36 raskausviikko

Toissapäivänä 8.9.:ttä ajellessamme Turun moottoritiellä mies tokaisi yht' äkkiä "meillä on laskettuun aikaan enää kuukausi!" Näinhän se on. Aika tuntuu menevän aivan hurjaa vauhtia. Viime viikko äitiyslomalla kotona sujui oikein mukavasti alun pienoisen shokin jälkeen. Olikin yllättävä muutos jäädä kotiin hektisestä työstä, nyt on päässyt vasta rentoutumaan. Öisin tulee nukuttua vaihdellen, välillä herään kolmen - neljän aikaan enkä enää millään tahdo saada unen päästä kiinni. Välillä sitä toisaalta nukkuu illasta aamuun oikein hyvin ja olo on levännyt, onneksi näin. Maha kasvaa ja vauva liikkuu paljon. Tekisi mieli käydä ottamassa kuvia vatsasta jossakin ulkona luonnossa, mutta missä ja miten, se on vielä pohdinnassa.

Kävin ystäväni kanssa katsomassa viime viikon torstaina elokuvan Mamma Mia 2. Tuli itkettyä aika railakkaasti elokuvan loppupuolella, kyseessä oli kohtaus joka liittyi päätähden äidin poismenoon. Oli tosi kiva nähdä ystävää ja tykkäsin elokuvastakin tosi paljon.

Olen tehnyt vauvalle lisää vaatehankintoja, pesin myös kaikki jo ostetut vaatteet, harmi etten ottanut kuvaa pyykkitelineestä joka oli aika hellyyttävä näky. Sairaalakassia olen pakkaillut edelleen ja nyt sieltä löytyy vauvalle mukaan otettavat vaatteet. Olikin yllättävän vaikeaa valita. Olen koittanut etsiä toiselle vaippahousuja, enkä ole nähnyt niitä missään. Onko niitä? Vielä reilut kakskyt vuotta sitten (joka siis oli ihan eilen vasta) ne olivat ihan normijuttu, eikö niitä olekaan enää?

Olen täydentänyt synnytystoivelistaa sitä mukaa mitä ajatuksia mieleeni herää. Voihan olla ettei mitään noista saa toteutettua, mutta jos saa, hyvä niin. Toiveissani on:

• Peräruiske (ihan synnytyksen jälkeistä eloakin helpottamaan)
• Ei aquarakkuloita (muistelen kauhulla ensimmäistä synnytystäni juurikin näitten takia. Minulle vain sanottiin, että nämä ei kirvele sen enempää kuin ampiaisenpistos. Minua ei ole koskaan ampiainen pistänyt enkä osannut odottaa mitään niin järkyttävän kirvelevää kipua. Huusin kuin ammuttu niitä laitetettaessa (4 kpl ristiselkään, tarkoituksena siirtää kipupistettä). Ei ikinä enää.
• Puoli-istuva synntysasento (näin synnytin myös aiemmin)
• Epiduraali (ehdoton kyllä). Nuoremman poikani kanssa en ehtinyt saamaan sitä ollenkaan, enkä  tuota kokemusta mielellään toistaisi, liian kivuliasta
• Vältettäisiin kalvojen puhkaisu, jos mahdollista
• Välilihan hyvä tukeminen ponnistusvaiheessa
• Vauvan tuleminen itsekseen supistuksien voimalla, ei missään nimessä mitään päästä vetämistä
• Vauva pitkään rinnalla, rauhallisuus
• Isä pesee vauvan
• Isälle ja vauvalle ihokontakti

Toki mietityttää lähteminen sairaalaan. Synnytys ei sinänsä jännitä, odotan sitä suurella mielenkiinnolla. Entä jos mies on töissä Helsingissä ja tuleekin kiire lähtö? Saanko oikeasti Nummelasta tilattua taksin? Entä jos joudunkin soittamaan ambulanssin, pääsenkö sillä toivomaamme sairaalaan vaiko vievätkö automaattisesti lähimpään sairaalaan, elikkä meidän tapauksessamme Lohjalle? Lohjan sairaalassa ei ole mitään vikaa, toiveissamme on kuitenkin ollut alusta lähtien Se johon haluamme. Osaan näistä kysymyksistä pitääkin kysellä vastauksia neuvolassa ensi viikolla.