Riva Del Garda
Lähdimme ajamaan varhain aamulla 31.8. Rietzistä, Itävallan puolelta, kohti pohjois-italiaa. Olimme saapuneet tähän piskuiseen kylään hyvin epäonnisen päivän päätteeksi Garmisch-Partenkirchenistä. Rietziin ajoi reilun tunnin, maisemat olivat ihan mukavia.
Söimme ennen lähtöä hyvät aamupalat majoituspaikassamme Hotel Rietzerhofissa ja aloimme tekemään check outtia. Katsoin siinä, että onpas tutun näköinen matkalaukun kulma tiskin takana. Kurkkasin paremmin sinne taakse ja totta, meidän molempien matkalaukut nököttivät siellä! Mitä ihmettä?
Mies oli eilen tuskastuneena lukuisten turhien soittoyritysten jälkeen kirjoittanut lopulta sähköpostia Air Berlinille, että olemme matkaamassa Garmischista nyt Gardajärvelle, antoi hotelliosoitteet ja lähetti meilin. Nämä olivat yön aikana toimittaneet laukkumme Rietziin. Kyllä oli meillä ilo katossa.
Kaivettiin laukusta samantien kännykänpidike navigaattoria varten. Enää ei tarvinnut vuoristoteillä jommankumman pitää puhelimesta kiinni näyttääkseen sitä toiselle, taikka pelkäävän että se tulee aina mutkassa ratin takana olleesta pienestä syvennyksestä syliin. Here-maps on siitä hyvä, kun se näyttää koko aika nopeusrajoitukset ja varoittaa varoitusäänellä jos vauhtia alkaa olemaan liikaa.
Kaivoimme esille myös autolaturin, näin ei tarvinnut pelätä, että virta loppuu navigaattorista kesken matkan. Nuo helpottaa matkan tekoa todella paljon ja varsinkin tuo ensimmäinen, navipidike on jo turvallisuusasia. Sitten minä harjasin hiukset.
Lähdimme ajamaan kohti Gardajärveä tietä A22 myöten, se on isompi ja parempi tie. Ohitimme Innsbruckin ja käännyimme sen jälkeen alaspäin kohti Italiaa. Pian matkan alettua tulimme ensimmäiselle tiemaksupisteelle, yhdeksän euroa virkailijalle ja voitiin jatkaa matkaa, grazie. Miehen Here meinasi ehdottaa meille vuoristotietä, mutta onneksi hän huomasi asian emmekä ehtineet ajaa sivuun kovin pitkään.
Tiet oli supermukava ajaa. Aika paljon oli tietöitä, mutta niiden takia vain yksi kaista tyypillisimmin suljettuna joten matka eteni hyvin. Pääsääntöisesti nopeusrajoituksena oli 130 km/h, näillä tietyöosuuksillakin jopa 80 km/h. Matkan aikana sää oli pilvinen ja menimme käytönnössä myös välillä "pilvissä". Monet sillat, joilla ajelimme, oli huikeita. Onneksi niissä oli korkeat kaiteet.
Italiassa liityttäessä moottoritielle joutuu maksamaan tiemaksun. Ensin ajetaan liittymään mentäessä pisteelle josta otetaan lipuke. Sitten ajellaan eteenpäin ja tullaan uudelleen pisteelle jossa maksetaan kilometreistä jonka lipuke virkailijalle taikka automaattiin kertoo. Meille tuli maksettavaa yhteensä noin 19 euroa. Tiet pohjois-italiassa ovat tosi hyviä, noista kannattaa maksaa. Kuuntelimme radiosta italiankielistä ohjelmaa ja toistelimme italiankielisiä sanoja, meillä oli tosi hauskaa.
