Opiskelua

Tulen kirjoittelemaan tänne hieman enemmän kursseista, joita opiskeluni aikana olen suorittanut läpi. Poimin tänne kylläkin ainoastaan (ne) parhaimmat. Haluan, että nämä jäävät mieleeni. Olen opiskellut nyt kohta kolme kuukautta (tarkalleen ottaen 14.4. tulee kolme kuukautta täyteen), ja minulle on nyt kertynyt opintopisteitä tähän mennessä reilu seitsemänkymmentä, ellei jopa lähemmäs kahdeksankymmentä. Ihan tarkkaa lukua en tiedä, arvioinnit saattavat tulla kuukaudenkin jälkijunassa joten seuranta on hieman hankalaa. Sain hyväksiluettua heti opintojeni alussa neljäkymmentä opintopistettä aikaisemman työelämäni johdosta. Neljäkymmentä opintopistettä on jo aika huomattava määrä kahdestasadastakymmenestä, jotka tarvitaan tutkinnon suorittamiseksi. 

Ihan parhaita kursseja tähän saakka ovat olleet enimmäkseen vapaavalintaiset kurssit, joita tulee suorittaa kolmenkymmenen opintopisteen verran. Näitä ovat olleet: 

- Tarinankerronta työkaluna (3 op)

- Kulttuurimaistiaisia Suomesta (5 op)

- Matkailun perusteet (3 op)

- Englannin tehovalmennus (3 op) 

- Lumoava luontomatkailu (5 op)

- Businesspsykologian perusteet (3 op) 

- Tapahtumajärjestäminen (5 op) 

Tässä ei ole kaikki suorittamani kurssit.

Kertakaikkisesti hirveintä tähän mennessä on ollut kansantaloustieteen perusteet (5 op), joka kyllä oli osin mielenkiintoista, mutta seitsemäntoista lukua kaikkine alalukuineen hyvin tarkkaa lukemista, ja näistä kaikista kolmet omat tehtävänsä: luvuissa käytetyt termit: 8-15 monivalintatehtävää, harjoitustehtäviä: tentit, joissa 8-15 kirjoitustehtävää kaavioineen ym., ja sitten vielä kertauskysymykset: 8-15 monivalintakysymystä. Toi kaikki oli aivan äärettömän haastavaa ja aikaavievää. Aivan lopuksi oli lopputentti, jossa oli 140 erilaista tehtävää. Aikaa suorittaa tentti oli kolme tuntia. Tein tentin reilussa kahdessa ja puolessa tunnissa. Sain kurssista ihme kyllä hyväksytyn, ja olen siitä aivan todella otettu. 

Jos kansantaloustiede kiinnostaa, siihen voi perehtyä tämän Core-ryhmän (liite 1.) tekemän talous-osion myötä. Ihan virallista oppia siis. Olin luovuttaa tämän kurssin kanssa monta kertaa, mutta olen opiskeluissani huomannut, että jos johonkin ryhdyn niin sen myös suoritan. Oli mikä oli. 

Tässä alla teille luettavaksi oppimispäiväkirjani Kulttuurimaistiaisia Suomesta -tehtävän myötä. Sain tästä kurssista arvosanan 5. 

Oppimispäiväkirja - Katja Lappi 

Perjantai 20.2.2026 Valitsin itselleni seuraavat kirjat, kategoria a:sta Pajtim Statovci: Bolla ja kategoria b:stä Antti Holma: Kaikki elämästä(ni). Suhtaudun kurssiin ihan aidon oikeasti innoissani, ja jännittyneen iloisesti - mitä se tulee antamaan minulle? 

Ihanaa saada lukea, mitä en normielämässä nykyisin oikein pysty tekemään. Minulla on edelleenkin kesken Dan Brownin uusin opus Salaisuuksien salaisuus, jonka ostin viime vuoden lokakuussa. Kävin syyskuussa kuuntelemassa häntä Suomen kansallisteatterissa, kun kirjakiertueensa osui Suomeen. Rakastin joka hetkeä siellä. Tilaisuuden päätteeksi myös tapasin tähden. Meitä oli kaksi innokasta Dan Brown-fania teatterin takaovella odottamassa - minä ja joku yhtä jännittynyt mies kuin itsekin olin. Salaisuuksien salaisuus-kirjan takia matkustin syyslomalla Prahaan, koska minun oli pakko nähdä Klementinumin kirjasto. Aikoinaan matkustin Da Vinci Koodin takia Pariisiin.  Olen saanut haastatella Dan Brownia itseään messukeskuksessa lokakuussa 2017 yhtenä kuudesta haastattelijasta. Se oli todella hauskaa. 

