Vauvan tahtiin
Eilen meillä täyttyi raskausviikkoja 32. Vauva painaa nyt noin kaksi kiloa ja on reilun 40 sentin mittainen. Vauvan liikkeet vain jykevöityvät, esimerkiksi eilen nukkumaan mennessä tuli niin napakka isku tuonne oikealle kylkeen, että oikein kiljahdin. Mieskin siinä ihmetteli, että mikä tuli. Liikkeitä tunnen edelleen joka puolella, joten kääntymisestä pää alaspäin en osaa sanoa mitään. Toivottavasti toinen kääntyy oikeaan asentoon ennen synnytystä. Neuvolassa rauhoiteltiin, että jos olen kaksi lastani synnyttänyt normaalisti niin hyvin todennäköisesti synnytän normaalisti myös tämän kolmannen, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Vatsa alkaa olemaan sen kokoinen, että tässä ei myöskään enää kumarrellakaan niin tuosta noin vain. Suosiolla olen jättänyt käyttämättä kenkiä joissa on kengännauhat. Kävely on myös ajoittain vaappuvaa. Liitoskivut vaivaavat varsinkin työpäivän jälkeen selvästi.
Pikkuinen on ajatuksissa ihan koko ajan. Viikonloppuna ostimme toiselle valkoisen ammeen, ja pöllökuvioisen hoitoalustan. Sijoitamme vaipanvaihtopisteen kodinhoitohuoneeseen. Sinne saa hyvin vaipat ja rasvat kaappiin, ja vesipiste on lähellä. Nähtäväksi jää miten se toimii sitten käytännössä, toivottavasti hyvin. Reimalla on ollut tässä jo jonkin aikaa hyvät alet ja sieltä ostinkin pienelle kevyttoppahaalarin syksyn viimoihin, äitiyspakkauksen puku kun on vielä aivan liian suuri. Tänään käyn ostamassa vauvalle Britaxin turvakaukalon. Se sopii myös vaunuihin, jotka meillä on jo. Tilaukseen on jätetty myöskin vauvakirja, Suloinen tarina sinusta. En malta odottaa, että pääsen kirjoittamaan siihen.
Yksi päivä tässä aamulla tulin töihin ja hissin ovi kolahti kiinni jotenkin tosi kovaa. Toinen säikähti ihan selvästi vatsassa ja en voinut muuta kuin paijata mahaa ja puhua pienelle, että ei hätää. Onneksi hississä ei ollut ketään muuta, niin vaistomaisesti tuo tulee. Olisi voinut katsoa hieman pitkään. Töitä on enää vajaa kolme viikkoa jäljellä äitiysloman alkuun. Oma työtuoli ei tunnu enää niin mukavalta mitä se oli ennen kesää. Häntäluu kipeytyy päivän aikana selvästi, ja on kuuma. Nuo seinät ovat keränneet koko kesän lämpöä itseensä ja huoneen lämpötila on vielä pitkään sen mukainen. Tiedän jo nyt, että tulee olemaan todella haikeata erottautua maailman ihanimmista työkavereista. Toisaalta saan tilalle mitä vaativimman ja ihanimman uuden pomon, puoli metriä pitkän sellaisen.
Mietin tuossa yksi päivä, että sen kerran kun olen raskaana on Suomessa oikeat megahelteet jotka eivät malttaisi loppua millään. Tosin nyt ollaan menty muutama aste positiivisempaan suuntaan, nimittäin mittarissa alaspäin. Ilmalämpöpumpun tuoma viileys kotona on ollut pelastus.
Olen tässä tehnyt myös pientä omaa empiiristä tutkimusta näin raskaana liikkuessa eri joukkoliikennevälineistä, ja olen tullut siihen tulokseen miksi ihmeessä julkisissa kulkuvälineissä on tarrat liikkumisesteisille, niillä ei ole mitään virkaa. Tänä aamuna täpötäydessä junavaunussa vapautui yksi istumapaikka ja lähdin lähestymään sitä. Eräs mies, joka tasan näki aikeeni, oikein pyyhälsi siihen ja istuutui alas muina miehinä. Tämän jälkeen hän katsoi minuun ja varmasti veti ajatuksissaan jotakin voitonriemuista fanfaaria. Ja minä melkein purskahdin itkuun. Oli pitelemistä.
