Käsittelykoe hyväksytty
Kyllä mua vaan niin jännitti siellä kentän reunassa Nummelan ajoharjoitteluradalla. Ja jos mua jännitti noin paljon niin kuinka sitä itse kokeeseen osallistujaa jännitti. Toinen raukka pieni otti ajotakin pois päältään kokeen jälkeen, oli käsivarretkin aivan hiestä märkänä.
Koe aloitettiin hidasajolla, joka sujui hyvin. Sen jälkeen kääntyminen viiden metrin sisällä, sekin meni hyvin. Sitten tuli ajaa 30 kilometristä keilaesteitten läpi, sekin meni muuten hyvin, mutta pojalla oli alussa vauhtia 33 kilsaa tunnisssa ja viimeisten keilojen kohdilla 28. Mutta ei se mitään, riitti hyvin. Sitten stop and go, elikkä vauhti 30 km/h ja pysähtyminen, vasen jalka maahan ja samantien liikkeelle lähtö. Tämän jälkeen vielä kiihdytys 50 kilometriin ja siitä hallittu äkkipysäytys. Sujui kuin rasvattu.
Pojalle tosin käsittelykokeen vastaanottaja antoi palautetta ajoasennosta mikä oli minusta ihan asiallista ja oikein. Jotkut kuulemma vaihtaa ykkösvaihteelle tuossa kohti kun 50 kilometrin vauhdista täytyy pyörä äkkipysäyttää. No eipä koskaan kukaan (kuulemma) ole hirveen törmäämisen yhteydessä käynyt kysymässä tutkijoilta mikä vaihde kuskilla oli päällä, sillä ei ole merkitystä jos pyörä pitää saada pysähtymään. Ajoasento tulisi olla pysty, että on jämäkkä ote pyörään ja näethän sinä jo sieltä korkeammalta ympäristönkin paljon paremmin. Ja jos takanasi istuu lähelle 100 kg painava ihminen onhan se selvää mikä massa sieltä niskaan vyöryy jos äkkiä pitää pyörä pysäyttää.
Kokeen vastaaottaja joutui sanomaan pojalle kesken kokeen, että muista hengittää välillä. Poika oli jännityksestä valkoinen kuin lakana. Että ei tuo ihan helppoa ole. Hatunnoston arvoinen juttu.
Koe aloitettiin hidasajolla, joka sujui hyvin. Sen jälkeen kääntyminen viiden metrin sisällä, sekin meni hyvin. Sitten tuli ajaa 30 kilometristä keilaesteitten läpi, sekin meni muuten hyvin, mutta pojalla oli alussa vauhtia 33 kilsaa tunnisssa ja viimeisten keilojen kohdilla 28. Mutta ei se mitään, riitti hyvin. Sitten stop and go, elikkä vauhti 30 km/h ja pysähtyminen, vasen jalka maahan ja samantien liikkeelle lähtö. Tämän jälkeen vielä kiihdytys 50 kilometriin ja siitä hallittu äkkipysäytys. Sujui kuin rasvattu.
Pojalle tosin käsittelykokeen vastaanottaja antoi palautetta ajoasennosta mikä oli minusta ihan asiallista ja oikein. Jotkut kuulemma vaihtaa ykkösvaihteelle tuossa kohti kun 50 kilometrin vauhdista täytyy pyörä äkkipysäyttää. No eipä koskaan kukaan (kuulemma) ole hirveen törmäämisen yhteydessä käynyt kysymässä tutkijoilta mikä vaihde kuskilla oli päällä, sillä ei ole merkitystä jos pyörä pitää saada pysähtymään. Ajoasento tulisi olla pysty, että on jämäkkä ote pyörään ja näethän sinä jo sieltä korkeammalta ympäristönkin paljon paremmin. Ja jos takanasi istuu lähelle 100 kg painava ihminen onhan se selvää mikä massa sieltä niskaan vyöryy jos äkkiä pitää pyörä pysäyttää.
Kokeen vastaaottaja joutui sanomaan pojalle kesken kokeen, että muista hengittää välillä. Poika oli jännityksestä valkoinen kuin lakana. Että ei tuo ihan helppoa ole. Hatunnoston arvoinen juttu.
Kommentit
Lähetä kommentti