Treenipäiväkirja vko 49 ja vähän lisääkin
Tämän blogin yhtenä pääpointtina on seurata kuinka elämäntapamuutokseni edistyy, ainakin silloin kun perustin tämän blogin se oli Se juttu. Painoin tuolloin 83 kiloa ja "vähän" nurinkurin tässä on menty. Eilen illalla vaaka näytti 86,1 kg.
Kirjoitin ensimmäisen jutun tähän blogiini 4.2.2011, elikkä vajaa kaksi vuotta sitten. Tähän väliin on mahtunut paljon pienempiä ja lyhyempiä matkoja sisältäen kuukauden reissutripin jenkkilään, ajelut Saksan, Itävallan ja Sveitin alpeilla, lomailu Kreetalla ja parit New Yorkin reissut. Ruoka jenkkilöissä ja saksassa on ihan käsittämättömän hyvää. Ja lomalla kun ollaan niin ei silloin nuukailla.
No joo, kova tavoite olisi päästä oikeasti sinne 70 kilon alapuolelle, reilustikin. Arkisin kiinnitän paljonkin huomiota syömisiini. Syön oikeasti hirveän vähän, mutta joskus saattaa herkuttelu päästä lapasesta. Olen myöntänytkin että herkut ovat paheeni (kenen ei olisi) mä en vain saisi koskea niihin pitkällä tikullakaan, edes ajatellakaan niitä. Olen monesti miettinyt, kun olen tutkitusti mainoksien orja, miksei kaikenmaailman ihania ruokaherkkumainoksia kielletä lailla? Suomessahan liikalihavuus on kansanongelma, eikö? Miksi saadaan mainostaa limuja, karkkeja, keksejä ja kaikkea ihanaa kun nämä ovat terveydelle haitallisia yhtä kuin tupakka ja viina. Kannattaisin erittäin lämpimästi näidenkin mainosten laittamista banniin.
Makaa nyt vaikka sohvalla ja olet päättänyt että enää ei sitten mitään syödä kunnes teeveeseen pulpahtaa mainos, ah niin ihanasta Geisha-suklaasta taikka Mäkkärin tuplajuustosta taikka unelmakermaisesta kakusta. Toi on siis suoraa kiduttamista, ja itsekurin puuttumattomuuden omaavan ihmisen on aika hankalaa pysyä tiukkana.
Taikka on ollut hirveä stressipäivä töissä, aika usein tuudittautuu sitten lohtusyömisellä. Se tuo hetkeksi aikaa paremman, turvallisemman mielen kunnes iskee ihan tajuton morkkis. Onko sellaista työpaikkaa olemassakaan jossa ei tarvitsisi stressata? Kirjastonhoitaja.. Tykkään hirveästi työstäni kyllä.
Olen liikkunut viimepäivinä aika paljon. Ja mielestäni aikamoisia suorituksia on tullut tehtyä. Onneksi on mieskulta joka patistaa salille ja tsemppaa kovasti. Se on oikeasti tosi tärkeää. Viime viikolla urheilut jäi minimiin koska muita menoja oli kertynyt sumpuksi saakka ja vasta perjantaina pääsin salille ensimmäistä kertaa. Yleensä salilla tulee käytyä joka toinen päivä. Tässä listattuna liikkumiset:
Perjantai. Tunti pärähti crosstrainerilla (700 kcal).
Lauantai. Kävimme uimassa. Yksi kilometri (300 kcal)
Sunnuntai. Tunti crosstrainerilla (700 kcal)
Maanantai. Tunti Spinningiä (700 kcal)
Tänä aamuna kävin vaa´alla ja se näytti 85,6 kg.
Kirjoitin ensimmäisen jutun tähän blogiini 4.2.2011, elikkä vajaa kaksi vuotta sitten. Tähän väliin on mahtunut paljon pienempiä ja lyhyempiä matkoja sisältäen kuukauden reissutripin jenkkilään, ajelut Saksan, Itävallan ja Sveitin alpeilla, lomailu Kreetalla ja parit New Yorkin reissut. Ruoka jenkkilöissä ja saksassa on ihan käsittämättömän hyvää. Ja lomalla kun ollaan niin ei silloin nuukailla.
No joo, kova tavoite olisi päästä oikeasti sinne 70 kilon alapuolelle, reilustikin. Arkisin kiinnitän paljonkin huomiota syömisiini. Syön oikeasti hirveän vähän, mutta joskus saattaa herkuttelu päästä lapasesta. Olen myöntänytkin että herkut ovat paheeni (kenen ei olisi) mä en vain saisi koskea niihin pitkällä tikullakaan, edes ajatellakaan niitä. Olen monesti miettinyt, kun olen tutkitusti mainoksien orja, miksei kaikenmaailman ihania ruokaherkkumainoksia kielletä lailla? Suomessahan liikalihavuus on kansanongelma, eikö? Miksi saadaan mainostaa limuja, karkkeja, keksejä ja kaikkea ihanaa kun nämä ovat terveydelle haitallisia yhtä kuin tupakka ja viina. Kannattaisin erittäin lämpimästi näidenkin mainosten laittamista banniin.
Makaa nyt vaikka sohvalla ja olet päättänyt että enää ei sitten mitään syödä kunnes teeveeseen pulpahtaa mainos, ah niin ihanasta Geisha-suklaasta taikka Mäkkärin tuplajuustosta taikka unelmakermaisesta kakusta. Toi on siis suoraa kiduttamista, ja itsekurin puuttumattomuuden omaavan ihmisen on aika hankalaa pysyä tiukkana.
Taikka on ollut hirveä stressipäivä töissä, aika usein tuudittautuu sitten lohtusyömisellä. Se tuo hetkeksi aikaa paremman, turvallisemman mielen kunnes iskee ihan tajuton morkkis. Onko sellaista työpaikkaa olemassakaan jossa ei tarvitsisi stressata? Kirjastonhoitaja.. Tykkään hirveästi työstäni kyllä.
Olen liikkunut viimepäivinä aika paljon. Ja mielestäni aikamoisia suorituksia on tullut tehtyä. Onneksi on mieskulta joka patistaa salille ja tsemppaa kovasti. Se on oikeasti tosi tärkeää. Viime viikolla urheilut jäi minimiin koska muita menoja oli kertynyt sumpuksi saakka ja vasta perjantaina pääsin salille ensimmäistä kertaa. Yleensä salilla tulee käytyä joka toinen päivä. Tässä listattuna liikkumiset:
Perjantai. Tunti pärähti crosstrainerilla (700 kcal).
Lauantai. Kävimme uimassa. Yksi kilometri (300 kcal)
Sunnuntai. Tunti crosstrainerilla (700 kcal)
Maanantai. Tunti Spinningiä (700 kcal)
Tänä aamuna kävin vaa´alla ja se näytti 85,6 kg.
Kommentit
Lähetä kommentti