Roadtrip
Roadtrippaaminen on yksi rennoin tapa matkustaa, kun kaikki menee hyvin, mutta samalla ehkä vaativin. Kukaan ei hoida asioita puolestasi, olet täysin itse vastuussa ajamisesta, reitistä, määränpäähän pääsemisestä ja tietenkin liikenneturvallisuudesta. Vaikka sitä on kuinka varovainen, ei voi koskaan tietää mitä vastaan tulee ja millaisia kanssa-ajajia tuolla liikenteessä on. Onneksi meille ei koskaan ole sattunut mitään onnettomuutta. Tuntuu, että vaarallisin tie, jota itse olen tässä maailmassa ajanut on nelostie. Oikeesti! Ihan hulluja ohituksia ja tielle tullaan suoraan eteen niin ettei ennen ole nähtykään.
Road trippiä suunnitellessa on reitti aika oleellinen asia. Mitä halutaan nähdä ja paljonko aikaa on käytettävissä. Olemme suunnittelun aloittaneet aina hyvissä ajoin. Jos matkalle on lähdössä mukaan useampi henkilö, on esimerkiksi Google Drive oikein hyvä työkalu auttamaan matkan suunnittelussa. Samaa dokumenttia voi katsella useampi henkilö ja ennen kaikkea - tallentaa. Tällöin pysyy asiat yhdessä ja samassa paikassa eikä hukkaan menemisen vaaraa ole.
On eri asia lähteä ajamaan suoraan kotoa kuin esimerkiksi lentää jonnekin määränpäähän ja sieltä vuokrata auto matkaan mukaan. Usein tämä jälkimmäinen tapa nopeuttaa reissun tekemistä paikasta riippuen montakin päivää. Omalla autolla lähtiessä tulee olla auton green cardia, vararengasta, palosammutinta ja suojaliiviä mukana maasta riippuen. Saksassa on kaupunkeja joihin ei ole asiaa auton päästörajojen ylittäessä tietyn rajan. Lisäksi, onko järkevää lähteä isolla maasturilla pikku serpentiiniteille, taikka asuntoautolla taikka vaunun kanssa kiertämään Euroopan metropoleja.
Auton vuokraaminen on tehty helpoksi ja se on suht. edullista. Jo alle kahdellasadalla saa viikoksi pienemmän menopelin. Autot ovat yleensä hyvässä kunnossa. Lisämaksusta saa navigaattooria, turvaistuinta, Wifiä, GPS:ää, lisättyä lisäkuljettajan, erilaisia vakuutuksia, reittisuunnittelua, sateenvarjoa ja vaikka mitä. Kilometrejä auton viikkovuokraukseen sisältyy yleensä keskimäärin noin 1500 km, lisäkilometreistä veloitetaan noin 20 senttiä per kilometri ekstraa riippuen autonvuokrausfirmasta. Yleensä autoa vuokratessa veloitetaan luottokortilta vakuussumma ja se palautetaan autoa palautettaessa.
Olemme ennen ajoon lähtöä kuvanneet vuokra-auton sisältä ja ulkoota välttääksemme ei toivotut reaktiot auton kunnosta. Olemme myös jenkeissä ottaneet autolle täysvakuutuksen. Jenkit ovat oikeudenkäyntejä rakastavaa kansaa ja siellä oikeudessa istuminen maksaa. Täysvakuutus on myös mahdollistanut sen, että jos auto olisi hajonnut tienposkeen, olisi vuokrausfirma tuonut uuden tilalle paikan päälle. Kannattaa aina lukea pienellä printatut erityisehdot erittäin tarkkaan.
Omia varusteita autoon mukaan otamme aina navigaattorin pidikkeen ja matka-adapterin, ettei virta pääse loppumaan kesken matkanteon. Jenkkilöissä roadtrippiä tehdessä oli aika ajoin GPS:n kanssa hankaluuksia (esimerkkinä Nevadan autiomaa, Area 51 ja Death Valley). Tuollakin on teitä joissa on risteyksiä, eikä kovin kiinnostanut arpoa suuntaa, etäisyyksien ollessa todella pitkiä. Täten on hyvä lyödä monta päätä yhteen ja pohtimaan mahdollista suuntaa.
Tästä päästäänkin siihen mitä matkanteossa tarvitaan - lehmänhermoja. Ei saa hermostua, jos ajaakin liittymästä vahingossa motarille taikka ohittaa Exit-kyltin ja onkin pian jossain ei missään. Tässä kohtaa navigaattrori laskeskelee uuttaa reittiä aika pian. Siksi matkanteossa tulisi ottaa huomioon ajankäyttö, aina voi tapahtua mitä tahansa. Kiireestä ei hyödy kukaan, matkalla ei ehdi nauttia maisemista eikä kivaa ole kellään.