Olen saanut kuulla ystävältäni voimakastakin moitetta ja arvostelua siitä, että luen Dan Brownin kirjoja. Niissä kerrotaan hänen mielestään okkultismista ja ties mistä saatananpalvonnasta. Minusta on vain uskomatonta, miten Brown on saanut niin upeasti sekoitettua faktaa ja fiktiota, ja kuinka paljon hän on saanut ihmisiä ympäri maailman lukemaan. Heti kun mahdollista, aion matkustaa Salaisuuksien salaisuus-kirjan myötä Tukholmaan tutustumaan paholaisen raamattuun, Codex Gigasiin, joka on olemassa Tukholman kuninkaallisessa kirjastossa. Eikä se tarkoita sitä, että uskoisin johonkin pahuuteen tai saatanaan. Minua kiehtoo se, että valtavan kokoinen - 310 pergamentista koostuva teos on kirjoitettu erään paholaisen pauloihin joutuneen munkin toimesta ainoastaan yhdessä yössä. Onhan tuo nähtävä, jos mahdollisuus on. 

Satu Rämön Tinna odottaa kirjahyllyssäni, kuten Presidentti Sauli Niinistön uusin opus. Kävin toki Akateemisessa kirjakaupassa kuuntelemassa, kun Presidentti kertoi kirjastaan, ja ostin hänen signeeratun teoksensa. Saisinkohan tämän tehtävän kautta pontta alkaa lukemaan? 

******

Kirjoitan tässä nyt hieman kulttuurisista kokemuksistani, joita on kerääntynyt enimmiten ulkomailta. Tiedän, että tehtävässä toivotaan mahdollisia kokemuksia juuri suomalaisesta kulttuurista, toki niitäkin minulla on, mutta globaalisti teatteri- ja museomaailma on vain niin paljon isompaa mitä meillä on.

Rakastan käydä teatterissa, erityisesti Lontoossa. Keväällä 2025 näin Roald Dahlista kertovan esityksen Giant, joka on huikea! Sitä esitetään nyt Broadwayllä. Näytelmä perehtyy Dahlin elämän myöhäisvaiheisiin ja kohuun hänen antisemitistisistä kommenteistaan 1980-luvulla. Keväällä 2025 näin Lontoossa esityksen My Master Builder. Myönnän, halusin nähdä esityksen ainoastaan Ewan McGregorin vuoksi, mutta ilokseni myös näytelmä oli todella hyvä. Siinä esiintyi myös ihana Elizabeth Debicki, jonka elokuvia olen nähnyt.

Olen käynyt teatterissa useasti New Yorkin Broadwaylla, kerta kaikkiaan rakastan sitä tunnelmaa siellä. Olen tämän myötä tavannut Daniel Craigin, Ian McKellenin, Sarah Jessica Parkerin, Scarlet Johanssonin, Matthew Broderickin, Orlando Bloomin, Al Pacinon sekä useita muita huippunimiä. Lontoossa vuonna 2024 näin Ian McKellenin esityksen Frank and Percy, joka kertoi hauskalla tavalla ikääntymisestä ja homorakkaudesta. Mukanani oli ystäväni, joka kiemurteli kiusaantuneena tuolillaan. Olin aidosti pahoillani hänen puolestaan, mutta itse nautin. Myönnän - en ollut ottanut etukäteen selvää, mistä tarina kertoi, enkä vienyt häntä tarkoituksella katsomaan näytelmää jossa homot suutelevat.  Halusin nähdä esityksen Ian McKellenin vuoksi - hän on kerta kaikkiaan nero näyttelijä.

Ehkä sykähdyttävin esitys, mitä olen nähnyt, on The Human Voice. Esityksen päätähtenä oli aivan ihana Ruth Wilson. Pääosia ovat aiemmin esittäneet muun muassa Tilda Swinton. Ruth puhui koko intensiivisen näytelmän ajan puhelimessa - mitään muuta siinä ei tarvittu, ja se naulasi minut penkkiini täysin. Hyvä, että pystyin hengittämään. Sama oli eräässä kohtauksessa Al Pacinon tähdittämässä Glengarry Glen Rossissa. 

