Euroopan Road Trip 2018
Kirjoitan tätä blogitekstiä Pariisissa Ranskan kansallispäivänä 14.7. Olemme matkanneet tänne pisteeseen autolla Helsingistä lähtien viime sunnuntaista saakka. Olemme matkanneet Ruotsin, Tanskan, Saksan ja Luxemburgin halki kohti tätä miljoonakaupunkia, jossa tällä hetkellä paistaa aurinko ja helle hellii Champ´s Elyseellä seisovia ihmisiä, jotka odottavat kansallispäivän juhlallisuuksien alkamista.
Matka on mennyt hirmu hyvin, tiet on erittäin hyvässä kunnossa ajaa. Tiemaksuja on ollut jonkin verran, ja ehkä järkyttävin oli Juutinrauman siltamaksu, 58 euroa, joka oli vain pakko maksaa. Ajoin Helsingissä automme, Volvo V70, laivaan ja Tukholman päässä laivasta ulos, siitä etenemään Malmöä kohti ja ajo sujui kuin rasvattu. Pelottanut ei ole yhtään, päin vastoin olen vain nauttinut. Eurooppalainen ajotyyli sopii minulle selvästi hyvin. Pääasiassa voi ajaa 130 km/h ja kaistoja teillä on kolme. Oikeanpuolimmainen on hitaammille kulkijoille kuten rekoille ja asuntoautoille ja niille, jotka haluavat mennä rauhallisemmin. Keskimmäisellä kaistalla ajetaankin jo reippaammin ja laitimmaisella kaistalla sai Saksassa painaa niin kovaa kuin halusi ja siellä voi ohittaa keskellä hitaammin meneviä. Mutta se mikä on fakta, tilaa annetaan takaa tuleville eikä tukkeeksi jäädä. Tarkkaan sai Saksassa katsoa peruutus- ja sivupeileihin, ettei ohittamaan lähtiessä takaa tosiaan ketään tule kahtasataa. Kerran minulle näytettiin pitkiä valoja, että väistä.
Miehen kanssa autolla navigointi on sujunut tähän saakka myös loistavasti. Meillä on autossa navigaattori, ja olemme myös ladanneet Heren kartat puhelimiimme ja ladanneet niihin etukäteen kartat maista jossa tulemme ajamaan. Kertaakaan emme vielä ole eksyneet reitiltä, kuvastaa siten sitä miten helppoa tämä voi olla.
Tietyöruuhkia oli Saksan maalla Hampurin ja Hannoverin välillä ihan huolella. Oli aika hurjaa ajaa isojen rekkojen vieressä kun kaistat olivat aivan mitättömän kapeita. Niskat jumissa ja kieli keskellä suuta siellä menin, huh. Toivottavasti noita ei tule enää.
Meidän reissumme on kutakuinkin edennyt seuraavasti. Lähdimme matkaan sunnuntaina 8.7. laivalla Helsingistä Tukholmaan. Laiva oli perillä Tukholman satamassa klo 9.50 ja hyvin levänneenä sai siten lähteä etenemään. Mietimme lähtöä myös Turusta, mutta siellä olisi saanut lähteä ajamaan yötä myöten eikä se houkuttanut. Laivamatka auton kanssa kustansi 92 euroa ammattiliiton 20 % alennuksen kanssa. Tukholmasta etenimme maanantaina 9.7. Tanskan Koldingiin saakka ajaen 877 km. Huikeinta oli ajaa Juutinrauman ja Odenseen johtavien siltojen yli. Odensen silta on vähintäänkin yhtä vaikuttava, ellei jopa vaikuttavampi kuin Juutinrauman silta. Niiden koko on vain ihan jotain käsittämätöntä. Iso tankkialus oli alittamassa Juutinrauman siltaa ajaessamme sen yli. Silta on tosi korkea ja pituutta sillä on 7.8 km. Siltamaksu oli tosi suolainen, sen 58 euroa, mutta kerrankos sitä.
