37 raskausviikko
Vauvan potkut tuntuvat yhä ylempänä vatsassa. Selvästikin nouseminen sohvalta vaatii enemmän ähinää ja valmistautumista mitä aiemmin. Tuntuu, että jo pelkkä istuminenkin hengästyttää. Kengännauhoja on aivan kamalaa sitoa kiinni ja välissä pitää huilailla ihan tosissaan. Jalkojen sheivaus muistuttaa jotakin sumopainijan esitanssia, vatsa on tiellä ja jos koitan kiertää vartaloani, tulee nopsaan napakka vastaisku jonnekin kylkeen. Siltikään en vielä näe synnytystä ihan lähitulevaisuudessa ja toivonkin, että saan nauttia vatsasta ihan loppumetreille saakka. Vatsa on vain ihana.
Kävin viime viikolla työpaikallani Helsingin kaupungintalolla moikkaamassa työkavereitani, valitsin käynnille sopivimman mahdollisen ajankohdan koska juuri tuolloin Tanskan kruununprinsessa Mary vieraili Helsingissä. Kyllä hän on kaunis. Vaikka en kauaa työpaikallani viipynytkään, olin käynnin jälkeen aivan poikki ja päiväunet maistuivatkin paremmin kuin hyvin. Autolla ajaminen esimerkiksi Mechelininkadulla on ihan tuskaa remontin ja huonossa kunnossa olevan kuoppaisen tien takia. Vatsa heiluu puolelta toiselle ja tunne on vähintäänkin epämukava. Olen huomioinut, että pieni alkaa liikkumaan ihan tosi paljon autokyydissä ja sen myötä harjoitussupistuksia on myös todella kiitettävästi. Sanoinkin miehelleni Helsingissä käynnin jälkeen lauantaina, että minun pidemmät automatkat taisi nyt olla siinä.
Meidän ensi keväänä kymmenen vuotta täyttävä Louis-yorkki leikattiin viime viikon perjantaina. Toinen koitti aiemmin viikolla aamulla hypätä sänkyymme sillä seurauksella, että häneltä katkesi oikeasta jalasta kokonaan eturistiside. Hirveä ulvahdus toisella, jonka jälkeen koira ei pystynyt varaamaan oikealla takatassullaan ollenkaan. Katseltiin ensin muutama päivä, josko ontuminen menisi ohitse, mutta kun toinen muuttui yhä apaattisemmaksi eikä ovellekaan juossut enää ketään tulijaa vastaan oli lääkärikäynti selvä. Keskiviikkona toiselta kuvattiin jalka, jossa todettiin vamma, ja perjantaina leikattiin. Leikkauksen odotusta varten Louis sai jalkaansa tukisiteen ja kipulääkityksen.
Kun Louis rauhoitettiin kuvausta varten keskiviikkona (huom. piikki) toinen vinkaisi sylissäni ihan hirmu kovaa ja koitti tulla kaulaani turvaan. Pitelin häntä sylissäni niin kauan kunnes rauhoite tehosi ja laskin toisen kuvauspöydälle. Perjantaina kun menimme uudelleen eläinlääkäriin, ja Louis näki lääkärin, tuli toiselle kiire. Louis muisti, että häntä pistettiin (valtavalla) piikillä ja kuka. Sain ihan tosissaan pidellä koiraa jo ennen piikin antoa. En ole ennen ymmärtänytkään, että koirilla on hyvä muisti. Piikki saatiin kuitenkin sen suurempaa väkivaltaa toiselle annetuksi ja ei kauaakaan kun Louis siinä sylissäni taas kanttuvei. Leikkaus kesti puolitoista tuntia jonka aikana kävin kotona. Koira oli haettaessa vielä nukkumassa ison kaulurin kanssa, heräili vasta autossa nähden pieniä vihreitä ukkoja ja selvästi itkien. En ole aikaisemmin kuullutkaan Louisin itkien. Minä itkin melkein myös ja oli lähellä että joudun vielä pysähtymään auton kanssa tien penkkaan. Kotiin pääsimme kuitenkin hyvin ja turvallisesti. Siitä lähtien toista kinttupotilasta on hoidettu niin isännän kuin emännänkin taholta suurella rakkaudella. Louis tunnistaa jo sanan lääke, ja koittaa luikerrella hiljaa huomaamatta takavasemmalle. Jalka kulkee hyvin perässä mukana, toisena päivänä leikkauksesta oli jo hyppäämässä kaksi kertaa sohvalta alas (kerran taisi hypätäkin).
Edelleenkin vauvalle on tehty pieniä hankintoja. Vihdoinkin apteekista sai Cuplatonia mahdollisiin vatsanpuruihin. Vaunuihin hankin hyönteisverkon, ja tilasin Emman rintapumpun sekä ostin maidonkerääjiä. Vaippoja meillä taitaa olla jo kokonaiseksi kuukaudeksi, silti piti varuiksi ostaa myös jo kokoa isompi paketti vaippoja. Ihan vain varuiksi siis. Tilasin pienelle myös näin ilmojen viilennyttyä Ruskovillan silkkisen ensimyssyn.