Roadtripillä autossa tulee jaksaa istua. Se on yksi suurin osa matkantekoa. Onneksi meistä ei kukaan kärsi matkapahoinvoinnista, mutta aika pienirakkoisia ihmisiä olemme. On parempi pysähtyä silloin kun siltä tuntuu eikä jatkaa vain eteenpäin. Ei ole todellakaan mukavaa viime tipassa kurvata jonnekin ei niin miellyttävälle huotsikalle taikka pikkukylään etsimään vessaa kuin että olisi voinut käydä mukavasti vessassa siinä ensimmäisessä joka tuli vastaan. Autossa on myös hyvä pitää mukana paperia juurikin tästä syystä ettei sopivaa paikka vain tunnu löytyvän. Moottoriteiden taukopaikoilla on joskus vessa, mutta on silkkaa onnea, että siellä olisi vessapaperia.
Olen tehnyt Roatrippiä linja-auton kyydissä Malesian halki. Se ei ollut kokemuksista se mukavin, koska kuljettajan ajama keskinopeus oli 140 km/h luokkaa, myöskin vastaantulevien kaistalla. Olen ajanut itse niin Suomen lapissa, Ruotsin lapista Norjan tuntureille, Itävallassa, Pohjois-Italiassa, Etelä-Saksassa, Alpeilla, Kreetalla, Jenkeissä (Muun muassa Chicago, Memphis, Oklahoma, Santa Fe, Death Valley, Nevadan autiomaa, Las Vegas, Los Angeles). Ajoin ensimmäisen kerran automaattivaihteisella autolla sen kummempaa oppia saamatta juurikin tuolla jenkeissä ja sen jälkeen vannoin automaattivaihteisen nimeen, se on niin helppo.
Matkan varrella on hauska katsella maisemia, erilaisia autoja, erilaisia teitä, liittymiä ja risteyksiä. Tietulleissa on hauska arpoa kuinkakohan toimitaan. Poliisin kanssa jouduimme kerran tekemisiin Chicagossa. Odottelimme tuttaviamme liian kauan pysähtyneenä bussipysäkillä ja tämä tuli torumaan meitä. Aina ajamme rajoituksien mukaan. Monta kertaa olemme nähteet tilanteita joissa meidät on ohitettu kovaa ja hetken päästä tämä samainen auto on ollut pysäytettynä tien poskeen poliisin toimesta. Ei kannata ei.
Viimeisimmällä roadtripillämme ajoimme alpeilla. Tilanteita riitti. Kuljettajat keski-euroopan teillä ovat nopeasti reagoivia, käyttäen tilaisuuden hyväksi jos siihen pienikin tilaisuus tulee. Meillä Suomessa mennään lungisti, siellä ei. Mutta ei aina negatiivisella tavalla. Siellä vaan on niitä autoja sen verran enemmän, että on pakko toimia.
Viime kesänä ajoimme kotootamme Norjan Lofooteille. Oltiin jo ihan väsyksissä Norjan puolelle päästessä. Itse asiassa mieheni nukkui koko sen rajan ylityksen Norjan puolelle Ruotsin puolelta mentäessä. Raja on siellä keskellä tuntureita, upeissa maastoissa, tie on hyvä mutta mutkikas ajaa. Onneksi siellä oli useita levähdyspaikkoja jonne pystyi vetäytymään ja antamaan takaatulijoille tietä. Ja mies nukkui koko sen ajan kun itse ajoin ja haukoin suunnilleen henkeä koska oli niin upeaa.
Haastavimmat asiat mielestäni roadtripillä on niinkin monimutkainen asia kuin auton saanti parkkiin. Menee hetki jos toinenkin löytää pysäköintipaikka, pysäköintitalo taikka alue. Ja ne eivät ole halpoja. Niihin tulee varautua. Samoin turvallisuusasioihin täytyy kiinnittää huomiota. Joka paikkaan mentäessä ovet tulee olla lukossa - ainakin jenkeissä. Kun pysäköit, mitään ei saa jättää autoon, edes piiloon. Olen lukenut useita kertomuksia siitä kun auto on viety vaikkapa maksulliseen ja valvottuun pysäköintihalliin ja jätetty sinne tavaroineen päivineen - eipä ole enää ollut tavaroita takaisin tullessa. Nuo on todella harmittavia takaiskuja millä tahansa reissulla. Itse opin kantapään kautta viime reissulla, että jatkossa en ota ruumaan menevää laukkua enää mukaani. Meiltä meni hukkaan kolme päivää odottaessa ja selvitellessä missä matkalaukkumme menevät. Ei hyvä.
