Madonna annealing
Olen ollut Madonnafani varmaankin tuolta 10-vuotiaasta lähtien. Like a Virgin ja Holiday veivät minut mukanaan. Lauloin kuudennen luokan musiikkikokeessa Papa Don´t Preachin (sain siitä kasin, heh). Ja voi että kun ihan etukäteen lehdissä mainostettiin, että Madonnan ja Pepsin yhteistyönä tehty, ja lopulta bannattu, Like a Prayer näytettiin mainostauolla suomen televisiossa.. Haaveilin myös enemmän kuin mistään siitä, että pääsisin vielä joskus Madonnan konserttin. Ja pääsinhän minä. Kolme kertaa olen livenä suurimman idolini nähnyt. Valmistuin merkonomiksi vuonna 2005, ja siitä saamallani stipendillä ostin itselleni ensimmäisen lipun Madonnan Pariisin Confessions Tour- konserttin 2006. Perhana, että mä olin ansainnut sen lipun.
Erotica.
Pariisin konsertti oli upea kokemus. 20 000 ihmistä vetävä Bercy Stadium oli mahtava näky ihmismassojen odottaessa sisäänpääsyä ja siinä jonottaessa ei ollut mitään ongelmaa. Oma paikkani oli lohkossa G, lavan sivustalla, ja sieltä oli hyvät näkymät lavalle. Ulvonta discopallon auetessa ja salamavalojen välke konsertin alussa Madonnan ilmestyessä pallon sisältä oli jotakin sanoinkuvailemattoman hienoa. Ihmiset bailasivat koko konsertin ajan kuin viimistä päivää. Lämppärinä toiminut Bob Sinclair osasi ottaa yleisön.
Music.
Toisen konserttini koin Nizzassa elokuussa 2008, tuolloin oli kyseessä Sticky & Sweet I. Jonotus konserttialueella oli jotain ihan järkyttävää. Ihmisiä pyörtyili kuumuudessa ja massan mukana piti mennä vaan, ryysis oli todellakin aikamoinen. Ihmisiä konsertissa oli 50 000. Pääsin ennen konsertin alkamista sijoittautumaan A-aluetta rajaavan aidan viereen kentälle. Lämppärinä toimi Robin. Olin konsertissa yksin ja mua alkoi ahdistamaan se ihmismäärä. Ajattelin, että kuolo tulee jos en saa juotavaa ja liikkumaan ei enää konsertin alkaessa pääsisi. Päätin siirtyä suosiolla kaummas, vaikka se karsi aika lailla näkyvyyttä lavalle. Oma henkikulta on kuitenkin aika arvokas. Ja ei aikaakaan kun en katunut siirtymistäni kauemmas enää yhtään. Elton John nimittäin bailasi minusta noin 20 metriä kauempana katsomossa. Se oli aika huikeeta!
Erotica.
Pariisin konsertti oli upea kokemus. 20 000 ihmistä vetävä Bercy Stadium oli mahtava näky ihmismassojen odottaessa sisäänpääsyä ja siinä jonottaessa ei ollut mitään ongelmaa. Oma paikkani oli lohkossa G, lavan sivustalla, ja sieltä oli hyvät näkymät lavalle. Ulvonta discopallon auetessa ja salamavalojen välke konsertin alussa Madonnan ilmestyessä pallon sisältä oli jotakin sanoinkuvailemattoman hienoa. Ihmiset bailasivat koko konsertin ajan kuin viimistä päivää. Lämppärinä toiminut Bob Sinclair osasi ottaa yleisön.
Music.
Toisen konserttini koin Nizzassa elokuussa 2008, tuolloin oli kyseessä Sticky & Sweet I. Jonotus konserttialueella oli jotain ihan järkyttävää. Ihmisiä pyörtyili kuumuudessa ja massan mukana piti mennä vaan, ryysis oli todellakin aikamoinen. Ihmisiä konsertissa oli 50 000. Pääsin ennen konsertin alkamista sijoittautumaan A-aluetta rajaavan aidan viereen kentälle. Lämppärinä toimi Robin. Olin konsertissa yksin ja mua alkoi ahdistamaan se ihmismäärä. Ajattelin, että kuolo tulee jos en saa juotavaa ja liikkumaan ei enää konsertin alkaessa pääsisi. Päätin siirtyä suosiolla kaummas, vaikka se karsi aika lailla näkyvyyttä lavalle. Oma henkikulta on kuitenkin aika arvokas. Ja ei aikaakaan kun en katunut siirtymistäni kauemmas enää yhtään. Elton John nimittäin bailasi minusta noin 20 metriä kauempana katsomossa. Se oli aika huikeeta!
Ja sitten tähän viimeisimpään ja todellakin parhaimpaan: Sticky & Sweet II Helsingissä 6.8.2009. En kuuna päivänä ikinä tule unohtamaan miehen hattutemppua 9.2.2009 kello 8.59 jolloin hän sai ostettua Keran R-kioskilla varuiksi jonottaessaan, läppärillään A-luokan liput konserttiin. Hän vain hiljaa vaihvihkaa poistui myymälästä muitten jäädessä sinne jonottamaan, ei uskaltanut edes hymyillä. Itse istuin tuolloin kaksi tuntia puhelimessa ja netissä, turhaan. Itku meinas päästä miehen ilmoittaessa ilouutisen.
Se, että näkee Madonnan siinä vajaa kymmenen metrin päässä oli jotakin niin mahtavaa, että mainasi tulla itku. Mä vaan hymyilin ja tanssin koko konsertin ajan. Olin jossakin euforisessa tilassa ja nautin sieluni kyllyydestä.
Empä ole koskaan nähnyt sellaista ihmismassaa Helsingin kaduilla. Enkä ole koskaan nähnyt niin paljoa kännisiä ihmisiä, varsinkin keski-ikäisiä naisia konsertin jälkeen. Tässä asiassa sai ihan hävetä. 80 000 ihmistä on tajuton määrä. Itse sitä ihmismassaa ei lavan vierustalta nähnyt. Konsertin loppupuolella mulla alkoi korvat olla ihan tukossa ja piti kaivaa sitä varten ostetut korvatulpat esiin. Lämppäri Paul Oakenfold on myös suuri suosikkini joten olo oli enemän kuin taivaissa tuolla etualoilla konsertissa. World is mine!
Tuossa kädet avoimena Madonnan yksi ehdottomasti parhaimista tanssijoista, Leroy "Hypnosis" Barnes, toinen on Daniel "Cloud" Campos, joka Confessions Tour kiertueella vielä oli mukana.
Kommentit
Lähetä kommentti