Eilen iltapäivällä kävimme mieheni kanssa Lohjansaaressa Paavolan Tammella ottamassa muutaman raskausmahakuvan. Meillä oli aivan superhauskaa kuvia ottaessa. Tästä jäi meille aivan ihanat muistot.
Kävin viime viikolla työpaikallani Helsingin kaupungintalolla moikkaamassa työkavereitani, valitsin käynnille sopivimman mahdollisen ajankohdan koska juuri tuolloin Tanskan kruununprinsessa Mary vieraili Helsingissä. Kyllä hän on kaunis. Vaikka en kauaa työpaikallani viipynytkään, olin käynnin jälkeen aivan poikki ja päiväunet maistuivatkin paremmin kuin hyvin. Autolla ajaminen esimerkiksi Mechelininkadulla on ihan tuskaa remontin ja huonossa kunnossa olevan kuoppaisen tien takia. Vatsa heiluu puolelta toiselle ja tunne on vähintäänkin epämukava. Olen huomioinut, että pieni alkaa liikkumaan ihan tosi paljon autokyydissä ja sen myötä harjoitussupistuksia on myös todella kiitettävästi. Sanoinkin miehelleni Helsingissä käynnin jälkeen lauantaina, että minun pidemmät automatkat taisi nyt olla siinä.
Meidän ensi keväänä kymmenen vuotta täyttävä Louis-yorkki leikattiin viime viikon perjantaina. Toinen koitti aiemmin viikolla aamulla hypätä sänkyymme sillä seurauksella, että häneltä katkesi oikeasta jalasta kokonaan eturistiside. Hirveä ulvahdus toisella, jonka jälkeen koira ei pystynyt varaamaan oikealla takatassullaan ollenkaan. Katseltiin ensin muutama päivä, josko ontuminen menisi ohitse, mutta kun toinen muuttui yhä apaattisemmaksi eikä ovellekaan juossut enää ketään tulijaa vastaan oli lääkärikäynti selvä. Keskiviikkona toiselta kuvattiin jalka, jossa todettiin vamma, ja perjantaina leikattiin. Leikkauksen odotusta varten Louis sai jalkaansa tukisiteen ja kipulääkityksen.
Kun Louis rauhoitettiin kuvausta varten keskiviikkona (huom. piikki) toinen vinkaisi sylissäni ihan hirmu kovaa ja koitti tulla kaulaani turvaan. Pitelin häntä sylissäni niin kauan kunnes rauhoite tehosi ja laskin toisen kuvauspöydälle. Perjantaina kun menimme uudelleen eläinlääkäriin, ja Louis näki lääkärin, tuli toiselle kiire. Louis muisti, että häntä pistettiin (valtavalla) piikillä ja kuka. Sain ihan tosissaan pidellä koiraa jo ennen piikin antoa. En ole ennen ymmärtänytkään, että koirilla on hyvä muisti. Piikki saatiin kuitenkin sen suurempaa väkivaltaa toiselle annetuksi ja ei kauaakaan kun Louis siinä sylissäni taas kanttuvei. Leikkaus kesti puolitoista tuntia jonka aikana kävin kotona. Koira oli haettaessa vielä nukkumassa ison kaulurin kanssa, heräili vasta autossa nähden pieniä vihreitä ukkoja ja selvästi itkien. En ole aikaisemmin kuullutkaan Louisin itkien. Minä itkin melkein myös ja oli lähellä että joudun vielä pysähtymään auton kanssa tien penkkaan. Kotiin pääsimme kuitenkin hyvin ja turvallisesti. Siitä lähtien toista kinttupotilasta on hoidettu niin isännän kuin emännänkin taholta suurella rakkaudella. Louis tunnistaa jo sanan lääke, ja koittaa luikerrella hiljaa huomaamatta takavasemmalle. Jalka kulkee hyvin perässä mukana, toisena päivänä leikkauksesta oli jo hyppäämässä kaksi kertaa sohvalta alas (kerran taisi hypätäkin).
Edelleenkin vauvalle on tehty pieniä hankintoja. Vihdoinkin apteekista sai Cuplatonia mahdollisiin vatsanpuruihin. Vaunuihin hankin hyönteisverkon, ja tilasin Emman rintapumpun sekä ostin maidonkerääjiä. Vaippoja meillä taitaa olla jo kokonaiseksi kuukaudeksi, silti piti varuiksi ostaa myös jo kokoa isompi paketti vaippoja. Ihan vain varuiksi siis. Tilasin pienelle myös näin ilmojen viilennyttyä Ruskovillan silkkisen ensimyssyn.
Eilen iltapäivällä kävimme mieheni kanssa Lohjansaaressa Paavolan Tammella ottamassa muutaman raskausmahakuvan. Meillä oli aivan superhauskaa kuvia ottaessa. Tästä jäi meille aivan ihanat muistot.