Yövyimme Tanskassa Hotelli Koldingissa (84 euroa) Booking.comin hyvien aamupala-arvostelujen vuoksi, mutta aikalailla jouduimme pettymään korppukovaan pekoniin ja nakkeihin joita ei saanut edes alas. Muuten hotelli oli siisti ja huone kiva sekä puhdas, saimme nukuttua hyvin ja pääsimme etenemään matkallamme. Lähtöä ennen kävimme ihastelemassa Koldingin vanhaa linnaa mikä olikin vaikuttava näky järven rannalla.
Tiistaina 10.7. etenimme Koldingista Saksan Dusseldorfiin saakka (669 km). Ajo oli leppoisaa ja kumpuilevat maisemat nautinto katsella. Matkan varrella piipahdimme sateisessa Hannoverissa syömässä sekä ostoksilla Primarkissa. Yövyimme piskuissa junaradanvarsiratahotellissa Dusseldorfin ja Kölnin välimaastossa Soligenissa (64 eur). Hotelli ei ollut erikoinen, mutta sen aamupala oli aivan taivaallisen hyvä. Soligenin pikku kaupunki oli kaunis saksalaistyyppinen kaupunki jossa kävimme tutustumassa ennen matkamme jatkumista.
Keskiviikkona 11.7. etenimme Dusseldorfista Luxemburgiin (209 km), jossa yövyimme kahden yön verran Airbnb:sta vuokraamassamme kattohuoneistossa (kaksi yötä 150 eur) aivan keskustan tuntumassa. Vanhasta kaupungista käveli 500 metriä asunnollemme. Asunto oli ihan kiva ja kaikki sujui tosi jouhevasti vuokraajan kanssa, mutta ilmastoinnin puuttuminen helteisessä kaupungissa oli pieni miinus. Asiaa kompensoi onneksi se, että asunnossa oli pesukone ja sai pestyä matkalla likaantunutta pyykkiä puhtaaksi.
Luxemburg on tosi kaunis kaupunki. Sen tärkein nähtävyys on kaupungin sydämessä sijaitseva vallihauta, jossa on paljon vanhaa linnoitusta sekä vanhoja taloja. Ylhäältä eri silloilta on huikeat näkymät alas, ja sinne myös pääsee useilla eri hisseissä jos haluaa. Vanhassa kaupungissa sijaitsee suurherttuattaren linna jonne pääsee vierailemaan ainostaan lauantaisin (liput pitää myös käydä noutamassa kaupungin turisti-infosta erikseen). Olisimme mielellämme menneet kierrokselle, mutta matkan oli jatkuttava. Vanhassa kaupungissa on ihana kävellä ja shoppailla ja käydä istumassa terassilla nauttien vaikkapa brunssia.
Tapasimme Luxemburgissa mieheni ystävän Mikon Chuan-vaimoineen. Chuan asuu kaupungissa. Hän on työskennellyt siellä aiemmin Euroopan investointipankissa ja nykyisin kirjanpitofirmassa. Asuminen Luxemburgissa kuulostaa kalliilta, 34 neliön asunnosta saa maksaa keskustan ulkopuolellakin vuokraa 1300 euroa. Ja ennenkuin asunnon edes saa, joutuu siitä maksamaan takuuvuokraa jopa kolmen kuukauden verran, sekä välittäjälle kuukauden vuokran verran palkkiota. Ilman välittäjää asuntoa on kaupungista lähes mahdotonta saada. Palkkaluokka on kuitenkin kohdillaan Luxemburgissa ja muun muassa useat saksalaiset pyrkivät kaupunkiin töihin juuri siellä maksettavan palkan vuoksi. Edut ovat myös hyviä, usein saa bränikän auton käyttöönsä hyvään hintaan sekä joukkoliikennelipun.
Perjantaina 13.7. etenimme Luxemburgista Pariisiin (409 km), jossa nyt olemme ja odotamme kansallispäivän juhlallisuuksien alkua. Matka sujui todella hyvin. Majoituimme 17. kaupunginosaan suht. lähelle Riemukaarta, hotelliin nimeltä Jardin De Villiers (kolme yötä 336 eur). Jätimme automme lentokenttäparkkiin Orlyn lentokentälle (3 yötä 40 eur) ja etenimme sieltä taksilla hotellillemme. Hihkuin innosta nähdessäni Eiffetornin valaistuin huipun taksin ikkunasta. Hitto, me ollaan tosissaan täällä!
