotipäivä olisi venynyt liian pitkäksi. Sitten tuli korona. Jos tämän olisi pystynyt vain suinkin ennakoimaan, ei meidän olisi tarvinnut muuttaa ollenkaan. Tämä on nyt tällaista jossittelua, jota varmasti moni on joutunut tekemään. Nummelan omakotitalossa meillä olisi ollut todella tilaa olla. Nyt talo on siellä vuokralla ja katsotaan mitä sen suhteen teemme, haluammeko koskaan sinne takaisin? 

Nyt ei tarvitse vähään aikaan katsella televisiosta remppaa vai muuttoa (Vancouver) ja haaveilla suunnittelusta, remonteista ja uusista sisustuksista. Asunto johon muutamme on vain vain pari vuotta vanha, mutta sisustaa voinkin sitten täysin sieluni kyllyydestä. Tässä meillä oli Espoon keskuspuisto aivan vieressä, uusi asunto sijaitsee meren äärellä aivan Espoon rantaraitin lähellä. Kelpaa.