Via Baltica
Kovasti ihmettelimme miehen kanssa Via Balticaa ajaessamme sen läpi palatessamme kohti kotosuomea. Niin laajoja tietyömaita ei olla nähtykään vähään aikaan. Liityimme E67-tielle Varsovan jälkeen ja siihen stoppasi oikeastaan reipas matkantekomme vaihtuen liki pelkästään 60 km/h nopeusrajoitukseen. Tietyöt ovat todella massiivisia ja opastukset niissä paikoin olemattomat, monta kertaa menimmekin jossakin vielä vasta alkeilla olevassa liikenneympyrässä pelkästään mututuntumalla. Tietyöt ovat kuulemma valmiit vuoden 2019 loppuun mennessä.
Via Balticaa kutsutaan nopeimmaksi reitiksi eurooppaan. Me kyllä totesimme, että se on ehdottomasti tällä hetkellä Ruotsin, Tanskan ja Saksan halki tie- ja siltamaksuineen kaikkineen. Via Baltica on Helsingistä päin katsottuna Riikaan saakka ihan ok-kuntoinen, kaksisuuntainen tie, jossa saa ajaa maksimissaan 90 km/h.
Tie sisältää lukuisia nopeuskameroita ja valtavasti rekkoja joiden takia matka on hidasta ja joita joutuu ohittelemaan tämän tästä, myös rekat ohittelivat toisiaan. Olin lukenut etukäteen, että Via Balticalla kokee kaikkea todella hurjaa, ja jos pysäköit auton jonnekin, sinut suunnilleen ryöstetään heti. Nuo on ehkä jotakin fiktiota neuvostoajoilta, koska ajaminen oli kuitenkin mukavaa, turvallisen tuntuista ja maisematkin ihan ok.
Schengen-maista johtuen Via Balticalla rajoja ylittäessä passeja ei kysytty taikka katsottu missään kohden. sen kun posotteli vain eteenpäin. Samoin tietullimaksuja ei kerätty missään kohden, ei edes Puolassa. Puolassa oli kiva ajaa koska tie puikkelehti useiden kauniiden pienien kylien läpi. Kylissä näki useita korkeita ja isoja haikaranpesiä, ne olivat hauskaa katseltavaa. Meillä oli miehen kanssa tosi hauskaa, ja ajaminen oli leppoisaa. Mies nauratti minua niin, että minun oli pakko pyytää häntä yhden kerran pysäyttämään auto ja päästämään minut puskapissalle isoine mahoineni. Liettuan puolella ei tahdo olla oikein huoltoasemia joille pysähtyä.
Miehen kanssa puhuttiin, että nyt tästä kokemuksesta rikkaampana voisimme jokin kerta ajaakin ihan Riikaan saakka lentämisen sijasta, matka kun ei todellakaan ole mahdoton.
Via Balticaa kutsutaan nopeimmaksi reitiksi eurooppaan. Me kyllä totesimme, että se on ehdottomasti tällä hetkellä Ruotsin, Tanskan ja Saksan halki tie- ja siltamaksuineen kaikkineen. Via Baltica on Helsingistä päin katsottuna Riikaan saakka ihan ok-kuntoinen, kaksisuuntainen tie, jossa saa ajaa maksimissaan 90 km/h.
Tie sisältää lukuisia nopeuskameroita ja valtavasti rekkoja joiden takia matka on hidasta ja joita joutuu ohittelemaan tämän tästä, myös rekat ohittelivat toisiaan. Olin lukenut etukäteen, että Via Balticalla kokee kaikkea todella hurjaa, ja jos pysäköit auton jonnekin, sinut suunnilleen ryöstetään heti. Nuo on ehkä jotakin fiktiota neuvostoajoilta, koska ajaminen oli kuitenkin mukavaa, turvallisen tuntuista ja maisematkin ihan ok.
Schengen-maista johtuen Via Balticalla rajoja ylittäessä passeja ei kysytty taikka katsottu missään kohden. sen kun posotteli vain eteenpäin. Samoin tietullimaksuja ei kerätty missään kohden, ei edes Puolassa. Puolassa oli kiva ajaa koska tie puikkelehti useiden kauniiden pienien kylien läpi. Kylissä näki useita korkeita ja isoja haikaranpesiä, ne olivat hauskaa katseltavaa. Meillä oli miehen kanssa tosi hauskaa, ja ajaminen oli leppoisaa. Mies nauratti minua niin, että minun oli pakko pyytää häntä yhden kerran pysäyttämään auto ja päästämään minut puskapissalle isoine mahoineni. Liettuan puolella ei tahdo olla oikein huoltoasemia joille pysähtyä.
Miehen kanssa puhuttiin, että nyt tästä kokemuksesta rikkaampana voisimme jokin kerta ajaakin ihan Riikaan saakka lentämisen sijasta, matka kun ei todellakaan ole mahdoton.
