Puolen vuoden matka paketissa

Kohtapuolin puolen vuoden vuorotteluvapaa alkaa olemaan ohitse. En mitenkään käsitä miten tämä aika on voinut mennä näin nopeasti. Tämä aika kohta kuusivuotiaan pojan elämässä on ollut mittaamattoman arvokas. Oscar on oppinut tuomaan tunteitaan paremmin esille, saanut itselleen ehkä hieman Italialaista tempperamenttia, ottamaan rohkeasti kontaktia muihin ihmisiin, puhumaan huikean pitkiä lauseita englanniksi  - Esim. yksi päivä tuossa viime viikolla hän pyysi Italiassa huoneemme avaimen englanniksi, nro 304:n, sujuvasti ja kohteliaasti respan henkilöltä ja kiitti päälle italiaksi - ja nauttimaan omista Spa-hetkistään niin hotellien uima-altailla kuin kylpyammeissakin. Iltaisin hän nukahtaa sadun aikana raukeana ja tyytyväisenä kainaloon, ja usein aamuisin kun herään ennen häntä, vain tuijotan toista - miten onnekkaita me olemme.  

Matkallamme Euroopassa olen kohdannut lukuisia ihania ihmisiä. Erityisesti Portugalin aina ystävälliset ihmiset jäävät mieleen. Italialaiset nyt ovat aina ihania. 

Meillä on ollut onnea, kaikki on sujunut paremmin kuin hyvin. Mitään pahaa ei tapahtunut. Meillä on ollut terveyttä, Oscarin jatkuva sairasteluputki on saatu katki, ja se on enemmän mitä olemme ikinä voineet toivoa, 

Kilometrejä tuli täyteen noin 27 000, ja joka ikinen niistä on ollut ajon väärti - tai no, ehkä jotkut navigoinnit joissain kaupungeissa olisi voinut jäädä väliin, joskus on meinannut hermo vähän kiristyä. 

Olemme nähneet mielettömän upeita kohteita ja paikkoja. Yöt korkealla Dolomiiteilla, Positanon huikea kauneus, Pompeiji - No Words!, Napolin hullu liikenne, pieni kaunis aukio Seillans’n kylässä Etelä-Ranskassa, Èze ja Anne, Cannesin elokuvajuhlien tunnelma, Venetsia, Etelä-Portugalin toinen toistaan upeammat rannat, Espanjan lämpö ja musiikki, ja Salvador Dalin kohteet lähellä Figueresia ja Gironaa. Luciano Pavarottin kotitalon värikäs hyväntuulisuus Modenassa, Enzo Ferrarin dynastia, Ah, Italia. Ajaminen yksin Monacon pienillä serpentiiniteillä, huikeat rotkotiet ja passot. Brigitte Bardot’n hurja kotipiha Etelä-Ranskassa, se on täynnä lemmikkiensä hautoja valkoisin ristein, ja se oli ehkä jo creepyä. Arnold Scharzeneggerin synnyinkodissa on tyylillä tuotu esille elämäänsä. Andrea Bocellin konsertti Toscanan La Sterzassa Teatro Del Silenziossa, Bocellin museo tuolla on myös oikea nähtävyys. 

Jotain jäin myös kaipaamaan, meidän olisi vain pitänyt tehdä se reissu katsomaan maailman suurimpia aaltoja Portugalin Nazareen, oikeaan aikaan kun Etelä-Portugalissa olimme, mutta kuulu sanonta menee ”aina kannattaa jättää jotakin myös seuraavaan kertaan.”

Kiitos kaikille tarinamme kanssaeläjille.