Suomessa viime vuosina olen teatterissa nähnyt esityksen Pokka pitää, se oli hulvattoman hauska. Pääosaa esittänyt Minna Koskela oli kuin syntynyt tähän rooliin, hän oli niin hauska. Lapsuuteeni on hyvin vahvasti kuulunut Pokka pitää-sarja, sitä katsottiin joka viikko. Se taitaa olla osa tuon ajan vahvaa populaarikulttuuria.  Tuosta ei mennyt kauaa, kun tosielämän Hyacinth, Patricia Routledge sitten kuoli. 

Olen käynyt katsomassa Q-teatterissa The Pimpsons -esityksen, joka oli kyllä kaikessa erikoisuudessaan huikea. Esityksen tuli olla hauska, ja sitä se olikin, mutta kun ensimmäinen osa päättyi brutaaliin ja täysin ennalta-arvaamattomaan itsemurhakohtaukseen, olivat katsojat aivan järkyttyneitä. 

Olen vienyt pienen poikani katsomaan Tanssiteatteri Hurjaroothin esitystä Talvisirkus Super, jossa yhdistyy sirkus ja teatteri. Poikani hädin tuskin pysyi penkillään, kun nautti esityksestä niin. Oli ihanaa, että hän sai olla vuorovaikutuksessa esityksen päätähden, linnun kanssa, joka oli aivan ihana ja huippuhauska. Koko sali nauroi, kun esityksen lopussa lintu tuli tervehtimään poikaani. Se on jäänyt mieleen. 

Sunnuntai 22.2.2026 Aloitin kirjojen lukemisen kategoria b:stä Antti Holman kirjalla Kaikki elämästä(ni). Ajattelin kirjan olevan helppo ja sieltä kategorian kevyimmästä päästä. Pystyin lukemaan ja kuuntelemaan kirjaa melkein puoliväliin saakka ainoastaan aika lailla pakosta.  Kirjaa on kehuttu humoristiseksi ja lukijaa naurattavaksi. Minusta kirja sisältää jatkuvaa kiroilua, liian voimakasta ja seksuaalissävytteistä kerrontaa, hyvin tarkkaa lihallista ja pornografista kuvailua, josta kiusaannuin ja jopa ärsyynnyin. Tällaista vastaan minulla ei tietenkään ole mitään, en vain halua sitä näin tarkasti silmilleni. En omassa elämässäni puhu kuten Antti Holma puhuu, toki hän puhuu välillä kirjassaan ehkä tarkoituksellakin provosoivasti ja ironisesti, kuten me kaikki ehkä. Hän kertoo omin sanoin hyvin tarkkaan miltä homon elämä tuntuu, mitä se on. Hän kuvailee hyvin tarkkaan, ja herkullisestikin omaa lapsuuttaan - muistoja, jotka ovat jääneet mieleen - olkoonkin tämä eräänlainen oodi menneelle. 

Tiistai 24.2. Piti vetää henkeä pari päivää ja päätin, että kerran, kun olen tämän kirjan aloittanut, jatkan sen myös loppuun. Ääneen en voi kotona kirjaa kuunnella, koska sitä kuuntelisi myös seitsemänvuotias poikani, joten päätin kuunnella kirjaa automatkallani töihin, töissä sopivin hetkin, kotimatkalla, lapsen ollessa harrastuksessaan ja illalla. Muutamassa kohtaa piti pyöritellä silmiä ja huokaista erittäin syvään. Holma keskittyy voimakkaasti kuvailemaan pieniä yksityiskohtia ihmisissä, huomaan. Sain myöhään illalla kirjan vihdoinkin luetuksi. Lähdin siitä saman tien suorittamaan tenttiä, jotta muistaisin kaiken, ja joka mielestäni meni erittäin hyvin. Jännitin ainoastaan sitä, että tietokone tai ohjelma - tai jokin kaatuu ja menetän kaikki kirjoittamani. Näin ei onneksi käynyt. Sain tuotokseni kasatuksi 36 minuutissa. En uskaltanut kirjoittaa aivan loppuun neljäänkymmeneen minuuttiin saakka, jos vaikka tulisi jokin tekninen ongelma. 

