Traffic
Roadtrippimme aikana mietimme jekkuja, taikka hereilläpysymiskeinoja, niin itselle kuin kuljettajallekin. Kuinka saada matkanteosta hauskempaa ja mukavampaa. Tosin yhtä ainoaa kertaa emme mitään näistä kovasti meitä naurattaneista asioista toteuttaneet, mutta hauskaa niitä oli keksiessä. No mitä niitä sitten oli, esimerkiksi kuskin niskaan olisi ollut hauskaa nakata kuumalla ja niin turruttavalla taipaleella jäitä.
Ostimme matkan varrelta mukaan Walmartista kaksi kylmälaukkua, toinen isompi säiliö takakonttiin ja semmonen pienempi takapenkkien väliin laitettavaksi josta sai näppärästi otettua Dr. Pepperit aina janon iskiessä. Täytimme astiat jäillä aina aamuisin ja ne pitivät juomat kylminä vielä seuraavaan aamuun saakka.
Ja nyt en tietenkään muista enää yhtä ainoaa asiaa lisää... Tää on just niin tätä kun ei laita asioita heti muistiin, ei niitä enää muista. Naurettiin ratketaksemme kun jekkuja keksimme. Mietin tuolloin autossa, että ne pitää kirjoittaa ylös, joten tässä nyt ollaan. Sen muistan, että jäihin, chileihin ja jenkkiläiseen poliisiin asiat liittyivät.
Jenkkiläisestä poliisista tulikin mieleeni, että kerran saimme lähempää tuttavuutta poliisimiehen kanssa tehdä. Mieheni siis sai. Olimme Milwaukseessa viettämässä itsenäisyyspäivää ja etsimme keskustasta parkkipaikkaa. Tuntui, että ihan joka ikinen paikka oli varattuna koska kaupungissa oli alkamassa suuri ilotulitusnäytös jota itsekin oli tarkoitus jäädä katsomaan. Mies pysähtyi hetkeksi bussipysäkille, jotta saamme napattua matkakumppanimme kyytiin ja menee minuutti niin ohitsemme menossa ollut poliisimoottoripyörä teki hienon u-käännöksen ja tuli miehen luokse hätyyttämään meitä pois. Ystävällisesti kerroimme, että odotamme henkilöä ja siirsimme autoa eteenpäin muutaman kymmenen senttiä ja poliisi oli tyytyväinen.
Jenkkilöissä oli ihanaa ajaa automaattivaihteista autoa, se oli helppoa kuin heinänteko - kunhan vain unohti kokonaan vasemman jalan olemassaolon. Ajoin toissailtana ensimmäistä kertaa jenkkilöistä palattuamme Volvollamme ja en meinannut saada autoa käyntiin, onneksi oli mies matkassa mukana. Hyvin sitä nähtävästi tottui. Jenkkilöissä on liikennevaloissa yksi sääntö mitä suomessa ei ole ja vähän jännitti mahtaako sitä sääntöä muistaa olla ottamatta huomioon suomeen palatatessa. Nimittäin oikealle kääntyminen punaisissa valoissa. Se on sallittua ellei sitä lisäkilvellä ole kielletty. Ja oikeesti se oli näppärää, ja ehkä pakon sanelemaakin koska liikennemäärät tuolla maassa on ihan eri mitä suomessa.
Ajelin Beverly Hillssistä Hollywood Boulevardille ja se oli hurjin ajomatka mitä olen eläissäni tehnyt, tai no, kyllä mua oksetti aika lahjakkaasti Pagen ajomatkan jälkeen. Hollywoodissa on tapana vaan tööttäillä että täältä tullaan - takaa, oikealta, vasemmalta, mistä vain - ja sieltähän sitten kanssa tultiin. Olin yhdessä tasavertaisessa risteyksessä ja meinas palaa täky. Mietin jo, että on kohta pakko kääntyä oikealle ja kietää hieman että edes pääsee kyseisen risteyksen yli. Sivuilta vaan tuli ja tuli autoja. Päätin kuitenkin, etten luovuta ja pääsin kuin pääsinkin risteyksen yli. Onneksi autossa on kaasu.
