Pieni rakas
En olisi kuuna päivänä osannut odottaa, millaisia tunteita sitä voi herätä pientä vastasyntynyttä, omaa lasta kohti. Rakastuin heti, ja olen rakastanut siitä lähtien. Iltaisin kun vauva nukkuu, katselen kuvia hänestä. Voisin tuijottaa, ja paijata toista tuntikausia. Minua ei häiritse yhtään, ettei toinen osaa öisin oikein nukkua, ihastelen vain hänen lukemattomia ilmeitään, pienen pieniä käsiään ja untuvaista hiussuortuvaa. Katselen miten hän ahnaasti imee rintaa ja syö tyytyväisenä. Kuuntelen ihanaa tuhinaa ja pieniä äännähdyksiä.
Ennen lähtöä pois Naistenklinikan perheosastolta keskustelimme vielä huoneessamme kätilön kanssa. Keskustellessa alkoi vain yks' kaks väkisin minulla itku tulemaan, en tiedä mistä se tuli, koska puhuimme muistaakseni siinä kohti jälkivuodosta. Sanoinkin ääneen mistä tämä itku oikein tuli ja kätilö naurahti "sinulla on maito nousemassa". Kotona ihanan miehen ei tarvitse kuin olla vain lähellä niin alkaa jo itkettää, saati hän sanoo minulle jotakin lohduttavaa, taikka vauvasta jotakin. Enkä minä pitkään itke, tulee vain sellainen purskahdus ja se on sillä ohi. Olen niin täynnä tunnetta, ettei tätä osaa edes kuvailla. Taidan nyt ymmärtää, mitä tarkoittaa vauvakupla.
Pelkästään suihkussa käynti on yksi jännitysnäytelmä, miten voikin olla? Sitä yrittää käydä niin nopsaan kuin vain voi. Shampoopullot kaatuilee, eikä saippua pysy käsissä. Tuntuu, että menee ikuisuus huuhdella hoitoaine pois. Hermostuttaa. Samalla yrittää kuunnella ettei pieni vaan itke.
Vauvan isä on aivan myyty. Ei ole sellaista hetkeä etteikö toinen huolehtisi ja katsoisi, että pienellä on kaikki hyvin. Meillä vauvan isä on vaihtanut vaipan varmastikin yli 95 prosenttisesti. Kaikki muu on heille luksusaikaa, paitsi imetys jota isä ei luonnollisesti pysty tekemään ja joka vie leijona-osan valveillaoloajasta nukkumisen lisäksi. Isä huolehti navan putsaamisen, ja katsoo, että iho on puhdas. Hän huolehtii, ettei peitto ole liian lähellä nenää vauvan nukkuessa, ja että asento on hyvä. Vauvan isästä todella on paljastunut aivan uusi, ihana ja hellyyttävä puoli.
Minun ei tee mieli ollenkaan katsoa uutisia, taikka lukea iltapäivälehtiä. Ei vain kertakaikkiaan kiinnosta mikään maailman raadollisuus taikka politiikka. Haluan keskittyä vain vauvaan, mieheeni ja meidän perheeseen. Sukulaiset, ystävät ja tutut olisivat tulossa sankoin joukoin vauvaa katsomaan, mutta kun en itse oikein haluaisi. Puhelimen haluaisin haudata kokonaan pois jonnekin häiritsemästä. Joka kerta kun viesti kilahtaa, huokaisen. Ei jaksaisi.
Elämäntehtäväni on suojella toista, pitää hänet hengissä, rakastaa ja turvata. Mikään ei ole tärkeämpää kuin vauvan hyvinvointi. Hän täytti eilen viikon ja vasta huomenna 8.10.2018 olisi hänen laskettu aikansa. Pienen, joka halusikin tulla aikaisemmin tähän maailmaan.
Minä suojelen sinua kaikelta
Mitä ikinä keksitkin pelätä
Ei ole sellaista pimeää
Jota minun hento käteni ei torjuisi
Ennen lähtöä pois Naistenklinikan perheosastolta keskustelimme vielä huoneessamme kätilön kanssa. Keskustellessa alkoi vain yks' kaks väkisin minulla itku tulemaan, en tiedä mistä se tuli, koska puhuimme muistaakseni siinä kohti jälkivuodosta. Sanoinkin ääneen mistä tämä itku oikein tuli ja kätilö naurahti "sinulla on maito nousemassa". Kotona ihanan miehen ei tarvitse kuin olla vain lähellä niin alkaa jo itkettää, saati hän sanoo minulle jotakin lohduttavaa, taikka vauvasta jotakin. Enkä minä pitkään itke, tulee vain sellainen purskahdus ja se on sillä ohi. Olen niin täynnä tunnetta, ettei tätä osaa edes kuvailla. Taidan nyt ymmärtää, mitä tarkoittaa vauvakupla.
Pelkästään suihkussa käynti on yksi jännitysnäytelmä, miten voikin olla? Sitä yrittää käydä niin nopsaan kuin vain voi. Shampoopullot kaatuilee, eikä saippua pysy käsissä. Tuntuu, että menee ikuisuus huuhdella hoitoaine pois. Hermostuttaa. Samalla yrittää kuunnella ettei pieni vaan itke.
Vauvan isä on aivan myyty. Ei ole sellaista hetkeä etteikö toinen huolehtisi ja katsoisi, että pienellä on kaikki hyvin. Meillä vauvan isä on vaihtanut vaipan varmastikin yli 95 prosenttisesti. Kaikki muu on heille luksusaikaa, paitsi imetys jota isä ei luonnollisesti pysty tekemään ja joka vie leijona-osan valveillaoloajasta nukkumisen lisäksi. Isä huolehti navan putsaamisen, ja katsoo, että iho on puhdas. Hän huolehtii, ettei peitto ole liian lähellä nenää vauvan nukkuessa, ja että asento on hyvä. Vauvan isästä todella on paljastunut aivan uusi, ihana ja hellyyttävä puoli.
Minun ei tee mieli ollenkaan katsoa uutisia, taikka lukea iltapäivälehtiä. Ei vain kertakaikkiaan kiinnosta mikään maailman raadollisuus taikka politiikka. Haluan keskittyä vain vauvaan, mieheeni ja meidän perheeseen. Sukulaiset, ystävät ja tutut olisivat tulossa sankoin joukoin vauvaa katsomaan, mutta kun en itse oikein haluaisi. Puhelimen haluaisin haudata kokonaan pois jonnekin häiritsemästä. Joka kerta kun viesti kilahtaa, huokaisen. Ei jaksaisi.
Elämäntehtäväni on suojella toista, pitää hänet hengissä, rakastaa ja turvata. Mikään ei ole tärkeämpää kuin vauvan hyvinvointi. Hän täytti eilen viikon ja vasta huomenna 8.10.2018 olisi hänen laskettu aikansa. Pienen, joka halusikin tulla aikaisemmin tähän maailmaan.
Minä suojelen sinua kaikelta
Mitä ikinä keksitkin pelätä
Ei ole sellaista pimeää
Jota minun hento käteni ei torjuisi