Matka on mennyt hirmu hyvin, tiet on erittäin hyvässä kunnossa ajaa. Tiemaksuja on ollut jonkin verran, ja ehkä järkyttävin oli Juutinrauman siltamaksu, 58 euroa, joka oli vain pakko maksaa. Ajoin Helsingissä automme, Volvo V70, laivaan ja Tukholman päässä laivasta ulos, siitä etenemään Malmöä kohti ja ajo sujui kuin rasvattu. Pelottanut ei ole yhtään, päin vastoin olen vain nauttinut. Eurooppalainen ajotyyli sopii minulle selvästi hyvin. Pääasiassa voi ajaa 130 km/h ja kaistoja teillä on kolme. Oikeanpuolimmainen on hitaammille kulkijoille kuten rekoille ja asuntoautoille ja niille, jotka haluavat mennä rauhallisemmin. Keskimmäisellä kaistalla ajetaankin jo reippaammin ja laitimmaisella kaistalla sai Saksassa painaa niin kovaa kuin halusi ja siellä voi ohittaa keskellä hitaammin meneviä. Mutta se mikä on fakta, tilaa annetaan takaa tuleville eikä tukkeeksi jäädä. Tarkkaan sai Saksassa katsoa peruutus- ja sivupeileihin, ettei ohittamaan lähtiessä takaa tosiaan ketään tule kahtasataa. Kerran minulle näytettiin pitkiä valoja, että väistä.
Miehen kanssa autolla navigointi on sujunut tähän saakka myös loistavasti. Meillä on autossa navigaattori, ja olemme myös ladanneet Heren kartat puhelimiimme ja ladanneet niihin etukäteen kartat maista jossa tulemme ajamaan. Kertaakaan emme vielä ole eksyneet reitiltä, kuvastaa siten sitä miten helppoa tämä voi olla.
Tietyöruuhkia oli Saksan maalla Hampurin ja Hannoverin välillä ihan huolella. Oli aika hurjaa ajaa isojen rekkojen vieressä kun kaistat olivat aivan mitättömän kapeita. Niskat jumissa ja kieli keskellä suuta siellä menin, huh. Toivottavasti noita ei tule enää.
Meidän reissumme on kutakuinkin edennyt seuraavasti. Lähdimme matkaan sunnuntaina 8.7. laivalla Helsingistä Tukholmaan. Laiva oli perillä Tukholman satamassa klo 9.50 ja hyvin levänneenä sai siten lähteä etenemään. Mietimme lähtöä myös Turusta, mutta siellä olisi saanut lähteä ajamaan yötä myöten eikä se houkuttanut. Laivamatka auton kanssa kustansi 92 euroa ammattiliiton 20 % alennuksen kanssa. Tukholmasta etenimme maanantaina 9.7. Tanskan Koldingiin saakka ajaen 877 km. Huikeinta oli ajaa Juutinrauman ja Odenseen johtavien siltojen yli. Odensen silta on vähintäänkin yhtä vaikuttava, ellei jopa vaikuttavampi kuin Juutinrauman silta. Niiden koko on vain ihan jotain käsittämätöntä. Iso tankkialus oli alittamassa Juutinrauman siltaa ajaessamme sen yli. Silta on tosi korkea ja pituutta sillä on 7.8 km. Siltamaksu oli tosi suolainen, sen 58 euroa, mutta kerrankos sitä.
Yövyimme Tanskassa Hotelli Koldingissa (84 euroa) Booking.comin hyvien aamupala-arvostelujen vuoksi, mutta aikalailla jouduimme pettymään korppukovaan pekoniin ja nakkeihin joita ei saanut edes alas. Muuten hotelli oli siisti ja huone kiva sekä puhdas, saimme nukuttua hyvin ja pääsimme etenemään matkallamme. Lähtöä ennen kävimme ihastelemassa Koldingin vanhaa linnaa mikä olikin vaikuttava näky järven rannalla.