Toisessa risteyksessä olin kääntymässä vasemmalle ja jouduin väistämään jalankulkijaa jolle paloi vihreä valo. Sain siitä kiitokseksi kivat torven toitotukset koska seisoin risteyksessä mukamas liian kauan. Kävelijän päälleko olisi pitänyt ajaa? Heristin kyllä tööttääjälle kovasti käsiäni kuten kaikki muutkin siellä liikenteessä toisilleen tekivät. Tunsin itseni ihan Losilaiseksi tämän tehtyäni :) Siellä liikenteessä ihmiset puhuvat käsillään - ja töötillä. Täällähän töötin käyttö on ihan viimeinen keino.
Tosin jos tukit tahallisesti risteyksen saat 250 - 500 taalan sakot.
Mulla on tullut kotiinpaluun jälkeen useita ankeuskohtauksia. Saan niitä aina matkan jälkeen. Taas tuntuu vaan niin extra-ankealta. Helsinki on Niin ruma - anteeksi nyt vain. En näe ympärilläni kuin puliukkoja ja roskia. Eilenkin kotiinmenomatkalla töistä jouduin väkisinkin katselemaan tilannetta jossa ryhmä enemmän ja vähemmän sekakäyttäjiä kauppasi toisilleen pameja ja imovanea, näitä nimiä he ainakin kovaan huutelivat. Odottelin siinä bussia ja koitin pälyillä näkyisikö missään vartijaa taikka poliisia, ei näkynyt. Mun piti heidän mölyämisensä ja uhkaavan käytöksensä takia siirtyä siitä pysäkiltä pois. Mies auttoi eilen rappumme oven eteen sammuneen ja housuihinsa pissanneen naapurimme kotiinsa. Mua niinkuin ottaa tää meno Niin päähän. New Yorkissa näkyi poliisi joka kulmassa ja siellä on julkijuopottelu kieletty laissa. Kohta kirjoitan avoimen kirjeen Hesariin ja vaadin vastausta miksi meillä sallitaan tällainen. Miksi tällaista on pakko sietää?
Ostimme matkan varrelta mukaan Walmartista kaksi kylmälaukkua, toinen isompi säiliö takakonttiin ja semmonen pienempi takapenkkien väliin laitettavaksi josta sai näppärästi otettua Dr. Pepperit aina janon iskiessä. Täytimme astiat jäillä aina aamuisin ja ne pitivät juomat kylminä vielä seuraavaan aamuun saakka.
Ja nyt en tietenkään muista enää yhtä ainoaa asiaa lisää... Tää on just niin tätä kun ei laita asioita heti muistiin, ei niitä enää muista. Naurettiin ratketaksemme kun jekkuja keksimme. Mietin tuolloin autossa, että ne pitää kirjoittaa ylös, joten tässä nyt ollaan. Sen muistan, että jäihin, chileihin ja jenkkiläiseen poliisiin asiat liittyivät.
 |
| Chicago |
Jenkkiläisestä poliisista tulikin mieleeni, että kerran saimme lähempää tuttavuutta poliisimiehen kanssa tehdä. Mieheni siis sai. Olimme Milwaukseessa viettämässä itsenäisyyspäivää ja etsimme keskustasta parkkipaikkaa. Tuntui, että ihan joka ikinen paikka oli varattuna koska kaupungissa oli alkamassa suuri ilotulitusnäytös jota itsekin oli tarkoitus jäädä katsomaan. Mies pysähtyi hetkeksi bussipysäkille, jotta saamme napattua matkakumppanimme kyytiin ja menee minuutti niin ohitsemme menossa ollut poliisimoottoripyörä teki hienon u-käännöksen ja tuli miehen luokse hätyyttämään meitä pois. Ystävällisesti kerroimme, että odotamme henkilöä ja siirsimme autoa eteenpäin muutaman kymmenen senttiä ja poliisi oli tyytyväinen.