Keskiviikko 25.2. Aloitin aamulla kategoria a:sta Pajtim Statovcin kirjan Bolla. Ajattelin, että tämä voisi olla myös tehtävään nähden helpompi, kuinka väärässä olin. Kirja alkaa kevyesti, mutta aika nopeasti muuttui tarkaksi kuvailuksi puolisostaan Ajshesta, jota aluksi ihannoi ja kuinka kauniina tätä piti. Arsim oli onnellinen saadessaan itselleen naitua näin kauniin naisen, mutta tämä oli kuin esine, jonka omistaa. Mies opiskelee, käy jonkin verran töissä, tekee kaikki päätökset esim. asunnosta ja nainen tyytyy vain. Nainen hoitaa oman sairaan appivanhempansa, puolisonsa äidin, kuin se olisi hänen velvollisuutensa. Kiitoksena tästä mies myy talon ja he muuttavat pieneen asuntoon, jossa naisen täytyy miehen opiskelujen aikaan olla hipihiljaa. Siinä kohti, kun nainen kertoi miehelleen raskaudestaan, ja miten mies tähän reagoi, älähdin ihan ääneen. Olin vihainen. 

Ja kun mies aloitti intohimoisen salasuhteen toisen miehen kanssa, olin täysin, että whaaat! Miten hän kehtasi. Nainen ei merkinnyt hänelle yhtään mitään. Ja ei, en halua lukea, miten joku nuolee jonkun takapuolta ja miltä se maistuu, en. 

Torstai 26.2. Anteeksi, mutta en ymmärrä mistä Pajtim Statovci on saanut Finlandiapalkinnon. Myönnän, en lue elämässäni kovinkaan paljon. Ehkä en nyt tässä elämänkohdassa ollut valmis lukemaan selvästikään homoeroottisesta seksistä ja vaimon hakkaamisesta tämän kertoessa miehelleen olevansa raskaana. Vaimoa ei pahemmin sen enempää tuoda kirjassa esille, esim. miltä miehestä tuntuu rakastella tätä. Muuten hän kertoo sukupuolisesta kanssakäymisestään muitten miesten kanssa hyvinkin tarkkaan. Kirjassa käsitellään sotaa rehellisesti ja aidosti, sitä oli mielenkiintoista lukea. Pystyin hyvin tuntemaan sen ahdingon, inhon ja pelon. 

Arsim tuomittiin kolmeksitoista kuukaudeksi vankeuteen väkivallasta vaimoaan kohtaan. Missään kohti ei tuotu esille, että vaimonsa olisi vihainen miehensä teoista tai käytöksestä. Tuntuu, että vaimosta on kamalaa, kun miehensä joutuu vankilaan. En ymmärrä tätä. Naisen tulisi juosta ja kovaa. 

Olen aidosti onnellinen tuomiosta. Arsim on hirveä, kamala ihminen. Kolme lastaan ovat ihme kyllä hänelle tärkeitä ja Arsim pohtii, mitä lapset hänestä mahtavat ajatella. 

Minun pitää myöntää - tämän kirjan lukeminen oli minulle hyvin vaikeaa. Pidin pääosan miestä ainoastaan vastenmielisenä ja kuvottavana. Kirjassa olisi voitu hyvin tuoda enemmän ja vieläkin tarkemmin Kosovon sotaa esille, vaikka tässä on mukana inhimillinen elämä. Vaimo tiesi koko ajan miehensä rakkaudesta ja intohimosta toiseen mieheen eikä sanonut sanaakaan.  

Tein tentin, ja jälleen jännitin häiritsevän paljon toimiiko tekniikka. Se hankaloitti hieman keskittymistä pelkän tekstin puskemiseen ajatusteni sopukoista. Onneksi olin tehnyt muistiinpanoja, kun tentin kysymys oli todella kokonaisvaltainen. Tentin tehtyäni olin helpottunut. Silti kirja on pyörinyt mielessäni paljonkin. Jopa niin paljon, että se haittasi hieman keskittymistäni tuona iltana katsoessani elokuvaa Humiseva harju, jonka näin nyt lyhyen ajan sisään jo toistamiseen. Rakastan tuota elokuvaa. 