Pikkuhiljaa neljä tuntia ajeltuamme aloimme lähestymään Gardajärveä. Ilma oli edelleenkin pilvinen, vettäkin satoi hetkittäin. Ihastelin matkan keskivaiheilla dolomiittien alkujen vuoria, joista ei lakeja pahemmin näkynyt. Pieniä viehättäviä kyliä vieri vieretysten, talot somia kuin mitkä. Nago Torbolen kohdalla tie lähti menevään vuoren viertä jyrkemmin alaspäin. Vastaantuleva liikenne oli ruuhkassa. Tien toisella puolella ei näkynyt kuin pelkkää harmaata.
Laskeuduimme suht pitkään alas Riva Del Gardan kaupunkiin. Ohitimme erään liikenneympyrän, jossa mies mietti olisikohan se pitänyt kiertää. Ympyrä ennemmin lainehti kuin näytti tieltä ollenkaan. Auto ei onneksi hörppinyt vettä ja pääsimme sen yli. Vene olisi ollut tuossa kohti oikeampi vaihtoehto. Ajoimme hiljalleen kohti Viale Rovereton varrella olevaa hotelliamme Lake Front Hotel Miragea. Tien varrella oli paljon matkamuistoshoppeja ja kahviloita. Palmut huojuivat vesisateessa, satoi ja ukkosti. Olin kuvitellut tulomme Gardajärvelle hieman toisin.
Kello oli hieman vaille kaksitoista päivällä. Saimme auton parkkeerattua hyvin hotellin pihalle ja pääsimme kirjautumaan hotelliin samantien varhaisesta saapumisesta huolimatta. Huoneessamme kävelin suoraan parvekkeelle ja haukoin henkeä - Gardajärvi! Ihanan turkoosi vesi hohti siellä kaiken harmaan keskellä. Nälkä kurni vatsanpohjassa joten päätimme mennä syömään hotellin Launciin lounasta, mies söi hampurilaisen ja minä sandwitchin. Siinä syödessä ukkosti ja salamoi ihan urakalla. Pikkuhiljaa kuitenkin sade alkoi loppumaan ja aurinko pilkistelemään pilvien takaa. Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä lähtisimmekö tutustumaan Gardajärven rannan maisemiin.
Ilma oli tosi lämmin, muttei kuitenkaan kuuma. Kävelimme hotelliltamme venesatamaan josta etenimme rantaa myöten vanhaa kaupunkia kohti. Kokeilin Gardan vettä, se oli kirkasta ja lämmintä. Järvellä on kivipohja. Ei päästy kovin pitkälle kun sade yllätti meidät jälleen. Seisoimme hetken aikaa palmun alla sadetta turvassa, mutta sade kesti ja kesti joten päätimme lähteä ennemmin hotellille kuin jatkaa matkaa kohti vanhaa kaupunkia. Olin hotellille päästyä litimärkä. Meillä olikin oiva hetki tutustua hotellin Spa-osastoon ja siellä istuskelimmekin höyrysaunassa. se teki hyvää. Tänä aikana ilma oli kirkastunut ja siirryimme hotellin uima-altaalle vielä odottelemaan kelin kehittymistä paremmaksi. Pulahdin altaaseen ja nautin. Launchin tarjoilijatyttö oli aivan ihana. En muista hetkeen kenenkään hymyillen kuin naantalin aurinko, painoin mieleeni sanoja buongiorno, bene, flan, tiramisu, bello, grazie. Hah! Italian kieli on todella ihanan kuuloista saksan kielen jälkeen. Suorastaan soljuvaa runollisuutta.