Olen ollut moottoripyörän kyydissä täältä Pyhälle saakka, pitää myöntää, se ei ole minun juttuni. Autossa meneminen on niin paljon vapaampaa, moottoripyörän päällä ei asentoa niin vaan vaihdella.
Autossa saa laulaa sielunsa kyllyydestä, nukkua, olla vaan omissa ajatuksissaan. Mielenkiinnolla odotan tulevia seikkailuja.
Road trippiä suunnitellessa on reitti aika oleellinen asia. Mitä halutaan nähdä ja paljonko aikaa on käytettävissä. Olemme suunnittelun aloittaneet aina hyvissä ajoin. Jos matkalle on lähdössä mukaan useampi henkilö, on esimerkiksi Google Drive oikein hyvä työkalu auttamaan matkan suunnittelussa. Samaa dokumenttia voi katsella useampi henkilö ja ennen kaikkea - tallentaa. Tällöin pysyy asiat yhdessä ja samassa paikassa eikä hukkaan menemisen vaaraa ole.
On eri asia lähteä ajamaan suoraan kotoa kuin esimerkiksi lentää jonnekin määränpäähän ja sieltä vuokrata auto matkaan mukaan. Usein tämä jälkimmäinen tapa nopeuttaa reissun tekemistä paikasta riippuen montakin päivää. Omalla autolla lähtiessä tulee olla auton green cardia, vararengasta, palosammutinta ja suojaliiviä mukana maasta riippuen. Saksassa on kaupunkeja joihin ei ole asiaa auton päästörajojen ylittäessä tietyn rajan. Lisäksi, onko järkevää lähteä isolla maasturilla pikku serpentiiniteille, taikka asuntoautolla taikka vaunun kanssa kiertämään Euroopan metropoleja.
Auton vuokraaminen on tehty helpoksi ja se on suht. edullista. Jo alle kahdellasadalla saa viikoksi pienemmän menopelin. Autot ovat yleensä hyvässä kunnossa. Lisämaksusta saa navigaattooria, turvaistuinta, Wifiä, GPS:ää, lisättyä lisäkuljettajan, erilaisia vakuutuksia, reittisuunnittelua, sateenvarjoa ja vaikka mitä. Kilometrejä auton viikkovuokraukseen sisältyy yleensä keskimäärin noin 1500 km, lisäkilometreistä veloitetaan noin 20 senttiä per kilometri ekstraa riippuen autonvuokrausfirmasta. Yleensä autoa vuokratessa veloitetaan luottokortilta vakuussumma ja se palautetaan autoa palautettaessa.
Olemme ennen ajoon lähtöä kuvanneet vuokra-auton sisältä ja ulkoota välttääksemme ei toivotut reaktiot auton kunnosta. Olemme myös jenkeissä ottaneet autolle täysvakuutuksen. Jenkit ovat oikeudenkäyntejä rakastavaa kansaa ja siellä oikeudessa istuminen maksaa. Täysvakuutus on myös mahdollistanut sen, että jos auto olisi hajonnut tienposkeen, olisi vuokrausfirma tuonut uuden tilalle paikan päälle. Kannattaa aina lukea pienellä printatut erityisehdot erittäin tarkkaan.
Omia varusteita autoon mukaan otamme aina navigaattorin pidikkeen ja matka-adapterin, ettei virta pääse loppumaan kesken matkanteon. Jenkkilöissä roadtrippiä tehdessä oli aika ajoin GPS:n kanssa hankaluuksia (esimerkkinä Nevadan autiomaa, Area 51 ja Death Valley). Tuollakin on teitä joissa on risteyksiä, eikä kovin kiinnostanut arpoa suuntaa, etäisyyksien ollessa todella pitkiä. Täten on hyvä lyödä monta päätä yhteen ja pohtimaan mahdollista suuntaa.
Tästä päästäänkin siihen mitä matkanteossa tarvitaan - lehmänhermoja. Ei saa hermostua, jos ajaakin liittymästä vahingossa motarille taikka ohittaa Exit-kyltin ja onkin pian jossain ei missään. Tässä kohtaa navigaattrori laskeskelee uuttaa reittiä aika pian. Siksi matkanteossa tulisi ottaa huomioon ajankäyttö, aina voi tapahtua mitä tahansa. Kiireestä ei hyödy kukaan, matkalla ei ehdi nauttia maisemista eikä kivaa ole kellään.