 |
| Empire State Building ja näkymää lover Manhattanille |
Jenkkilöissä oli ihanaa ajaa automaattivaihteista autoa, se oli helppoa kuin heinänteko - kunhan vain unohti kokonaan vasemman jalan olemassaolon. Ajoin toissailtana ensimmäistä kertaa jenkkilöistä palattuamme Volvollamme ja en meinannut saada autoa käyntiin, onneksi oli mies matkassa mukana. Hyvin sitä nähtävästi tottui. Jenkkilöissä on liikennevaloissa yksi sääntö mitä suomessa ei ole ja vähän jännitti mahtaako sitä sääntöä muistaa olla ottamatta huomioon suomeen palatatessa. Nimittäin oikealle kääntyminen punaisissa valoissa. Se on sallittua ellei sitä lisäkilvellä ole kielletty. Ja oikeesti se oli näppärää, ja ehkä pakon sanelemaakin koska liikennemäärät tuolla maassa on ihan eri mitä suomessa.
Ajelin Beverly Hillssistä Hollywood Boulevardille ja se oli hurjin ajomatka mitä olen eläissäni tehnyt, tai no, kyllä mua oksetti aika lahjakkaasti Pagen ajomatkan jälkeen. Hollywoodissa on tapana vaan tööttäillä että täältä tullaan - takaa, oikealta, vasemmalta, mistä vain - ja sieltähän sitten kanssa tultiin. Olin yhdessä tasavertaisessa risteyksessä ja meinas palaa täky. Mietin jo, että on kohta pakko kääntyä oikealle ja kietää hieman että edes pääsee kyseisen risteyksen yli. Sivuilta vaan tuli ja tuli autoja. Päätin kuitenkin, etten luovuta ja pääsin kuin pääsinkin risteyksen yli. Onneksi autossa on kaasu.
 |
| Niagaran putouksilta |
Toisessa risteyksessä olin kääntymässä vasemmalle ja jouduin väistämään jalankulkijaa jolle paloi vihreä valo. Sain siitä kiitokseksi kivat torven toitotukset koska seisoin risteyksessä mukamas liian kauan. Kävelijän päälleko olisi pitänyt ajaa? Heristin kyllä tööttääjälle kovasti käsiäni kuten kaikki muutkin siellä liikenteessä toisilleen tekivät. Tunsin itseni ihan Losilaiseksi tämän tehtyäni :) Siellä liikenteessä ihmiset puhuvat käsillään - ja töötillä. Täällähän töötin käyttö on ihan viimeinen keino.
Tosin jos tukit tahallisesti risteyksen saat 250 - 500 taalan sakot.
 |
| Empire State Buildingin pääovelta |
Mulla on tullut kotiinpaluun jälkeen useita ankeuskohtauksia. Saan niitä aina matkan jälkeen. Taas tuntuu vaan niin extra-ankealta. Helsinki on Niin ruma - anteeksi nyt vain. En näe ympärilläni kuin puliukkoja ja roskia. Eilenkin kotiinmenomatkalla töistä jouduin väkisinkin katselemaan tilannetta jossa ryhmä enemmän ja vähemmän sekakäyttäjiä kauppasi toisilleen pameja ja imovanea, näitä nimiä he ainakin kovaan huutelivat. Odottelin siinä bussia ja koitin pälyillä näkyisikö missään vartijaa taikka poliisia, ei näkynyt. Mun piti heidän mölyämisensä ja uhkaavan käytöksensä takia siirtyä siitä pysäkiltä pois. Mies auttoi eilen rappumme oven eteen sammuneen ja housuihinsa pissanneen naapurimme kotiinsa. Mua niinkuin ottaa tää meno Niin päähän. New Yorkissa näkyi poliisi joka kulmassa ja siellä on julkijuopottelu kieletty laissa. Kohta kirjoitan avoimen kirjeen Hesariin ja vaadin vastausta miksi meillä sallitaan tällainen. Miksi tällaista on pakko sietää?
Kommentit
Lähetä kommentti