Iltapäiväksi ja illaksi sää kirkastui ja aurinko paistoi. Kuin tilattuna meille. Kävelimme rantaa myöten kohti vanhaa kaupunkia. Ihastelin Riva del Gardan lukuisia kapeita kujia ja pikkukatuja. Talot olivat ihania ranskalaisine parvekkeineen ja kukkineen, talojen ikkunat räppänöineen ja avattavine suojaluukkuineen. Ihmiset istuvat espressolla ja kävivät keskustelua räväkkään italialaiseen tyyliin. Useissa pikkumyymälöissä oli tarjolla pastaa joka eri kokoon, väriin ja lähtöön. Tarjolla oli limoncelloa, paikallista sitruunalikööriä ja tottakai lukuisia eri viinejä. Suunnitelmissamme oli olla Gardalla kaksi yötä, mutta matkalaukkuja odotellessamme aika jäi yhteen yöhön. Harmitti, olisi niin halunnut olla tuolla pitempään. Istuuduimme rantabulevardilla olleen ravintolan terassin pöytään, tilasimme viinit, pizzat ja tiramisua. Oli ihana katsella järvellä seilaavia laivoja ja veneitä. Oli iva katsella ohi käveleviä ihmisiä. Ilta muuttui yöksi ja kävelimme Viale Roveretoa myöten hotellillemme. Tuolla meno oli rentoa, ei näkynyt känniläisiä, oli siistiä ja mukavaa.
Hyvin nukutun yön ja hyvin syödyn aamupalan jälkeen pakkasimme tavaramme ja lähdimme ensin ennen matkamme jatkumista tutustumimaan hieman Riva Del Gardan ulkopuolelle. Ajoimme Del Ponalea myöten Limone Sul Gardaa kohti. Nousimme pienempää serpentiinitietä ylös vuorelle ja ottelimme kuvia sieltä ylhäältä kohti eteläistä gardajärveä. Kaskasit sirittelivät. Ihan ehdottomasti tulemme tänne jokin kerta uudelleen.
Käännyimme takaisin päin ja nousimme ylöspäin vuorille pois Riva Del Gardasta kohti kuninkaitten tietä Stelvio Passia. Olimme Stelviossa perillä kolmen jälkeen. Pysähdyimme päivällä matkan varrella moottoritien varrella olevalle huoltoasemalle tankkaamaan auto sekä itsemme. Söimme ulkona mozzarellalla ja tomaatilla täytetyt lämpimät sämpylät ja keskustelimme (pääasiassa elekielellä) vanhan italialaispariskunnan kanssa. Nonno osasi kysyä mistä tulemme ja kun vastasimme, että suomesta iski hän hellästi nyrkillä miestä olkapäähän ja sanoi innoissaan Finlandia! Nonna taputteli käsiään kun kuuli meidän matkaavaan Stelvio Passille. Toivotimme heille kaikkea hyvää ja hyvää matkaa. Kohtaaminen oli yksi lämpimimmistä vaikka sanoja ei tarvittu sikseenkään.
Mies oli eilen tuskastuneena lukuisten turhien soittoyritysten jälkeen kirjoittanut lopulta sähköpostia Air Berlinille, että olemme matkaamassa Garmischista nyt Gardajärvelle, antoi hotelliosoitteet ja lähetti meilin. Nämä olivat yön aikana toimittaneet laukkumme Rietziin. Kyllä oli meillä ilo katossa.
Kaivettiin laukusta samantien kännykänpidike navigaattoria varten. Enää ei tarvinnut vuoristoteillä jommankumman pitää puhelimesta kiinni näyttääkseen sitä toiselle, taikka pelkäävän että se tulee aina mutkassa ratin takana olleesta pienestä syvennyksestä syliin. Here-maps on siitä hyvä, kun se näyttää koko aika nopeusrajoitukset ja varoittaa varoitusäänellä jos vauhtia alkaa olemaan liikaa.
Kaivoimme esille myös autolaturin, näin ei tarvinnut pelätä, että virta loppuu navigaattorista kesken matkan. Nuo helpottaa matkan tekoa todella paljon ja varsinkin tuo ensimmäinen, navipidike on jo turvallisuusasia. Sitten minä harjasin hiukset.
Lähdimme ajamaan kohti Gardajärveä tietä A22 myöten, se on isompi ja parempi tie. Ohitimme Innsbruckin ja käännyimme sen jälkeen alaspäin kohti Italiaa. Pian matkan alettua tulimme ensimmäiselle tiemaksupisteelle, yhdeksän euroa virkailijalle ja voitiin jatkaa matkaa, grazie. Miehen Here meinasi ehdottaa meille vuoristotietä, mutta onneksi hän huomasi asian emmekä ehtineet ajaa sivuun kovin pitkään.
