Euroopan Road Trip, matkalla part 2.
Matkaamiseen Tukholmasta Tanskan Koldingiin meni aikaa kokonainen päivä. Olimme perillä hieman ennen kymmentä illalla ja uni maistui kyllä tosi hyvin. Koldinissa oli yllättäen tosi kylmä, mikä oli mukavaa kaiken massiivisen helteen keskellä. Koldingista jatkoimme seuraavana päivänä Hannoverin kautta Dusseldorfiin, jossa söimme ehkäpä koko reissun parhaan aamupalan piskuisessa hotellissamme. Hampurin kohdilla oli aivan valtavat tietyömaat ja pitkät pätkät ajoimme kavennetuilla tieosuuksilla usein kieli keskellä suuta kun aivan vieressä meni useita isoja rekkoja.
Saksassa autobahnilla on mukava ajaa, kunhan ei jää maleksimaan kolmannelle kaistalle vasemmalla. Sain osakseni kerran pitkien valojen väläytyksen kun takaata tuli kovaa auto. Kolmannella kaistalla saa ajaa niin kovaa kun autosta vain lähtee. Mies kokeili yhdellä hyvällä pätkällä ja autoon ilmestyikin lukema 200 km/h. On se vaan hurjaa. Saa olla tosi tarkkana kun lähtee ohittamaan jotakuta, vaikka näyttää että auto siellä kaukana jossakin on hyvän matkan päässä ohitusta ajatellen, on se hyvin äkkiä tosiaan perässä, vauhdit ovat niin kovia.
Dusseldorfista etenimme Luxemburgiin, joka oli matkamme ensimmäinen etappi jossa oleskelimme pitempään. Tie oli kivaa ajettavaa, maisemat kumpulevia ja kauniita. Paljon näkyi tuulimyllyjä myös. Luxemburgin vanha kaupunki on tosi kaunis. Ei varmaankin lentäen tulisi koskaan lähdettyä tuonne ja olin iloinen tästä mahdollisuudesta. Miehen ystävän vaimo työskentelee vakituisesti kaupungissa, ja olimmekin sopineet tapaamisesta heidän kanssaan siellä. Kävimme syömässä hyvin ja Mikko, miehen ystävä piti meille hyvän opastuksen kaupungissa. Majoituksen olimme ottaneet Airbnb:st ja asunto osoittautuikin sijainniltaan aivan loistavaksi. Keskustasta käveli 500 metriä asunnolle. Majoitus Airbnb:ssä oli myös sikäli tosi hyvä, kun sai rauhassa pestä likaantunutta pyykkiä, jota kertyy yllättävän nopeasti. Ihana oli saada puhdasta vaatetta päälle.
Luxemburgista matkamme jatkui 13.7. Pariisiin. Majoituimme Pariisissa 17. kaupunginosaan, noin kilometrin päähän Riemukaaresta. Hotellimme sijaitsi pikkuisella tyypillisellä Pariisilaisella kadulla ja oli mielestäni ihan huippu hotelli. Huone oli tosi siisti, iso, tyylikäs ja remontoitu. Ihana oli kölliä ammeessa rauhassa. Mies ajoi auton Pariisiin lentokenttäparkkiin, ja hän ei ehkä saapuessamme saanut kaupungista niin hohdokasta kuvaa mitä lentäen saisi. Ajoimme useiden lähiöiden ohitse, jotka miljoonakaupungissa eivät ole niin hohdokkaan näköisiä, ja shuttlebussilla päästyämme Orlyn kentälle parkkialueelta, vei taksi meiltä kättelyssä 55 euroa vaikka myöhemmin meille selvisi, että taksimatka keskustaan olisi maksimissaan maksanut 35 euroa. Tästä jäi meille hieman huono maku suuhun. Taksihuijaukset ovat kuulemma hyvin yleisiä Pariisissa. ei pitäisi väsyneenä ja kiireessä sanoa kaikkiin hintaehdotuksiin vain joo, tämä oli hyvä oppi.
