Pyöräretki Porvooseen
Meinattiin jo toissapäivänä mieheni kanssa, että istuudutaan polkupyöriemme selkään ja tehdään reissu Porvooseen, mutta Pekka Poudan sääennuste oli mennyt ihan pyllylleen ja kärsittiin keskiviikkona sitten ei niin helteisestä ja ei niin aurinkoisesta päivästä. Eilen oli toisin, voi ihanuus mikä keli.
Lähdettiin kotoota yhdentoista maissa syötyämme ensin aamupuurot. Pakattiin mukaan pyöränkumin paikkausvälineet, vaihtovaatteet, uikkarit ja juotavaa. Jo pääseminen "maaseudun rajalle" elikkä Mellunmäkeen oli uurastus, matkaa tähän meni 16 kilsaa. Siitä se sitten lähti.
Aikamoisia nousuja on Porvoontien alussa, oli jalat heti koetuksella. Tällaisella reissulla tankkaaminen on tosi tärkeää, meinaa loppua usko ja voimat. Pysähdyimmekin aika ajoin juomaan ja pumppaamaan lisää ilmaa pyöränkumeihin. Keskivauhti saatiin pidettyä siinä 17 km tunnissa, mikä oli ihan hyvä vauhti pienoisessa vastatuulessa. Peltoaukeilla sai polkea hampaat irvessä, tuntui ettei päässyt eteenpäin mitään kunnes pienen nyppylän tullessa vastaan tuuli tyyntyi ja pyörä rullasi taas.
Suuri apu tällaista reissua tehdessä on maantiepyörä lukkopolkimilla, saa polkimet toki laitettua toisenlaiseenkin pyörään. Maantiepyörällä pääsee kovempaa jos niikseen on tarvis ja lukkopolkimet auttavat ylämäissä. Itse poljin reissun hybrid-pyörällä, mikä ajoi asiansa ihan hyvin. Tosin ajo-asentoni ei ollut tässä kovin ergonominen ja alakerta on lievästi sanottuna hellänä.
Tosi rauhallista oli mennä vanhaa porvoontien reunaa, liikennettä eikä muita pyöräilijöitä ollut kuin nimeksi. Pyöräilijöilläkin kuten motoristeilla on tapana moikata ohi mennesssä, se on ihan hauska juttu. Vähän ennen Porvoota meinasi usko loppua kesken. Tuntui, että ylämäkiä vaan riitti ja tuli koko ajan lisää. Ei tahtonut jaksaa. Sisulla kuitenkin poljin ykkösvaihteella ylämäet enkä kävellyt yhtäkään ylös. Oli se vaan rankkaa. 18 km ennen Porvoota joutuu ajamaan pyörätien sijasta maantien reunaa, ihmeen hyvä siinä oli kuitenkin ajaa eikä ohiajavia autoja tarvinnut pelätä.
Voi sitä juhlan tuntua kun päästiin Porvoon satamaan. Suunnistettiin samantien satamassa olevaan tuttuun ravintolaan saamaan vähän kuvetta rinnan alle. Aikaa 56 kilometrin mittaiseen pyöräreissuun kului 3 tuntia 14 minuuttia ja 55 sekuntia. Oli siinä aika voittaja olo ja varsinkin kun kaloreita mittarin mukaan olisi kulunut 1500, näkyisipä vain jossakin.
Heikotti, kun päästiin istumaan (kuten kuvastakin varmaan näkyy). Ruoka oli enemmänkin kuin tervetullutta. Hetken aikaa siinä meni huilatessa kun olo suht. normalisoitui. Siitä sitten vatsat täynnä kiertelemään Porvoon vanhaan kaupunkiin ja sen jälkeen pyörät linja-autoon ja kotiin. Voin kyllä suositella ihan kaikille tällaista päiväreissua.
Lähdettiin kotoota yhdentoista maissa syötyämme ensin aamupuurot. Pakattiin mukaan pyöränkumin paikkausvälineet, vaihtovaatteet, uikkarit ja juotavaa. Jo pääseminen "maaseudun rajalle" elikkä Mellunmäkeen oli uurastus, matkaa tähän meni 16 kilsaa. Siitä se sitten lähti.
Aikamoisia nousuja on Porvoontien alussa, oli jalat heti koetuksella. Tällaisella reissulla tankkaaminen on tosi tärkeää, meinaa loppua usko ja voimat. Pysähdyimmekin aika ajoin juomaan ja pumppaamaan lisää ilmaa pyöränkumeihin. Keskivauhti saatiin pidettyä siinä 17 km tunnissa, mikä oli ihan hyvä vauhti pienoisessa vastatuulessa. Peltoaukeilla sai polkea hampaat irvessä, tuntui ettei päässyt eteenpäin mitään kunnes pienen nyppylän tullessa vastaan tuuli tyyntyi ja pyörä rullasi taas.
Suuri apu tällaista reissua tehdessä on maantiepyörä lukkopolkimilla, saa polkimet toki laitettua toisenlaiseenkin pyörään. Maantiepyörällä pääsee kovempaa jos niikseen on tarvis ja lukkopolkimet auttavat ylämäissä. Itse poljin reissun hybrid-pyörällä, mikä ajoi asiansa ihan hyvin. Tosin ajo-asentoni ei ollut tässä kovin ergonominen ja alakerta on lievästi sanottuna hellänä.
Tosi rauhallista oli mennä vanhaa porvoontien reunaa, liikennettä eikä muita pyöräilijöitä ollut kuin nimeksi. Pyöräilijöilläkin kuten motoristeilla on tapana moikata ohi mennesssä, se on ihan hauska juttu. Vähän ennen Porvoota meinasi usko loppua kesken. Tuntui, että ylämäkiä vaan riitti ja tuli koko ajan lisää. Ei tahtonut jaksaa. Sisulla kuitenkin poljin ykkösvaihteella ylämäet enkä kävellyt yhtäkään ylös. Oli se vaan rankkaa. 18 km ennen Porvoota joutuu ajamaan pyörätien sijasta maantien reunaa, ihmeen hyvä siinä oli kuitenkin ajaa eikä ohiajavia autoja tarvinnut pelätä.
Voi sitä juhlan tuntua kun päästiin Porvoon satamaan. Suunnistettiin samantien satamassa olevaan tuttuun ravintolaan saamaan vähän kuvetta rinnan alle. Aikaa 56 kilometrin mittaiseen pyöräreissuun kului 3 tuntia 14 minuuttia ja 55 sekuntia. Oli siinä aika voittaja olo ja varsinkin kun kaloreita mittarin mukaan olisi kulunut 1500, näkyisipä vain jossakin.
Heikotti, kun päästiin istumaan (kuten kuvastakin varmaan näkyy). Ruoka oli enemmänkin kuin tervetullutta. Hetken aikaa siinä meni huilatessa kun olo suht. normalisoitui. Siitä sitten vatsat täynnä kiertelemään Porvoon vanhaan kaupunkiin ja sen jälkeen pyörät linja-autoon ja kotiin. Voin kyllä suositella ihan kaikille tällaista päiväreissua.
Kommentit
Lähetä kommentti