Meidän rakas pieni kulta
Vauvamme täytti maanantaina 31 viikkoa, ja meillä oli samana päivänä osuvasti myös neuvola. Vauva on liikkunut mahassa selvästi eri tavoin kuin aikaisemmin, mukaan on tullut jykevyyttä ja liikkeet todellakin tuntuu. Muutaman kerran olen ihan säikähtänyt kuinka voimakkaasti vauva vaihtaa asentoa ja haukkonut henkeä kuinka ilkeältä se on tuntunut. Silti taputtelen vatsaa aika lailla heti jos olo on, että on ollut hiljaisempaa. Mikään ei ole ihanampaa kuin olla raskaana, kantaa uutta elämää sisällään. Harjoitussupistuksia on ollut liiankin kanssa ja kysyin niistä neuvolassa. Syytä huoleen ei ole kunhan eivät ole kipeitä, ei onneksi.
Vauvalla on nyt pituutta 40 senttiä ja painoa 1800 grammaa. Jalan kokokin on jo kuulemma 6 sentin mittainen. Jos hän nyt syntyisi, olisi hänellä hyvät edellytykset elämään. Toivon toki, että vauva pysyy kohdun turvassa kasvamassa loppumetreille saakka.
Miten nopeasti aika meneekään. Olen nyt kahdeksannella kuukaudella raskaana, ja juurihan vasta tein raskaustestin. Sanoinkin neuvolassa, että aika menee liian nopsaan, kunpa ajan voisi pysäyttää. Nautin joka hetkestä, olen voinut niin hyvin alun raskauspahoinvointia lukuunottamatta ja ihastelen vain koko ajan kasvavaa vatsaani, enkä malta olla irti siitä, paijaan mahaa ihan koko ajan.
Neuvolassa kohdunpohjan mitaksi saatiin 28 senttiä. Vauva kasvaa keskikäyrää hyvin myötäillen. Sydänääniä kuunnellessa toinen ei olisi halunnut millään olla paikoillaan, ja kun sydänäänet vihdoin saatiin kuulumaan oli lyönnit 145 kertaa minuutissa. Asentoa vaihtaessa syke käväisi 165:ssa palaten jälleen tuonne 145:teen. Paino minulla on laskenyt joka kerta neuvolassa 200 grammaa. Tämä johtuu siitä, että seuraan ruokavaliotani tarkkaan raskausdiabeteksen vuoksi. Hemoglobiiniarvo oli minulla vain noussut lukemasta 120 lukuun 130 vaikka rautalisää syön vain todella harvoin (en pidä sen mausta ja jälkiseurauksista)
Äitiysvapaakin alkaa häämöttämään. Töitä on enää vain reilun kolmen viikon verran. Rekrytointiprosessi on töissä aivan loppusuoralla sijaiseni palkkaamisessa. Olemme nauraneet töissä, että täällä on ilmassa selvästíkin jotakin kun näin hyvin raskauduin.
Olemme laittaneet vauvalle sängyn odottamaan ja vauvan vaatteet on viikattu hänen omaan vaatekaappiin. Kaikkia pieniä hankintoja on vielä paljon, mutta eiköhän ne tässä hoidu hyvin.
Vauvalla on nyt pituutta 40 senttiä ja painoa 1800 grammaa. Jalan kokokin on jo kuulemma 6 sentin mittainen. Jos hän nyt syntyisi, olisi hänellä hyvät edellytykset elämään. Toivon toki, että vauva pysyy kohdun turvassa kasvamassa loppumetreille saakka.
Miten nopeasti aika meneekään. Olen nyt kahdeksannella kuukaudella raskaana, ja juurihan vasta tein raskaustestin. Sanoinkin neuvolassa, että aika menee liian nopsaan, kunpa ajan voisi pysäyttää. Nautin joka hetkestä, olen voinut niin hyvin alun raskauspahoinvointia lukuunottamatta ja ihastelen vain koko ajan kasvavaa vatsaani, enkä malta olla irti siitä, paijaan mahaa ihan koko ajan.
Neuvolassa kohdunpohjan mitaksi saatiin 28 senttiä. Vauva kasvaa keskikäyrää hyvin myötäillen. Sydänääniä kuunnellessa toinen ei olisi halunnut millään olla paikoillaan, ja kun sydänäänet vihdoin saatiin kuulumaan oli lyönnit 145 kertaa minuutissa. Asentoa vaihtaessa syke käväisi 165:ssa palaten jälleen tuonne 145:teen. Paino minulla on laskenyt joka kerta neuvolassa 200 grammaa. Tämä johtuu siitä, että seuraan ruokavaliotani tarkkaan raskausdiabeteksen vuoksi. Hemoglobiiniarvo oli minulla vain noussut lukemasta 120 lukuun 130 vaikka rautalisää syön vain todella harvoin (en pidä sen mausta ja jälkiseurauksista)
Äitiysvapaakin alkaa häämöttämään. Töitä on enää vain reilun kolmen viikon verran. Rekrytointiprosessi on töissä aivan loppusuoralla sijaiseni palkkaamisessa. Olemme nauraneet töissä, että täällä on ilmassa selvästíkin jotakin kun näin hyvin raskauduin.