Roadtripillä autossa tulee jaksaa istua. Se on yksi suurin osa matkantekoa. Onneksi meistä ei kukaan kärsi matkapahoinvoinnista, mutta aika pienirakkoisia ihmisiä olemme. On parempi pysähtyä silloin kun siltä tuntuu eikä jatkaa vain eteenpäin. Ei ole todellakaan mukavaa viime tipassa kurvata jonnekin ei niin miellyttävälle huotsikalle taikka pikkukylään etsimään vessaa kuin että olisi voinut käydä mukavasti vessassa siinä ensimmäisessä joka tuli vastaan. Autossa on myös hyvä pitää mukana paperia juurikin tästä syystä ettei sopivaa paikka vain tunnu löytyvän. Moottoriteiden taukopaikoilla on joskus vessa, mutta on silkkaa onnea, että siellä olisi vessapaperia.
Olen tehnyt Roatrippiä linja-auton kyydissä Malesian halki. Se ei ollut kokemuksista se mukavin, koska kuljettajan ajama keskinopeus oli 140 km/h luokkaa, myöskin vastaantulevien kaistalla. Olen ajanut itse niin Suomen lapissa, Ruotsin lapista Norjan tuntureille, Itävallassa, Pohjois-Italiassa, Etelä-Saksassa, Alpeilla, Kreetalla, Jenkeissä (Muun muassa Chicago, Memphis, Oklahoma, Santa Fe, Death Valley, Nevadan autiomaa, Las Vegas, Los Angeles). Ajoin ensimmäisen kerran automaattivaihteisella autolla sen kummempaa oppia saamatta juurikin tuolla jenkeissä ja sen jälkeen vannoin automaattivaihteisen nimeen, se on niin helppo.
Matkan varrella on hauska katsella maisemia, erilaisia autoja, erilaisia teitä, liittymiä ja risteyksiä. Tietulleissa on hauska arpoa kuinkakohan toimitaan. Poliisin kanssa jouduimme kerran tekemisiin Chicagossa. Odottelimme tuttaviamme liian kauan pysähtyneenä bussipysäkillä ja tämä tuli torumaan meitä. Aina ajamme rajoituksien mukaan. Monta kertaa olemme nähteet tilanteita joissa meidät on ohitettu kovaa ja hetken päästä tämä samainen auto on ollut pysäytettynä tien poskeen poliisin toimesta. Ei kannata ei.
Viimeisimmällä roadtripillämme ajoimme alpeilla. Tilanteita riitti. Kuljettajat keski-euroopan teillä ovat nopeasti reagoivia, käyttäen tilaisuuden hyväksi jos siihen pienikin tilaisuus tulee. Meillä Suomessa mennään lungisti, siellä ei. Mutta ei aina negatiivisella tavalla. Siellä vaan on niitä autoja sen verran enemmän, että on pakko toimia.
Viime kesänä ajoimme kotootamme Norjan Lofooteille. Oltiin jo ihan väsyksissä Norjan puolelle päästessä. Itse asiassa mieheni nukkui koko sen rajan ylityksen Norjan puolelle Ruotsin puolelta mentäessä. Raja on siellä keskellä tuntureita, upeissa maastoissa, tie on hyvä mutta mutkikas ajaa. Onneksi siellä oli useita levähdyspaikkoja jonne pystyi vetäytymään ja antamaan takaatulijoille tietä. Ja mies nukkui koko sen ajan kun itse ajoin ja haukoin suunnilleen henkeä koska oli niin upeaa.
Haastavimmat asiat mielestäni roadtripillä on niinkin monimutkainen asia kuin auton saanti parkkiin. Menee hetki jos toinenkin löytää pysäköintipaikka, pysäköintitalo taikka alue. Ja ne eivät ole halpoja. Niihin tulee varautua. Samoin turvallisuusasioihin täytyy kiinnittää huomiota. Joka paikkaan mentäessä ovet tulee olla lukossa - ainakin jenkeissä. Kun pysäköit, mitään ei saa jättää autoon, edes piiloon. Olen lukenut useita kertomuksia siitä kun auto on viety vaikkapa maksulliseen ja valvottuun pysäköintihalliin ja jätetty sinne tavaroineen päivineen - eipä ole enää ollut tavaroita takaisin tullessa. Nuo on todella harmittavia takaiskuja millä tahansa reissulla. Itse opin kantapään kautta viime reissulla, että jatkossa en ota ruumaan menevää laukkua enää mukaani. Meiltä meni hukkaan kolme päivää odottaessa ja selvitellessä missä matkalaukkumme menevät. Ei hyvä.
Olen ollut moottoripyörän kyydissä täältä Pyhälle saakka, pitää myöntää, se ei ole minun juttuni. Autossa meneminen on niin paljon vapaampaa, moottoripyörän päällä ei asentoa niin vaan vaihdella.
Autossa saa laulaa sielunsa kyllyydestä, nukkua, olla vaan omissa ajatuksissaan. Mielenkiinnolla odotan tulevia seikkailuja.
Kommentit
Lähetä kommentti