Woaah!

Huoh! Koko päivä koulutuksessa, jossa kouluttaja meni sellaista tahtia eteenpäin että oksat pois. Teki mieli välillä huutaa time-outtia, mutta ei. Joko musta on tullut vaan hidas taikka sitä kouluttajaa ei kiinnostanut pätkän vertaa pysyykö kukaan perässä ja tajuaako yhtään mitään. Lohdutti kyllä päivän loppupuolella vierustoverin kommentti "onneksi tässä ei tän kanssa ole yksin ja believe me - hän ei todellakaan ole. Mulla ihan päätä särki kun luokasta pois pääsin.

Olin valmistautunut koulutukseen täydellä nonmotivoitumisella. Tiesin jo etukäteen, että kun tänään opiskellun aiheen käyttöönottoajankohta koittaa hyvässä lykyssä vasta toukokuun lopulla olen unohtanut ne vähäisemmätkin asiat mitä tuolla mieleen jäi. Koita siinä sitten olla hirveän kiinnostunut. Shame, mitä ajantuhlausta.

Sitten riensin työpaikan kautta kovalla kiireellä kotiin ottaakseni vastaan verottajalta saapuneen veroilmoituksen, ja katin kontit. Ollaan taas viimeisten joukossa ketkä sen lippusen saa. Että ottaa päähän. Jos en tänä vuonna saa kunnon palautuksia niin on ihme. Viime vuonna itkua melkein väänsin. Minä jos kuka en kertakaikkiaan ymmärrä suomalaista verotusta. Asuttiin hetki sitten Vihdissä, ja meikäläisellä kiilui silmissä tolkuttomat palautukset Helsingin työmatkojen takia. Siinä oli verotoimiston työntekijällä selittämistä mulle kun sai vääntää rautalangasta miksen linja-automatkoihin työntämiäni tonneja saanut takaisin, edes osittainkaan. Siis mua suoraan sanottuna tuolloin v*tutti.

No joo, tähän jotakin mieltä piristävää....