Moottoripyöräillen

Voisin istua ihan kevyesti vaikka koko päivän moottoripyörän kyydissä ja vain nauttia maisemista. I just love it! Näimpä tänä ihanana kuumana ja aurinkoisena sunnuntaiehtoona istahdimme Ducatin selkään ja lähdimme pärisyttelemään maanteitä pitkin. Ensin suuntasimme kohti Nurmijärveä. En vähään aikaan ole käynyt isäni haudalla ja päätimme käväistä tänään hautuumalla, siellä suunnalla kun ajelimme.

Oli liikuttavaa käydä haudalla. Lepää rauhassa rakas isä. Jatkoimme matkaa eteenpäin. Seuraava etappi oli Moottorikahvila Nikkilässä. Paikka ei ole mikään kummoinen, mutta se tuntuu olevan moottoripyöräilijöitten pienoinen mekka. Oli hauska tunne kurvata pihalle kun joka ikinen terassilla istuva pyöräilijä tillitti meitä siihen saakka kun mies otti virrat pois koneesta.

Kerran kahvilassa kun oltiin niin siellä juotiin kahvit kera tuoreitten munkkien. Kumman hyvältä ne siellä maistuivat. Terassilla istuskellessamme tuli juteltua muutaman motoristin kanssa. Eräs heistä saapui paikalle museorekisterissä olevan pyörän kanssa. Saa kuulemma ajaa menopelillään 30 päivää vuodessa, "mutta kuka niitä päivä laskee" hän kertoi pilke silmäkulmassa. Tallissa oli vielä kolme samanmoista lisää.

 

Nikkilästä ajelimme kuninkaantietä pitkin Kuusijärvelle. Ansaitut levot makoillen auringossa ja rentoutuen. Talviturkkikin tuli vihdoin heitettyä tältä vuodelta. Oli ihanaa.