Helsinki - My Hometown
Tää kuuluu vähän niinkuin salaakuunneltua osioon..
Istuin bussissa nro 71 mennäkseni keskustaan. Harpoin käytävää pitkin eteenpäin ja löysin paikan itselleni (ainoan vapaan) mummopaikoilta ennen keskiovia. Bussissa haisi hiekalta ja lialta. Jälleen kerran Arabian kohdalta bussiin nousi kyytiin kaksi enemmän ja vähemmän elämän kolhinutta kulkijaa. He istuutuivat taakseni vaunupaikalle ja alkoi äänekäs keskustelu: "Voi vittu kun mä otin aamulla sen pillerin liian aikaisin, mulla meni vatsa ihan sekasin vittu ja istun vittu sen takia kolme kertaa paskalla vatsa ihan löysällä. Kannattaa olla vittu tosi tarkka mihin aikaa sen vitun pillerin ottaa." Johon kaverinsa: "Joo, mä oon huomannu saman, mihin aikaan sä otat lauantaisin sen lääkkeen, mä herään viideltä ja meen sit takas nukkuu". Toinen: "En mä oo niin vitun tarkka noissa, kuhan jotain sinne päin." Kaveri ehdottaa: "Mitä jos sen annoksen pienentäisi kahdeksastakymmenestä vaikka kuuteenkymmeneen?" Toinen vastaa: "En mä vittu tiiä onko siitä mitään vitun apua."
Ja tähän rataan. Eilen bussissa huuteli kotiinpäin mennessä selvästikin elämäänsä turhautunut alkoholistimies. Voi perkele sitä ja voi saatanan perkele tätä täpötäydessä ruuhkabussissa. Mä Niin tykkään tällaisesta.
Jatkoin Sörnäisistä toisella bussilla, bussilla nro 66A Kamppiin. Voi mikä rauhan ja siisteyden tyyssija. Bussissa supattivat hiljaa keskenään kaksi keski-ikäistä naispuolista työmatkalaista, bussi oli siisti ja ilmastoitu. Sisällä ei haissut maakaasun katku ja sain ihan vapaasti valita paikkani.
Mun tekemäni pienen havannointitutkistelun tulos on se, että bussilinjoissa huomaa esikaupunkialueiden muutoksen tässä viime vuosina. Metro on ihan oma lukunsa.
Istuin bussissa nro 71 mennäkseni keskustaan. Harpoin käytävää pitkin eteenpäin ja löysin paikan itselleni (ainoan vapaan) mummopaikoilta ennen keskiovia. Bussissa haisi hiekalta ja lialta. Jälleen kerran Arabian kohdalta bussiin nousi kyytiin kaksi enemmän ja vähemmän elämän kolhinutta kulkijaa. He istuutuivat taakseni vaunupaikalle ja alkoi äänekäs keskustelu: "Voi vittu kun mä otin aamulla sen pillerin liian aikaisin, mulla meni vatsa ihan sekasin vittu ja istun vittu sen takia kolme kertaa paskalla vatsa ihan löysällä. Kannattaa olla vittu tosi tarkka mihin aikaa sen vitun pillerin ottaa." Johon kaverinsa: "Joo, mä oon huomannu saman, mihin aikaan sä otat lauantaisin sen lääkkeen, mä herään viideltä ja meen sit takas nukkuu". Toinen: "En mä oo niin vitun tarkka noissa, kuhan jotain sinne päin." Kaveri ehdottaa: "Mitä jos sen annoksen pienentäisi kahdeksastakymmenestä vaikka kuuteenkymmeneen?" Toinen vastaa: "En mä vittu tiiä onko siitä mitään vitun apua."
Ja tähän rataan. Eilen bussissa huuteli kotiinpäin mennessä selvästikin elämäänsä turhautunut alkoholistimies. Voi perkele sitä ja voi saatanan perkele tätä täpötäydessä ruuhkabussissa. Mä Niin tykkään tällaisesta.
Jatkoin Sörnäisistä toisella bussilla, bussilla nro 66A Kamppiin. Voi mikä rauhan ja siisteyden tyyssija. Bussissa supattivat hiljaa keskenään kaksi keski-ikäistä naispuolista työmatkalaista, bussi oli siisti ja ilmastoitu. Sisällä ei haissut maakaasun katku ja sain ihan vapaasti valita paikkani.
Mun tekemäni pienen havannointitutkistelun tulos on se, että bussilinjoissa huomaa esikaupunkialueiden muutoksen tässä viime vuosina. Metro on ihan oma lukunsa.
Kommentit
Lähetä kommentti