Äitiysvapaa alkoi
Kun nyt hetkeen viimeisen leimasin itseni ulos töistä kellokortin leimauslaitteella oli olo kieltämättä hieman tyhjä ja haikea. Tämä oli uusi tuntemus minulle koska olin mieltänyt äitiysvapaalle siirtymisen huojentavaksi ja kivaksi asiaksi. Katselin kotimatkalla muita kanssakulkijoita jotenkin tarkemmin - yritin maalata mieleeni työreittini ihmisineen. Sama kiire jatkuisi kaikilla muilla, vain minä vetäytyisin tästä.
Perjantai meni sijaiseni kanssa asioita läpikäyden. Kun hänen tuli aika lähteä vielä omalle työpisteelleen halattiin kaksi kertaa ja molemmat siinä mielissämme totesimme, että kyllä tämä tästä. Päivä sujui jotenkin liiankin nopeasti viimeiseen kolmeen viikkoon verrattuna, yritin muistaa hoitaa vielä kaiken mitä piti, ja jotka oli hoitamatta - ehkä sainkin kaiken tehtyä. Lounaalla kollegan kanssa sai pidellä itseään, ettei itku tulisi. Yllättävän vaikeaa on ollut sanoa heippa kaikille. Siinä kävi onneksi muitakin työkavereita juttelemassa ja vähän rikkomassa onneksi "jäätä".
Oli jotenkin surrealistista sammuttaa iltapäivällä kone ja vain lähteä. Minun ei tarvitsisi reiluun vuoteen ajatella mitään työasioita. Menee varmasti hetki siirtyä vapaalle. Minulla ei ole mitään sen suurempia suunnitelmia äitiysvapaan ajalle ennen vauvan syntymistä. Kotia tottakai hieman laittelen, luen keskeneräisenä olevia kirjoja, ja pesen vauvan vaatteita, näin olen ajatellut. Yritän keskittyä omaan hyvinvointiini ja levätä paljon. Tänään sunnuntaina on syyskuun toinen päivä ja laskettuun aikaan on enää vain hieman reilu kuukausi aikaa. Ehkä juuri perjantaina tuli ensimmäisen kerran mieleen myös pieni pelko, synnytys tosiaan lähenee ja meitä on kohta kotona kolme kaiken uuden äärellä.
Huomenna raskausviikkoja täyttyy 35. Torstaina käydessäni neuvolassa todettiin vauvan olevan pää alaspäin - eli oikeinpäin, mikä oli huojentavaa kuulla koska tunnen itse liikkeitä edelleen aivan joka puolella, enkä hahmota miten päin vauva mahassa on. Vauva liikkuu edelleen todella paljon, harjoitussupistuksia tulee usein ja vauva hikottelee myös usein. Olen voinut todella hyvin pientä sormien nivelkipuilua lukuunottamatta, ja nautin suuresta vatsastani täysin rinnoin. Maanantaina meillä on neuvolalääkäri jossa myös vielä ultralla katsotaan vauvan asento ja tutkitaan kohdunsuun tilanne. Tämän jälkeen neuvolakäyntejä onkin sitten useammin, kahden viikon välein.
Perjantai meni sijaiseni kanssa asioita läpikäyden. Kun hänen tuli aika lähteä vielä omalle työpisteelleen halattiin kaksi kertaa ja molemmat siinä mielissämme totesimme, että kyllä tämä tästä. Päivä sujui jotenkin liiankin nopeasti viimeiseen kolmeen viikkoon verrattuna, yritin muistaa hoitaa vielä kaiken mitä piti, ja jotka oli hoitamatta - ehkä sainkin kaiken tehtyä. Lounaalla kollegan kanssa sai pidellä itseään, ettei itku tulisi. Yllättävän vaikeaa on ollut sanoa heippa kaikille. Siinä kävi onneksi muitakin työkavereita juttelemassa ja vähän rikkomassa onneksi "jäätä".
Oli jotenkin surrealistista sammuttaa iltapäivällä kone ja vain lähteä. Minun ei tarvitsisi reiluun vuoteen ajatella mitään työasioita. Menee varmasti hetki siirtyä vapaalle. Minulla ei ole mitään sen suurempia suunnitelmia äitiysvapaan ajalle ennen vauvan syntymistä. Kotia tottakai hieman laittelen, luen keskeneräisenä olevia kirjoja, ja pesen vauvan vaatteita, näin olen ajatellut. Yritän keskittyä omaan hyvinvointiini ja levätä paljon. Tänään sunnuntaina on syyskuun toinen päivä ja laskettuun aikaan on enää vain hieman reilu kuukausi aikaa. Ehkä juuri perjantaina tuli ensimmäisen kerran mieleen myös pieni pelko, synnytys tosiaan lähenee ja meitä on kohta kotona kolme kaiken uuden äärellä.
Huomenna raskausviikkoja täyttyy 35. Torstaina käydessäni neuvolassa todettiin vauvan olevan pää alaspäin - eli oikeinpäin, mikä oli huojentavaa kuulla koska tunnen itse liikkeitä edelleen aivan joka puolella, enkä hahmota miten päin vauva mahassa on. Vauva liikkuu edelleen todella paljon, harjoitussupistuksia tulee usein ja vauva hikottelee myös usein. Olen voinut todella hyvin pientä sormien nivelkipuilua lukuunottamatta, ja nautin suuresta vatsastani täysin rinnoin. Maanantaina meillä on neuvolalääkäri jossa myös vielä ultralla katsotaan vauvan asento ja tutkitaan kohdunsuun tilanne. Tämän jälkeen neuvolakäyntejä onkin sitten useammin, kahden viikon välein.
