Loma pidetty

Loma alkaa lähenemään loppuaan ja olo on kuin ei olisi lomalla ollutkaan. En ole päässyt kertaakaan sellaiseen ihanaan lomamoodiin jossa kellonajan ja päivämäärän unohtaa. Koronalla on vaikutuksena. Kotona on tullut oltua arkenakin niin paljon, että kotonaoleminen lomalla ei tunnu mitenkään erityiseltä, päinvastoin melkein ahdistaa. 

Mun pitäisi päästä hetkeksi aikaa lataamaan akkuja jonnekin missä kukaan ei olisi vaatimassa yhtään mitään. Olen koko kesän yrittänyt järjestää pienelle kaikkea mukavaa, että olisi kiva palata sitten päiväkotiin. Taaperon kanssa kesäloman viettäminen ei ole ainakaan äidille lomaa, teet ihan koko ajan jotakin. Ja lopun aikaa mietit kaikkea uutta tulevaa, päiväkotia, sen kesäpäivystystä, syksyä, miksei toinen suostu potalle, onko hällä jano, hiki, kuuma, nälkä, väsy, viettääkö aikaa liikaa pädillä, vatsavaivat, uimapaikkojen vedenlaadut, juomavedet, unien riittävyyden, onko kylmä - puuh, lista on loputon..

Kävin Virosta palatessa tottakai heti koronatestissä joka osoittautui negatiiviseksi. Kävin myös eilen testissä, kun matkan päättymisestä tuli kuluneeksi kolme vuorokautta, tulos negatiivinen. Maanantaina alkaa jälleen työt ja mietin miten sitä jaksaa? Mietin taas koko ajan nousevia koronalukuja ja ahdistun luvuista. Tänään luku oli 570. Meidän piti mennä tänä iltana tyttökaverien kanssa Sebastian Noton keikalle On The Rocksiin, peruttiin meno ihan suosiolla. Maanantaina tosiaan töihin, eikä tässä enää ehdoin tahdoin halua hankkia itselleen koronaa. Tai mistä sitä tietää vaikka saisin sen töistä. No joo, ei pidä ajatella tuollaisia. 

Tarvitsisin vielä kuukauden lisää lomaa. Ajatukset ovat olleet töissä ja alkukevään tapahtumissa. Eilen kävimme pojan kanssa korvien jälkitarkastuksessa ja edessä on kitarisojen leikkaus ja korvien putkitus. Mihin väliin nuo ottaa? Koska alkaa taas päiväkodin myötä tautikierre? Pitää yrittää mennä päivä kerrallaan ja toivoa parasta.