***

Kirjan luettuani lähdin tutustumaan Suomen teatteriskeneen. Tämä oli mielenkiintoista. Äkkiä huomaan, ettei tällä hetkellä ole oikein sellaista, mikä minua sytyttäisi. Löysin Q-Teatterin tarjonnasta esityksen Uuteen nousuun, joka kertoo 90-luvulla lapsuutensa eläneistä henkilöistä. Kaikki esitykset olivat loppuunmyyty! Lopulta löysin kansalliseepoksen Täällä pohjantähden alla, ja varasin itselleni lipun 5.3. päivänäytökseen. Tätä odotan suurella mielenkiinnolla. 

Tästä siirryin suomalaisen elokuvan tarjontaan. Tehtävien puolesta minun ei tarvitsisi, koska olen jo menossa seuraamaan teatteriesitystä, mutta haluan. Olen ollut kiinnostunut Kalevala Kullervon tarina-elokuvasta, ja varasin itselleni lipun sunnuntain 1.3. näytökseen. 

Lauantai 28.2.2026 Tänään on Kalevalan päivä, meidän hääpäivämme. Olemme olleet naimisissa mieheni kanssa seitsemäntoista vuotta. Meillä oli kauniit häät Helsingin tuomikirkossa ja juhlat Sinebrychoffin huvilalla, jossa ainakin aikaisemmin ovat kirjailijat ja taiteilijat saaneet asua taiteilija-asunnoissaan. Minussa on aina itänyt pieni kirjailijan alku, ihan aina. Siksi olin iloinen, että saimme juhlia tuossa kauniissa huvilassa. Pidän yllä blogia, jolla ei ole suuren suurta lukijakuntaa. Välillä tuntuu, että se on omaksi ilokseni vain. Ja ehkä sitten joskus, kun minusta aika jättää, lapseni saavat siitä muiston itselleen. 

Olisin juuri tänään halunnut mennä katsomaan Kalevala -elokuvan, Kalevalan päivä kun on, muttei se ollut mahdollista. Huomenna sitten. Kävin juhlistamassa kummityttöni seitsemäntoistavuotissyntymäpäivää, ja ilokseni huomasin kuuntelevani musiikin sijasta autossa Sanna Marinin kirjaa Toivo on tekoja. Ehkä tästä tulee tapa. 

Sunnuntai 1.3.2026 Kävin katsomassa elokuvan Kalevala: Kullervon tarina. Pidin siitä hyvin paljon. Elokuvassa näyttelijä Elias Salonen toi esiin, ettei hän ole enää pieni tekijä, vaan ihan oikea huipputason näyttelijä. Hänen ei tarvinnut kalveta Eera Aholle ollenkaan, päinvastoin.  Kotona lähdin samantien kirjoittamaan  analyysia elokuvasta.  Se ei ollutkaan helppo juttu. Lähdin vain kirjoittamaan, ja  minulla  olikin yks kaks melkein huomaamatta 2500 sanaa. Oli aika työ saada lyhennettyä kirjoitus, mutta kai minä tuossa jollakin tapaa onnistuin. Toivottavasti. 

Torstai 5.3.2026 Olen tutkinut ja kartoittanut museoita Uudellamaalla - mikä olisi sellainen, jossa haluaisin tämän kurssin myötä käydä.  Ateneumin jätin tässä kohden suosiolla pois, en saisi mitenkään tuota käyntiä kirjoitetuksi muutamaan sataan sanaan. Pohdin, olisinko voinut suorittaa tehtävän  jo sellaisista museoista, joissa  olen  vuoden sisään käynyt: niihin kuuluu Suomessa Mannerheim museo,  Louhisaari,   Saamelaismuseo Siida  Inarissa, ja kirkkotuvat Utsjoella. Ulkomailla Lontoossa kävin British Museumissa, Bathissa Roman Bathissa, Norjan Bergenissä Kode Art Museumissa ja Håkans Hallissa. Kävin Italian Comojärvellä Villa Melzissä, ja Bergamossa  Palazzo e  Giardini  Moronissa ja  Accademia Carrarassa. Milanossa  kävin  Pinacoteca  di Brerassa. Varmasti jokin museo puuttuu vielä tuosta. Vien pienen poikani aina museoon, missä tahansa maassa. Käynnit antavat hurjan paljon, ja toivon, että tällainen tapa auttaa häntä paremmin ymmärtämään historiaa - ainakin saamme aikaiseksi hyvät keskustelut. 