Saavuimme Pariisiin tietämättöminä hyvään aikaan, seuraavana päivänä lauantaina, jolloin meillä oli Beyoncen ja Jay Z:n konsertti, oli myös Ranskan kansallispäivä, ja sunnuntaina 15.7. oli jalkapallon MM-finaali, jossa Ranska pelasi Kroatiaa vastaan. Lauantai-aamuna kello 10 oli suuri paraati presidentteineen, panssarivaunuineen ja hävittäjineen Champs Elyseellä, siis aivan kivenheiton päässä meistä ja sunnuntaina koko kaupunki oli lähtenyt liikkeelle kasvomaalauksin ja Ranskan lipuin sekä äänitorvin. Se ihmismäärä oli jotakin aivan uskomatonta! Ja kaikki hyvällä hilpeällä päällä kuin tietäen, että Ranska tulee voittamaan. Koitimme suunnistaa Eiffelin puistoon, mutta sinne oli aivan mahdoton päästä siinä ihmismeressä, joten jossakin kohti lopetimme yrittämästä. Istuuduimme kahvilaan latelle josta saimme maksaa huimat 7 euroa per henkikö. Pariisissa kannattaakin vertailla kahviloiden hintoja. Tähän kyseiseen paikkaan istuuduimme vain vilkaisematta menuuta, ja se tuntui sitten lompakossa. Edellisenä päivänä lauantaina kävimme Louvressa, johon olin ostanut pääsyliput jo etukäteen jonottamisen välttämiseksi. Museossa oli jo paljon ihmisiä sinne päästyämme yhdentoista maissa. Voin suositella menoa museoon juuri sen auettua yhdeksältä jos haluaa miellyttävämmän kokemuksen. Samothraken Niken luona suorastaan parveili ihmisiä, saatikka puhumattakaan Mona Lisasta. Se ihmismassa siellä on ihan uskomaton. Mutta on Mona Lisa silti näkemisen väärti, niinkuin museo itsessään, jota voisi kiertää helpostikin kokonaisen viikon näkemättä silti kaikkea. Mies näki Pariisista ainoastaan pintaraapaisun vaikka oleskelimme siellä neljä päivää, matkan oli jatkuttava. Ehkäpä jokin päivä lennämme sinne vielä uudelleen.
Pariisista etenimmekin tosi mukavia maisemia ihaillen Sveitsin puolelle. Saavuimme siellä illaksi hotellillemme Knobelbodeniin Oberterzenissä. Se oli ihana saapuminen, oikeasti vuohet siinä pihalla kellot kaulassa vastaanottamassa meitä ja miehelle yksi huurteinen eteen ja itselle paikallista vissyomenamehua, oli hyvää. Sängyt olivat ihan superihanat, peitot paksut ja raskaat, sen alla ei yöllä tullut paljoa liikuttua. Aamulla verhot ja ikkunan avatessani vain tuijotin vuorimaisemia ja imin itseeni raikasta vuoristoilmaa, juuri tätä olimme tulleet hakemaan. Jälleen hyvää aamupalaa kupoliin ja pikkuhiljaa menoksi. Kävelimme tutustuen pikkuisen kylän maisemiin ennen lähtöä ja minä vain nautin. Poislähtiessämme auto päätti ottaa sopimuksen irti laturin hihnan kanssa, tästä lisää aiemmassa postauksessani täällä. Kaikki kuitenkin päättyi hyvin ja pääsimme jatkamaan hyvin matkaa. Kieltämättä muutaman kilometrin verran tuli vilkuiltua auton mittareita, ettei vaan taas mikään valo pala, mutta huolto mainitsi, että tutkittuaan autoa ei siitä muuta vikaa löytynyt. Pääsimme jatkamaan kohti Heidilandia, Heididorfia josta aloitan seuraavan blogikirjoitukseni.
Saksassa autobahnilla on mukava ajaa, kunhan ei jää maleksimaan kolmannelle kaistalle vasemmalla. Sain osakseni kerran pitkien valojen väläytyksen kun takaata tuli kovaa auto. Kolmannella kaistalla saa ajaa niin kovaa kun autosta vain lähtee. Mies kokeili yhdellä hyvällä pätkällä ja autoon ilmestyikin lukema 200 km/h. On se vaan hurjaa. Saa olla tosi tarkkana kun lähtee ohittamaan jotakuta, vaikka näyttää että auto siellä kaukana jossakin on hyvän matkan päässä ohitusta ajatellen, on se hyvin äkkiä tosiaan perässä, vauhdit ovat niin kovia.
Dusseldorfista etenimme Luxemburgiin, joka oli matkamme ensimmäinen etappi jossa oleskelimme pitempään. Tie oli kivaa ajettavaa, maisemat kumpulevia ja kauniita. Paljon näkyi tuulimyllyjä myös. Luxemburgin vanha kaupunki on tosi kaunis. Ei varmaankin lentäen tulisi koskaan lähdettyä tuonne ja olin iloinen tästä mahdollisuudesta. Miehen ystävän vaimo työskentelee vakituisesti kaupungissa, ja olimmekin sopineet tapaamisesta heidän kanssaan siellä. Kävimme syömässä hyvin ja Mikko, miehen ystävä piti meille hyvän opastuksen kaupungissa. Majoituksen olimme ottaneet Airbnb:st ja asunto osoittautuikin sijainniltaan aivan loistavaksi. Keskustasta käveli 500 metriä asunnolle. Majoitus Airbnb:ssä oli myös sikäli tosi hyvä, kun sai rauhassa pestä likaantunutta pyykkiä, jota kertyy yllättävän nopeasti. Ihana oli saada puhdasta vaatetta päälle.
