Itsereflektiota

Ammattikorkeakoulun kurssitehtäviin kuuluu hyvin usein mukaan tehtävien itsearviointi. Se on ollut mielestäni hyvin kehittävää. On ollut ihanaa saada palautetta omasta itsereflektiosta, kuten esimerkiksi eilen Suomen kielen ja viestinnän viestijäkuvani tehtävästä: "Kirjoitat monipuolisesti ja analysoit hyvin viestijäkuvaasi. Todella hienoa, että olet rohkaistunut viestinnässä ja vuorovaikutuksessa. Kirjoittamista kannattaa jatkaa!" 

Palautteet ovat saaneet minut rakentamaan uutta ymmärrystä käsiteltyihin asioihin sekä auttanut minua syventämään teorian ja käytännön ymmärtämistä. Ihan vilpittömästi, rakastan opiskelua, ja sen tuomia kaikkia kursseja aivan vilpittömästi. Meillä kaikilla tulisi olla tuolla jossain aika ajoin joku linjojen takana antamassa palautetta niin arkielämästä kuin työstä. Sanoisin, että voisimme näin paremmin. 

Yleisesti opiskelussa minua vaivaa suuresti ajankäyttö. Käyn töissä ja opiskelen samalla. Minulla on pieni poika ja perhe. Ystäviäkin löytyy. Koen liiankin usein riittämättömyyttä siitä, että kun teen jotakin muuta, on se toisesta pois. Väkisinkin se menee niin. Ja minua häiritsee se, että en pysty antamaan itsestäni koskaan aivan 100 % mihinkään. Ehkä töissä työpaikalla se onnistuu, koska siellä voin keskittyä täysin, mutta en kotona opiskellessa etänä. Tämä on iso miinus. Kaipaan myös yhteisöllisyyttä ja yhteisiä kokemuksia, etäopiskelussa se jää väkisinkin vähemmälle. Mutta, mikä hienointa - voin ristiinopiskella oikeastaan minkä tahansa korkeakoulun kursseja Suomessa. Se on aivan upea mahdollisuus. 

Kuten nytkin tätä Sosiaalisen median mahdollisuudet töissä ja vapaa-ajalla -kurssia, jonka järjestää Oulun ammattikorkeakoulu. Olisipa minulla ollut mahdollisuus jo aikaisemmin elämässäni korkeakoulu-opiskeluun, mutta käytännössä se ei vain ollut mahdollista. Nyt onneksi on. Ja olen hyvin kiitollinen. Jos joku lukija täällä vähääkään miettii opiskelujen aloittamista, sanon syvällä rintaäänellä, aloita. 

***

Tämä kurssi herätti minut ajattelemaan tarkemmin tekijänoikeuksia, jotka suojaavat kaikkia luovan alan toimijoita. On hyvä, että on olemassa moraalisia ja taloudellisia oikeuksia. Creative Commons eli CC -lisenssi herätti myös suuren mielenkiintoni. CC-lisenssi tarkoittaa, että teosta voi kopioida, muunnella ja kaupallisesti käyttää miten tahansa (muut lait huomioiden) kunhan lisenssin ehtoja seurataan. Aionkin hyödyntää tätä jatkossa esimerkiksi omien valokuvieni yhteydessä. Tulen myös pohtimaan tarkasti, voinko julkaista jotakin ottamaani kuvaa, jostakin julkisesta paikasta. 

Kurssilla oli aika paljon jo entuudestaan minulle kaikkea tuttua, mutta on ollut hyvä perehtyä asioihin tarkemmin, kuten esimerkiksi digitaaliseen identiteettiini. Kaikesta jää jälki, ja välttämättä se, mitä kirjoitat sosiaaliseen mediaan taikka Internetiin, ei koskaan sieltä katoa. On eläviä esimerkkejä esimerkiksi poliitikoista, joiden kirjoituksia on löydetty vuosikymmenienkin päästä ja niitä on ruodittu oikeudessa saakka. Sosiaalisessa mediassa tulee olla varovainen, eikä laittaa sinne mitä tahansa. Toisaalta digitaalinen identiteetti tuo myös mahdollisuuksia. EU kehittää mobiilisovellusta, identiteettilompakkoa, joka olisi tulossa käyttöön jo vuoden 2026 lopussa. Sen avulla kansalaiset voivat turvallisesti todistaa henkilöllisyytensä ja jakaa digitaalisia asiakirjoja, kuten ajokortti tai tutkintotodistus. 

Olen seurannut järkyttyneenä tapausta, jossa eräs sosiaalisen median vaikuttaja palkkasi kotiinsa Au pairin, ja kaikki mitä tämä vaikuttaja oli aiemmin sosiaaliseen mediaan laittanut, käytti tämä väärin hyödyksi. Hän teettäytyi itse täksi vaikuttajaksi jakaen Instagramissa kuvia "omasta perheestään", vaikka kaikki oli valetta. Au pair jäi onneksi kiinni, kun vuorovaikutteisesti seuraajat olivat alkaneet ihmettelemään tuttuja kuvia. Tämä oli iso shokki perheen äidille. Hyvä oppi meille kaikille muille, mitä kuvat ja tarinat sosiaalisessa mediassa voivat saada aikaan. 

Sosiaalisen median käytössä olen herännyt erityisesti Facebookin osalla. En tunne enää sitä omakseni, mitä se aikaisemmin oli. Minua häiritsee todella paljon tuntemattomien ihmisten postaukset, jotka ovat hyvin yksityiskohtaisia ja menevät todella henkilökohtaisuuksiin (kuten sairastelut ja oikeudenkäynnit) ja joita tulee framille vain yhä uudelleen. Tulen seuramaan työni puolesta suurella mielenkiinnolla, miten ensi vuoden vaalien kampanjointi onnistuu, kun Meta on kieltänyt kaikenlaisen poliittisen mainonnan. Toki se on hyvä asia jo ihan Yhdysvaltojen politiikkaa ajatellen. 

Aion hyödyntää Instagramin käyttöä yhä monipuolisemmin. Jos nyt konkreettisesti järjestäisin tapahtuman, pohtisin tarkkaan tavoitteen, kohderyhmän, kanavat, sisältöteemat ja julkaisutiheyden. Tulen ehkä tarkemmin jatkossa pohtimaan kenelle Instagramissa viestin ja mitä haluan sillä saavuttaa. Mistä seuraajille kerron, ja miksi. Mietin sävyjäni ja sitä, miksi tämä sisältö on olemassa. Toisella kurssilla pohdimme, mikä toimii nyt somessa ja se on aitous ja tunnistettavuus. Kaikenlainen teennäinen ja epäaito karkottaa seuraajat aika äkkiä. Myös keskustelu ja vuorovaikutus on tänä päivänä aivan oleellista. 

Saavutin mielestäni opintojaksolle saavuttamani tavoitteet erinomaisesti. Tentit olivat sopivan mittaisia - kiitos, ettei niissä ollut aikarajaa ja, että ne sai uusia. Uusin kaksi. Voisin hyvin hyödyntää sosiaalisen median hyödyntämissuunnitelmaa järjestäessäni tapahtumaa. 

Olisin mielelläni syventynyt tähän opintojaksoon aivan 100 %, mutta kuten tuossa alussa kirjoitinkin, elämässäni on prioriteetteja joiden kesken yritän soveltaa. Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen. Kiitos.