Dolomiti

Mietimme eilen päivällä hetkisen Zell am See’ssa mitä tekisimme tänään, ja päätimme tuosta noin vain lähteä ajamaan Dolomiiteille. Olimme tätä ennen viettäneet kolme huikeaa päivää Itävallan korkeimmalla vuorella Glossglocknerilla, eikä tämän jälkeen Zell am See tuntunut oikein miltään. 

Kävimme pienen hetken verran Suomessa kesäkuussa mieheni töitten vuoksi, emmekä voineet arvatakaan millä autolla jatkaisimme reissuamme uudelleen. Mieheni on haaveillut pitkään Teslasta ja sellainen sopiva löytyikin aivan juuri ennen Tallinnan laivan lähtöä. Meillä on nyt Y-mallin Tesla, joka on osoittanut matkan tekoon oikein hyväksi. Olemme jopa leiriytyneet autolla Glossglocknerin lähellä olevan pienen kylän, Heiligenblutin leirintäalueella. Avaruutta autoon tuo valtava kattoikkuna ja autosta tuntuu löytyvän kaikki herkut mitä olla voi, mainitakseni nyt vaikkapa autopilotin, jolloin auto ajaa itse. Huikeaa! 

Hieman itseäni jännitti, miten auton lataus mahtaa sujua, mutta hyvinhän tuo menee. Auton Navi opastaa matkan teon lomassa Teslan Super Charger -asemille, joissa lataus sujuu kuin rasvattu. Tesla osaa ”haistaa” samalle asemalle aikovat toiset Teslat ja kertoo mahdollisen ruuhkatilanteen reaaliaikaisesti. Kertaakaan emme ole joutuneet odottamaan vuoroa latausasemalla. Samoin lataus kestää maksimissaan noin 35 minuuttia, usein ei tarvitse ladata senkään vertaa. Olemme kyllä olleet hyvin tyytyväisiä. 

Voimaa autossa on pienen kylän verran, ja mikä parasta, täällä vuoristojen alamäissä auto lataa itse itseänsä. 

Tosiaan täällä Dolomiiteilla nyt olemme. Nukuimme viime yön autossa miljoonien tähtien alla ensimmäisessä puskaparkissa, ja tosi hyvin meni. Tämä auto on kuin luotu retkeilyyn ja matkailuun.  

Heiligenblut oli aivan ihana pieni kylä. Onneksemme siellä oli samaan aikaan kyläfestivaalit ja pääsimme seuraamaan illanviettoa Itävaltalaisittain. Ihmisillä oli todella hauskaa ja hyväntuulisuus tarttui. Näin kauniita kansallispukuja ja nahkahousuja joita ihmiset käyttävät mielellään. Ilma oli kesäisen kuuma ja kaunis. Mikäs oli ollessa, nautin. 

Glossglockner on juurikin niin jylhä kuin kuvitella saattaa. Kävimme ylhäällä vuorella kaksi kertaa, oli vain pakko mennä. Ensimmäisen kerran kävimme siellä myöhään illalla, jolloin ihmisiä paikan päällä ei ollut kuin nimeksi. Kun me lähdimme tuolta pois, olimme ainoat siellä olijat. Se oli oikeasti tosi ihanaa. Sisäänpääsymaksu Glossglocknerille on henkilöautolta 45 euroa, mutta kun meillä oli Tesla, oli sisäänpääsymaksu 35 euroa. Toisena päivänä tarvitsi maksaa enää 16 euroa, kannattaa siis säästää sisäänpääsylippu. Ylhäällä Glossglocknerilla on kolme Teslan latauspaikkaa, ja siellä saa Teslan ladata ilmaiseksi. 

Toisella kertaa kävimme lauantaipäivänä, ja ihmisiä olikin sitten sen mukaisesti, mutta ei häiritsevästi. Kiva oli katsella sinne soljuvia moottoripyöriä ja huikeita autoja itse maisemia unohtamatta, murmeleitakin näimme. 

Glossglocknerilta lähdimne Zell am Seehen, ja se tie sinne on mykistävä. Samanlaista jylhyyttä saa oikeasti hakea.