Ja ei, en ole raskauden takia sairas, jaksan kyllä hyvin seistä. Mutta joskus on aamuja, kuten tänä aamuna jolloin unet ovat jääneet kahteen tuntiin ja ei millään jaksaisi niinkuin yhtikäs mitään. Ja kulkuvälineissä on juurikin näitä merkittyjä liikkumisesteisten paikkoja, ne olivat aivan täynnä, Minulla ei vain kertakaikkiaan riitä rohkeus pyytämään paikkaa, joten istukoot. Tulen kyllä kiittämään runsaasti sitä ensimmäistä henkilöä, joka minulle paikkansa luovuttaa, jos niin hyvin joskus vielä käy.
Pikkuinen on ajatuksissa ihan koko ajan. Viikonloppuna ostimme toiselle valkoisen ammeen, ja pöllökuvioisen hoitoalustan. Sijoitamme vaipanvaihtopisteen kodinhoitohuoneeseen. Sinne saa hyvin vaipat ja rasvat kaappiin, ja vesipiste on lähellä. Nähtäväksi jää miten se toimii sitten käytännössä, toivottavasti hyvin. Reimalla on ollut tässä jo jonkin aikaa hyvät alet ja sieltä ostinkin pienelle kevyttoppahaalarin syksyn viimoihin, äitiyspakkauksen puku kun on vielä aivan liian suuri. Tänään käyn ostamassa vauvalle Britaxin turvakaukalon. Se sopii myös vaunuihin, jotka meillä on jo. Tilaukseen on jätetty myöskin vauvakirja, Suloinen tarina sinusta. En malta odottaa, että pääsen kirjoittamaan siihen.
Yksi päivä tässä aamulla tulin töihin ja hissin ovi kolahti kiinni jotenkin tosi kovaa. Toinen säikähti ihan selvästi vatsassa ja en voinut muuta kuin paijata mahaa ja puhua pienelle, että ei hätää. Onneksi hississä ei ollut ketään muuta, niin vaistomaisesti tuo tulee. Olisi voinut katsoa hieman pitkään. Töitä on enää vajaa kolme viikkoa jäljellä äitiysloman alkuun. Oma työtuoli ei tunnu enää niin mukavalta mitä se oli ennen kesää. Häntäluu kipeytyy päivän aikana selvästi, ja on kuuma. Nuo seinät ovat keränneet koko kesän lämpöä itseensä ja huoneen lämpötila on vielä pitkään sen mukainen. Tiedän jo nyt, että tulee olemaan todella haikeata erottautua maailman ihanimmista työkavereista. Toisaalta saan tilalle mitä vaativimman ja ihanimman uuden pomon, puoli metriä pitkän sellaisen.
Mietin tuossa yksi päivä, että sen kerran kun olen raskaana on Suomessa oikeat megahelteet jotka eivät malttaisi loppua millään. Tosin nyt ollaan menty muutama aste positiivisempaan suuntaan, nimittäin mittarissa alaspäin. Ilmalämpöpumpun tuoma viileys kotona on ollut pelastus.
Olen tässä tehnyt myös pientä omaa empiiristä tutkimusta näin raskaana liikkuessa eri joukkoliikennevälineistä, ja olen tullut siihen tulokseen miksi ihmeessä julkisissa kulkuvälineissä on tarrat liikkumisesteisille, niillä ei ole mitään virkaa. Tänä aamuna täpötäydessä junavaunussa vapautui yksi istumapaikka ja lähdin lähestymään sitä. Eräs mies, joka tasan näki aikeeni, oikein pyyhälsi siihen ja istuutui alas muina miehinä. Tämän jälkeen hän katsoi minuun ja varmasti veti ajatuksissaan jotakin voitonriemuista fanfaaria. Ja minä melkein purskahdin itkuun. Oli pitelemistä.
Ja ei, en ole raskauden takia sairas, jaksan kyllä hyvin seistä. Mutta joskus on aamuja, kuten tänä aamuna jolloin unet ovat jääneet kahteen tuntiin ja ei millään jaksaisi niinkuin yhtikäs mitään. Ja kulkuvälineissä on juurikin näitä merkittyjä liikkumisesteisten paikkoja, ne olivat aivan täynnä, Minulla ei vain kertakaikkiaan riitä rohkeus pyytämään paikkaa, joten istukoot. Tulen kyllä kiittämään runsaasti sitä ensimmäistä henkilöä, joka minulle paikkansa luovuttaa, jos niin hyvin joskus vielä käy.
