Vuosi 2012
Olen enemmän kuin kiitollinen tästä vuodesta 2012. Se on yksi parhaimmista tähän saakka vietetyistä elämäni vuosista. Taikka miten sen voisi oikeammin sanoa, tämä vuosi on sisältänyt paljon uusia ihania ja ihmeellisiä asioita. Olen välillä tuntenut itseni niin etuoikeutetuksi, että en ole välillä voinut uskoakaan, että kaikki on totta. Olemme saaneet olla terveinä ja meillä on asiat hyvin.
Toivon, että tätä onnea ei viedä meiltä pois, vaan tulevat vuodet olisivat myöskin antoisia, rakkaudentäyteisiä ja menoa täynnä. Olen päässyt toteuttamaan unelmiani.
Mies on hemmotellut minua. Näin suurimmistakin suurimman idolini Madonnan, ja mikä
kokemus Helsingin konsertti olikaan! Pääsimme seuraamaan alkulämmittelyjä ennen varsinaista konserttia. Madonna oli siinä käsin kosketeltavan lähellä - niin kauniina. Tapasin Matthew Broderickin jota ihannoin myös.
Tämä vuosi alkoi Saksassa Garmisch-Partenkirchenissa. Kiertelemimme autolla Etelä-Saksassa, Itävallassa ja Sveitsin länsipuolella. En ole ikinä eläessäni nähnyt Alppeja ja ne veivät kyllä tämän naisen hiljaiseksi mahtavuudellaan.
Pääsimme kokemaan megalumisateen jossa päivän aikana satoi 1,5 metriä lunta. Saimme juoda kuumaa punaviiniä Garmishin kaupungin keskustassa ulkona kun pakkasasteita oli -10. Noita elämyksiä ei unohda, eikä niitä tajua ellei pääse itse kokemaan. Saatikka se kun rukoilin Neitsyt Mariaa ajellessamme ylös Samnaun kaupunkiin Sveitsissä pikku vuoristotietä todella huonossa kelissä.
Kuinka moni voi kertoa ajaneensa oikeasti Huitsin Nevadassa. Minä voin. Ajovuoro osui kohdalleni heinäkuussa kun ajoin meidät pois Las Vegasista Death Valleyyn. Koin mitä on oleminen yli 45 asteen kuumuudessa ja koin myös mitä on hytistä -110 asteessa. Huh!
Kuinka moni meistä voi kertoa ajaneensa läpi Yhdysvaltain mantereen. Minä voin. Kuinka moni meistä voi kertoa ajaneensa aitoa Mother roadia, Route 66:sta? Minä voin. Ne maissipellot siellä, ja ihanat vanhat autot ja kylänpahaset tien varrella aika ajoin. Kuka voi kertoa kokeneensa LA:n megaruuhkat? Kuka voi kertoa käyneensä intiaanireservaatissa taikka voittaneensa aitoja dollareita kasinolla.
Kuka voi kertoa koskettaneensa vettä Niagaran putouksilla taikka koskettaneensa Elviksen hautaa Memphisissä? Kuka tietää miltä tuntua katsoa alas syvään rotkoon Grand Canyonilla. Kuka tietää sen tunteen kun näkee valtameren ajeltuaan 5 600 km.
Kesä oli ihan mieletön. Se on se oikea sana.
Miljoonat maahanmuuttajat, jotka saapuivat vuosina 1892 - 1954 tavoittelemaan unelmiaan Amerikkaan ovat kokeneet rinnassaan ehkä reilusti enemmän sitä tunnetta nähdessään Vapauden patsaan mitä minä koin noustessani ensimmäistä kertaa metron portaita ylös maan tasalle Times Squarella.
Se oli uskomaton ja ikimuistoinen näky. Tiesin ensimmäisellä kerralla heti ettei siitä tule viimeistä ja tässä tosiaan neljättä kertaa ollaa New Yorkiin lähdössä. New York-kuumeen kun saa, siitä ei eroon niin hevillä pääsekään.
Voiko mahtavampaa vuotta enää ollakaan kuin mitä tämä vuosi oli? Haikein mielin sanotaan tänä iltana hyvästit tälle vuodelle, mutta avoimin, toiveikkain ja uteliain silmin katson tulevaan ja toivon kaikkea hyvää kaikille. Hyvää Uutta Vuotta 2013!
Toivon, että tätä onnea ei viedä meiltä pois, vaan tulevat vuodet olisivat myöskin antoisia, rakkaudentäyteisiä ja menoa täynnä. Olen päässyt toteuttamaan unelmiani.
Mies on hemmotellut minua. Näin suurimmistakin suurimman idolini Madonnan, ja mikä
kokemus Helsingin konsertti olikaan! Pääsimme seuraamaan alkulämmittelyjä ennen varsinaista konserttia. Madonna oli siinä käsin kosketeltavan lähellä - niin kauniina. Tapasin Matthew Broderickin jota ihannoin myös.
Tämä vuosi alkoi Saksassa Garmisch-Partenkirchenissa. Kiertelemimme autolla Etelä-Saksassa, Itävallassa ja Sveitsin länsipuolella. En ole ikinä eläessäni nähnyt Alppeja ja ne veivät kyllä tämän naisen hiljaiseksi mahtavuudellaan.
Kuinka moni voi kertoa ajaneensa oikeasti Huitsin Nevadassa. Minä voin. Ajovuoro osui kohdalleni heinäkuussa kun ajoin meidät pois Las Vegasista Death Valleyyn. Koin mitä on oleminen yli 45 asteen kuumuudessa ja koin myös mitä on hytistä -110 asteessa. Huh!
Kuinka moni meistä voi kertoa ajaneensa läpi Yhdysvaltain mantereen. Minä voin. Kuinka moni meistä voi kertoa ajaneensa aitoa Mother roadia, Route 66:sta? Minä voin. Ne maissipellot siellä, ja ihanat vanhat autot ja kylänpahaset tien varrella aika ajoin. Kuka voi kertoa kokeneensa LA:n megaruuhkat? Kuka voi kertoa käyneensä intiaanireservaatissa taikka voittaneensa aitoja dollareita kasinolla.
Kuka voi kertoa koskettaneensa vettä Niagaran putouksilla taikka koskettaneensa Elviksen hautaa Memphisissä? Kuka tietää miltä tuntua katsoa alas syvään rotkoon Grand Canyonilla. Kuka tietää sen tunteen kun näkee valtameren ajeltuaan 5 600 km.
Kesä oli ihan mieletön. Se on se oikea sana.
Miljoonat maahanmuuttajat, jotka saapuivat vuosina 1892 - 1954 tavoittelemaan unelmiaan Amerikkaan ovat kokeneet rinnassaan ehkä reilusti enemmän sitä tunnetta nähdessään Vapauden patsaan mitä minä koin noustessani ensimmäistä kertaa metron portaita ylös maan tasalle Times Squarella.
Se oli uskomaton ja ikimuistoinen näky. Tiesin ensimmäisellä kerralla heti ettei siitä tule viimeistä ja tässä tosiaan neljättä kertaa ollaa New Yorkiin lähdössä. New York-kuumeen kun saa, siitä ei eroon niin hevillä pääsekään.
Kommentit
Lähetä kommentti