***

Kävin katsomassa Suomen Kansallisteatterin päivänäytöksessä Täällä pohjantähden alla -esityksen. Olihan se vaikuttava, tottakai, sitä kieltäminen, mutta minua häiritsi koko ajan se valtava huuto, jota näyttelijät pääosin tuottivat. Toki esitys kertoi tuskasta, ahdistuksesta ja kurjuudesta, mutta on tuo niin paljon muutakin. Vieressäni istuvan mummon hengitys haisi kitarisoilta (anteeksi), ja minun oli pidäteltävä omaa hengitystäni tuon tuosta. Mummo oli toki herttainen, todella nauravainen ja koko esityksen ajan seurasi sitä silmät naulittuina. Kun odottelimme toisella väliajalla kolmannen osan alkamista, sain puhelun mieheltäni. Hän oli viemässä koulun pihalla kaatunutta poikaamme lääkäriin. Hän sanoi, ettei pojalla ollut mitään hätää, mutta varmuudeksi vain. Minulla meni vähän maku ja keskittyminen seurata näytöstä. Onneksi se ei enää tämän jälkeen kestänyt kauaa. Poislähtiessäni teatterista kuulin sieltä lähteneen pariskunnan keskustelun ”se kolmas osa oli aika turha ja outo”, olen tismalleen samaa mieltä. Pojallani oli onneksi kaikki hyvin, pintanaarmuja vain. 

Perjantai 6.3.2026    Kello on nyt 15.43 ja kirjoittelen tätä päiväkirjaa kotona. Odottelen ajan kuluvan. Olen lähdössä Klaukkalaan Jonna Tervomaan konserttiin ystävieni kanssa.  Odotan tätä innolla. Katselin ja kuuntelin häntä Vain elämää -sarjan viimeisellä kaudella ja pidin kovasti.  Ostimme liput konserttiin jo viime syksynä, eturiviin. 

Lauantai 7.3.2026 Tänään saan tämän kurssin valmiiksi. Olen hyvin onnellinen. Tämä ei ollut helppo kurssi suorittaa, mutta sitäkin antoisampi ja mielenkiintoisempi. Olen yrittänyt tässä parhaani, huomaan kompastuskivieni olevan sanojen määrässä. Ehkä tulevaisuudessa harjaannun. Jonna Tervomaan konsertti oli aivan ihana eilen. Mietin koko ajan, miten hän osaa laulaa niin hyvin, ja samalla tanssia ja koko kehollaan tulkita esitystä. 

Istun tällä hetkellä Tarvaspään kahvilassa Gallen-Kallelan museon vieressä, jossa palkitsin itseni tämän tehtävän suorittamisesta juustomansikkakakulla. Kohta tämä on valmis. Ja mikä miljöö kirjoittaa, aivan ihana. Ulkona kevät tekee tuloaan, niin kauan odotettu. Taidan ottaa tästä tavan välillä suorittaa kirjoitustehtäviä muualla kuin kotona keittiön pöydän äärellä. En saanut kertaakaan avatuksi Haaga-Helian ohjetta (ohje harjoitustöiden laatimiseen, alle 5-sivuiset tekstit). Yritin avata linkkiä kahdella eri selaimella ja kahdella eri tietokoneella, jotka myös käynnistin uudelleen.  Toivon hartaasti, että harjoitustyöni olisivat edes lähellä sitä mitä on haettu. 

Aloitin tämän tehtävän 20.2.2026, ja kahden tehtävässä vaaditun kirjan lisäksi olen tänä aikana kuunnellut kokonaan Sanna Marinin kirjan Toivo on tekoja, ja nyt minulla on Satu Rämön Tinna luettuna puoliväliin saakka. Aion ottaa lukemisesta uudelleen tavan itselleni. 

Olen ihan liikuttunut, kyyneleet pyrkivät silmiini. Olen aidosti ylpeä itsestäni - Olisipa äiti näkemässä. Kiitos tästä tehtävästä. 

Liite 1. (kansainvälisten taloustieteen huippuyksiköitten yhteinen hanke, joka lähestyy yhteiskuntaa perinteestä poiketen ilmiö- ei teorialähtöisesti, ja esimerkiksi Aalto-yliopisto ja Helsingin yliopisto siirtyivät vuonna 2018 käyttämään core-materiaalia taloustieteen peruskurssilla)