Tiistaina 10.7. etenimme Koldingista Saksan Dusseldorfiin saakka (669 km). Ajo oli leppoisaa ja kumpuilevat maisemat nautinto katsella. Matkan varrella piipahdimme sateisessa Hannoverissa syömässä sekä ostoksilla Primarkissa. Yövyimme piskuissa junaradanvarsiratahotellissa Dusseldorfin ja Kölnin välimaastossa Soligenissa (64 eur). Hotelli ei ollut erikoinen, mutta sen aamupala oli aivan taivaallisen hyvä. Soligenin pikku kaupunki oli kaunis saksalaistyyppinen kaupunki jossa kävimme tutustumassa ennen matkamme jatkumista.
Keskiviikkona 11.7. etenimme Dusseldorfista Luxemburgiin (209 km), jossa yövyimme kahden yön verran Airbnb:sta vuokraamassamme kattohuoneistossa (kaksi yötä 150 eur) aivan keskustan tuntumassa. Vanhasta kaupungista käveli 500 metriä asunnollemme. Asunto oli ihan kiva ja kaikki sujui tosi jouhevasti vuokraajan kanssa, mutta ilmastoinnin puuttuminen helteisessä kaupungissa oli pieni miinus. Asiaa kompensoi onneksi se, että asunnossa oli pesukone ja sai pestyä matkalla likaantunutta pyykkiä puhtaaksi.
Luxemburg on tosi kaunis kaupunki. Sen tärkein nähtävyys on kaupungin sydämessä sijaitseva vallihauta, jossa on paljon vanhaa linnoitusta sekä vanhoja taloja. Ylhäältä eri silloilta on huikeat näkymät alas, ja sinne myös pääsee useilla eri hisseissä jos haluaa. Vanhassa kaupungissa sijaitsee suurherttuattaren linna jonne pääsee vierailemaan ainostaan lauantaisin (liput pitää myös käydä noutamassa kaupungin turisti-infosta erikseen). Olisimme mielellämme menneet kierrokselle, mutta matkan oli jatkuttava. Vanhassa kaupungissa on ihana kävellä ja shoppailla ja käydä istumassa terassilla nauttien vaikkapa brunssia.
Tapasimme Luxemburgissa mieheni ystävän Mikon Chuan-vaimoineen. Chuan asuu kaupungissa. Hän on työskennellyt siellä aiemmin Euroopan investointipankissa ja nykyisin kirjanpitofirmassa. Asuminen Luxemburgissa kuulostaa kalliilta, 34 neliön asunnosta saa maksaa keskustan ulkopuolellakin vuokraa 1300 euroa. Ja ennenkuin asunnon edes saa, joutuu siitä maksamaan takuuvuokraa jopa kolmen kuukauden verran, sekä välittäjälle kuukauden vuokran verran palkkiota. Ilman välittäjää asuntoa on kaupungista lähes mahdotonta saada. Palkkaluokka on kuitenkin kohdillaan Luxemburgissa ja muun muassa useat saksalaiset pyrkivät kaupunkiin töihin juuri siellä maksettavan palkan vuoksi. Edut ovat myös hyviä, usein saa bränikän auton käyttöönsä hyvään hintaan sekä joukkoliikennelipun.
Perjantaina 13.7. etenimme Luxemburgista Pariisiin (409 km), jossa nyt olemme ja odotamme kansallispäivän juhlallisuuksien alkua. Matka sujui todella hyvin. Majoituimme 17. kaupunginosaan suht. lähelle Riemukaarta, hotelliin nimeltä Jardin De Villiers (kolme yötä 336 eur). Jätimme automme lentokenttäparkkiin Orlyn lentokentälle (3 yötä 40 eur) ja etenimme sieltä taksilla hotellillemme. Hihkuin innosta nähdessäni Eiffetornin valaistuin huipun taksin ikkunasta. Hitto, me ollaan tosissaan täällä!