Tiet oli supermukava ajaa. Aika paljon oli tietöitä, mutta niiden takia vain yksi kaista tyypillisimmin suljettuna joten matka eteni hyvin. Pääsääntöisesti nopeusrajoituksena oli 130 km/h, näillä tietyöosuuksillakin jopa 80 km/h. Matkan aikana sää oli pilvinen ja menimme käytönnössä myös välillä "pilvissä". Monet sillat, joilla ajelimme, oli huikeita. Onneksi niissä oli korkeat kaiteet.
Italiassa liityttäessä moottoritielle joutuu maksamaan tiemaksun. Ensin ajetaan liittymään mentäessä pisteelle josta otetaan lipuke. Sitten ajellaan eteenpäin ja tullaan uudelleen pisteelle jossa maksetaan kilometreistä jonka lipuke virkailijalle taikka automaattiin kertoo. Meille tuli maksettavaa yhteensä noin 19 euroa. Tiet pohjois-italiassa ovat tosi hyviä, noista kannattaa maksaa. Kuuntelimme radiosta italiankielistä ohjelmaa ja toistelimme italiankielisiä sanoja, meillä oli tosi hauskaa.
Pikkuhiljaa neljä tuntia ajeltuamme aloimme lähestymään Gardajärveä. Ilma oli edelleenkin pilvinen, vettäkin satoi hetkittäin. Ihastelin matkan keskivaiheilla dolomiittien alkujen vuoria, joista ei lakeja pahemmin näkynyt. Pieniä viehättäviä kyliä vieri vieretysten, talot somia kuin mitkä. Nago Torbolen kohdalla tie lähti menevään vuoren viertä jyrkemmin alaspäin. Vastaantuleva liikenne oli ruuhkassa. Tien toisella puolella ei näkynyt kuin pelkkää harmaata.
Laskeuduimme suht pitkään alas Riva Del Gardan kaupunkiin. Ohitimme erään liikenneympyrän, jossa mies mietti olisikohan se pitänyt kiertää. Ympyrä ennemmin lainehti kuin näytti tieltä ollenkaan. Auto ei onneksi hörppinyt vettä ja pääsimme sen yli. Vene olisi ollut tuossa kohti oikeampi vaihtoehto. Ajoimme hiljalleen kohti Viale Rovereton varrella olevaa hotelliamme Lake Front Hotel Miragea. Tien varrella oli paljon matkamuistoshoppeja ja kahviloita. Palmut huojuivat vesisateessa, satoi ja ukkosti. Olin kuvitellut tulomme Gardajärvelle hieman toisin.
Kello oli hieman vaille kaksitoista päivällä. Saimme auton parkkeerattua hyvin hotellin pihalle ja pääsimme kirjautumaan hotelliin samantien varhaisesta saapumisesta huolimatta. Huoneessamme kävelin suoraan parvekkeelle ja haukoin henkeä - Gardajärvi! Ihanan turkoosi vesi hohti siellä kaiken harmaan keskellä. Nälkä kurni vatsanpohjassa joten päätimme mennä syömään hotellin Launciin lounasta, mies söi hampurilaisen ja minä sandwitchin. Siinä syödessä ukkosti ja salamoi ihan urakalla. Pikkuhiljaa kuitenkin sade alkoi loppumaan ja aurinko pilkistelemään pilvien takaa. Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä lähtisimmekö tutustumaan Gardajärven rannan maisemiin.
