Luciano Pavarotti

Aivan sattumalta, yöpyessämme Maranellossa, sain tietää, että suuresti ihailemani oopperalaulaja, tenori Luciano Pavarotti on syntyisin Italian Modenasta. Selvittelin asiaa hieman lisää ja sain selville, että Modenassa on edelleenkin hänen kotitalonsa, joka nykyisin toimii museona. Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, menisinkö käymään tuossa talossa. 

Talolle ajellaan ihania pikkuteitä myöten, jotka menevät kauniiden unikkopeltojen lävitse. Maisemat ovat kertakaikkisen upeat. Vastaantulijoille kapealla tiellä täytyi antaa tilaa, ja kerran sainkin peruuttaa edelliseen risteykseen, että vastaani tullut hymyilevä nuorimies pääsi ohitseni. Hän kiitti minua kovasti heiluttamalla kättään ikkunasta. Minäkin hymyilin. 

Tuona päivänä, 29.5.2024, ei Pavarottin talolla ollut muita ihmisiä kuin vain ihan kourallinen. Se oli ihanaa. Sai kierrellä itsekseen omassa tahdissa, ja ihan oikeasti kosketellakin kaikkea talossa olevaa. Kierros alkoi olohuoneesta, jossa on Pavarottin flyygeli ja hänen viimeinen esiintymisasunsa Torinon olympialaisissa 10.1.2006. Hänen aivan viimeisin julkinen esiintymisensä oli Italian televisio-ohjelmassa "Porta" 16.1.2006, jossa hän viimeisinä sanoinaan tokaisi "No, I will never be tired of learning till the end of my days", Luciano Pavarotti kuoli kotitalossaan Modenassa 6.9.2007. 

Talossa on paljon värikästä taidetta, paljon myös hänen itsensä maalaamaa. Ihastuin erityisesti teokseen Portofinosta, se on hyvin kaunis. Ja kuvaa Portofinoa juuri sellaisena kuin se on. Hän oli taitava värien käsittelijä. Pavarotti on ollut suuri taiteilija monella eri tapaa. 

Talossa on useita hänen esiintymisasujaan, sekä myös henkilökohtaisia vaatteitaan ja tavaroita. Yhdelle pöydälle oli asetettu hänen lompakkonsa, matkapuhelin ja baskeri. 

Talo on ulkopäin värikäs, aivan kuin isäntänsäkin. Talossa oli vaikea kulkea hymyilemättä ja liikuttumatta. Siellä on paljon perhekuvia ja Pavarottin huikeita palkintoja. Se oli samalla aikaa surrealistista ja todella upeaa. Ehkä hienoin ja koskettavin asia mielestäni oli Prinsessa Dianan käsin kirjoittama kirje Pavarottille. Seisoin vain tuon kirjeen edessä ja luin sitä yhä uudelleen. Ihan käsittämätöntä. Ykköskerroksessa sijaitsevaan makuuhuoneeseen päästyäni en voinut muuta kuin nauraa, makuuhuoneen yhteydessä olevassa kylpyhuoneessa oli suomalainen sauna. 

Aika ajoin Pavarottin talon puistossa järjestetään konsertteja, jossa kuulutkin oopperalaulajat tulkitsevat maestroa. Ehkä parhaiten näistä tilaisuuksista saa tietoa museon Instagram-sivulta. Jos vain suinkin joskus Modenaan uudelleen menen, pidän tämän mielessäni. Konsertit ovat kuulemma todella ainutlaatuisen koskettavia ja hyvin mieleenpainuvia. 

Vielä myöhään illalla ajoin pienelle Montale Ragnonen hautausmaalle Modenan lähellä, jossa sijaitsee Luciano Pavarottin hauta. Se on sukuhauta, ja kai siksi aika pelkistetty. Tuskailin, miten ikinä löytäisin haudalle, koska hautausmaa oli menossa pian kiinni. Kävelin vain hieman matkaa eteenpäin ja kuin sattumalta katsoin oikealle ja alaspäin, ja siinä se oli. Se, mikä kosketti minua paljonkin, oli nuottiteline haudan edessä, ja jossa oli vieraskirja. Kirjoitin tervehdykseni sinne jonnekin kertakaikkisen ihanalle maestrolle, jota en koskaan ehtinyt livenä kuulemaan, mutta jonka aina muistan herttaisena ja hymyilevänä. Grazie mille, Grazie.