Luxemburgista matkamme jatkui 13.7. Pariisiin. Majoituimme Pariisissa 17. kaupunginosaan, noin kilometrin päähän Riemukaaresta. Hotellimme sijaitsi pikkuisella tyypillisellä Pariisilaisella kadulla ja oli mielestäni ihan huippu hotelli. Huone oli tosi siisti, iso, tyylikäs ja remontoitu. Ihana oli kölliä ammeessa rauhassa. Mies ajoi auton Pariisiin lentokenttäparkkiin, ja hän ei ehkä saapuessamme saanut kaupungista niin hohdokasta kuvaa mitä lentäen saisi. Ajoimme useiden lähiöiden ohitse, jotka miljoonakaupungissa eivät ole niin hohdokkaan näköisiä, ja shuttlebussilla päästyämme Orlyn kentälle parkkialueelta, vei taksi meiltä kättelyssä 55 euroa vaikka myöhemmin meille selvisi, että taksimatka keskustaan olisi maksimissaan maksanut 35 euroa. Tästä jäi meille hieman huono maku suuhun. Taksihuijaukset ovat kuulemma hyvin yleisiä Pariisissa. ei pitäisi väsyneenä ja kiireessä sanoa kaikkiin hintaehdotuksiin vain joo, tämä oli hyvä oppi.
Saavuimme Pariisiin tietämättöminä hyvään aikaan, seuraavana päivänä lauantaina, jolloin meillä oli Beyoncen ja Jay Z:n konsertti, oli myös Ranskan kansallispäivä, ja sunnuntaina 15.7. oli jalkapallon MM-finaali, jossa Ranska pelasi Kroatiaa vastaan. Lauantai-aamuna kello 10 oli suuri paraati presidentteineen, panssarivaunuineen ja hävittäjineen Champs Elyseellä, siis aivan kivenheiton päässä meistä ja sunnuntaina koko kaupunki oli lähtenyt liikkeelle kasvomaalauksin ja Ranskan lipuin sekä äänitorvin. Se ihmismäärä oli jotakin aivan uskomatonta! Ja kaikki hyvällä hilpeällä päällä kuin tietäen, että Ranska tulee voittamaan. Koitimme suunnistaa Eiffelin puistoon, mutta sinne oli aivan mahdoton päästä siinä ihmismeressä, joten jossakin kohti lopetimme yrittämästä. Istuuduimme kahvilaan latelle josta saimme maksaa huimat 7 euroa per henkikö. Pariisissa kannattaakin vertailla kahviloiden hintoja. Tähän kyseiseen paikkaan istuuduimme vain vilkaisematta menuuta, ja se tuntui sitten lompakossa. Edellisenä päivänä lauantaina kävimme Louvressa, johon olin ostanut pääsyliput jo etukäteen jonottamisen välttämiseksi. Museossa oli jo paljon ihmisiä sinne päästyämme yhdentoista maissa. Voin suositella menoa museoon juuri sen auettua yhdeksältä jos haluaa miellyttävämmän kokemuksen. Samothraken Niken luona suorastaan parveili ihmisiä, saatikka puhumattakaan Mona Lisasta. Se ihmismassa siellä on ihan uskomaton. Mutta on Mona Lisa silti näkemisen väärti, niinkuin museo itsessään, jota voisi kiertää helpostikin kokonaisen viikon näkemättä silti kaikkea. Mies näki Pariisista ainoastaan pintaraapaisun vaikka oleskelimme siellä neljä päivää, matkan oli jatkuttava. Ehkäpä jokin päivä lennämme sinne vielä uudelleen.
Pariisista etenimmekin tosi mukavia maisemia ihaillen Sveitsin puolelle. Saavuimme siellä illaksi hotellillemme Knobelbodeniin Oberterzenissä. Se oli ihana saapuminen, oikeasti vuohet siinä pihalla kellot kaulassa vastaanottamassa meitä ja miehelle yksi huurteinen eteen ja itselle paikallista vissyomenamehua, oli hyvää. Sängyt olivat ihan superihanat, peitot paksut ja raskaat, sen alla ei yöllä tullut paljoa liikuttua. Aamulla verhot ja ikkunan avatessani vain tuijotin vuorimaisemia ja imin itseeni raikasta vuoristoilmaa, juuri tätä olimme tulleet hakemaan. Jälleen hyvää aamupalaa kupoliin ja pikkuhiljaa menoksi. Kävelimme tutustuen pikkuisen kylän maisemiin ennen lähtöä ja minä vain nautin. Poislähtiessämme auto päätti ottaa sopimuksen irti laturin hihnan kanssa, tästä lisää aiemmassa postauksessani täällä. Kaikki kuitenkin päättyi hyvin ja pääsimme jatkamaan hyvin matkaa. Kieltämättä muutaman kilometrin verran tuli vilkuiltua auton mittareita, ettei vaan taas mikään valo pala, mutta huolto mainitsi, että tutkittuaan autoa ei siitä muuta vikaa löytynyt. Pääsimme jatkamaan kohti Heidilandia, Heididorfia josta aloitan seuraavan blogikirjoitukseni.