Ilma oli tosi lämmin, muttei kuitenkaan kuuma. Kävelimme hotelliltamme venesatamaan josta etenimme rantaa myöten vanhaa kaupunkia kohti. Kokeilin Gardan vettä, se oli kirkasta ja lämmintä. Järvellä on kivipohja. Ei päästy kovin pitkälle kun sade yllätti meidät jälleen. Seisoimme hetken aikaa palmun alla sadetta turvassa, mutta sade kesti ja kesti joten päätimme lähteä ennemmin hotellille kuin jatkaa matkaa kohti vanhaa kaupunkia. Olin hotellille päästyä litimärkä. Meillä olikin oiva hetki tutustua hotellin Spa-osastoon ja siellä istuskelimmekin höyrysaunassa. se teki hyvää. Tänä aikana ilma oli kirkastunut ja siirryimme hotellin uima-altaalle vielä odottelemaan kelin kehittymistä paremmaksi. Pulahdin altaaseen ja nautin. Launchin tarjoilijatyttö oli aivan ihana. En muista hetkeen kenenkään hymyillen kuin naantalin aurinko, painoin mieleeni sanoja buongiorno, bene, flan, tiramisu, bello, grazie. Hah! Italian kieli on todella ihanan kuuloista saksan kielen jälkeen. Suorastaan soljuvaa runollisuutta.
Iltapäiväksi ja illaksi sää kirkastui ja aurinko paistoi. Kuin tilattuna meille. Kävelimme rantaa myöten kohti vanhaa kaupunkia. Ihastelin Riva del Gardan lukuisia kapeita kujia ja pikkukatuja. Talot olivat ihania ranskalaisine parvekkeineen ja kukkineen, talojen ikkunat räppänöineen ja avattavine suojaluukkuineen. Ihmiset istuvat espressolla ja kävivät keskustelua räväkkään italialaiseen tyyliin. Useissa pikkumyymälöissä oli tarjolla pastaa joka eri kokoon, väriin ja lähtöön. Tarjolla oli limoncelloa, paikallista sitruunalikööriä ja tottakai lukuisia eri viinejä. Suunnitelmissamme oli olla Gardalla kaksi yötä, mutta matkalaukkuja odotellessamme aika jäi yhteen yöhön. Harmitti, olisi niin halunnut olla tuolla pitempään. Istuuduimme rantabulevardilla olleen ravintolan terassin pöytään, tilasimme viinit, pizzat ja tiramisua. Oli ihana katsella järvellä seilaavia laivoja ja veneitä. Oli iva katsella ohi käveleviä ihmisiä. Ilta muuttui yöksi ja kävelimme Viale Roveretoa myöten hotellillemme. Tuolla meno oli rentoa, ei näkynyt känniläisiä, oli siistiä ja mukavaa.
Hyvin nukutun yön ja hyvin syödyn aamupalan jälkeen pakkasimme tavaramme ja lähdimme ensin ennen matkamme jatkumista tutustumimaan hieman Riva Del Gardan ulkopuolelle. Ajoimme Del Ponalea myöten Limone Sul Gardaa kohti. Nousimme pienempää serpentiinitietä ylös vuorelle ja ottelimme kuvia sieltä ylhäältä kohti eteläistä gardajärveä. Kaskasit sirittelivät. Ihan ehdottomasti tulemme tänne jokin kerta uudelleen.
Käännyimme takaisin päin ja nousimme ylöspäin vuorille pois Riva Del Gardasta kohti kuninkaitten tietä Stelvio Passia. Olimme Stelviossa perillä kolmen jälkeen. Pysähdyimme päivällä matkan varrella moottoritien varrella olevalle huoltoasemalle tankkaamaan auto sekä itsemme. Söimme ulkona mozzarellalla ja tomaatilla täytetyt lämpimät sämpylät ja keskustelimme (pääasiassa elekielellä) vanhan italialaispariskunnan kanssa. Nonno osasi kysyä mistä tulemme ja kun vastasimme, että suomesta iski hän hellästi nyrkillä miestä olkapäähän ja sanoi innoissaan Finlandia! Nonna taputteli käsiään kun kuuli meidän matkaavaan Stelvio Passille. Toivotimme heille kaikkea hyvää ja hyvää matkaa. Kohtaaminen oli yksi lämpimimmistä vaikka sanoja ei tarvittu sikseenkään.
Kommentit
Lähetä kommentti