I´m free!
Ne, jotka eivät kestä naisten ällöjuttuja voivat lopettaa lukemisen tähän, kiitos ja hei, nähdään seuraavalla postauksella. Aion kertoa hieman vajaa vuoden kestäneestä helvetistä - Mirena hormonikierukka sellaisesta. Minulle laitettiin tämä 170 euron hintainen ihmekapistus viime vuoden joulukuussa. Ajattelin, ettei sen jälkeen enää huolenhäivää. Kuukautiset melkeimpä kokonaan bye bye, historiaan ja tuon ehkäisypuolen voisi suorastaan unohtaa - kuinka väärässä olinkaan.
Se oli synkkä ja myrskyinen joulukuinen arkipäivä. Olin saanut keskelle työpäivää lääkäriajan kierukan laittoon. Se oli virhe. Lääkärin asettaessa kierukkaa paikalleen piti hoitaja minua kädestä kiinni ja kertoi, että kyllä minulta lähti väri kasvoilta toimenpiteen aikana. Ai mitennii? Asettaminen sattui aivan julmetusti. Nyt korostan, että olen sentään synnyttänyt kaksi kertaa ja mielestäni omaan aika ison kivun sietokyvyn. Näin tähtiä toimenpiteen jälkeen ja sain hieman toipua siinä pöydällä ennen kuin pääsin nousemaan ylös. Kärsin muutaman tunnin tuon jälkeen oikeista supistuksista. Oli oikein "hauskaa" olla töissä. Kohtu yritti puskea sinne laitettua kapinetta ulos eikä onnistunut tehtävässään. Kunnon aaltoja koin siinä muutaman ja pahin oli sitten onneksi ohi. Tai niin minä luulin.
Sanoisin, että jos miehet joutuisivat kokemaan jotakin tällaista niin ei tulisi mitään.
Seuraava puoli vuotta menikin sitten kärsiessä kauheista alavatsakivuista ja vuodoista. Vuoto kuitenkin asettui puolen vuoden perästä sillä tavoin, että vuosin enää vain silloin tällöin. En koskaan tiennyt milloin minulla on oikeasti kuukautiset. Ei mennyt melkein päivääkään etten joutunut ottamaan särkylääkettä kipuihin. Alavatsaa muili, vihloi, jomotti, tykytti ja raastoi. Variaatioita kivun muodoista tuli koettua jos jonkinlaista. Kävin tarkistuttamassa kierukan asennon, paikan, langat ja ultrauksessakin kävin viime vuoden aikana. Ei osattu sanoa missä vika. Mulla on ollut aikoinaan kuparikierukka kymmenen vuotta eikä sen kanssa ollut ongelman ongelmaa. Päädyin siihen tulokseen, että mun elimistö vain hylki tuota laitetta niin paljon ettei tullut sen kanssa toimeen ollenkaan. Päädyin myös kymmenen kuukauden kestämisten jälkeen siihen, että en katso laitetta enää päivääkään vaan haluan siitä eroon. Ja tänään siitä pääsin. Sen poistaminen oli suorastaan lastenleikkiä ja olisin voinut halata lääkäriä joka toimenpiteen teki, olin niin tyytyväinen.
Mun kasvot alkoivat kukkimaan tuossa pari kuukautta sitten. Kasvoni kukkivat tällä tavalla viimeksi murrosiässä. Oon ihan varma, että osa saamistani kiloista ei ole vain jenkkilän reissun syytä vaan myös tämän ihmekapineen.
Mutta on ihmisiä joille tämä ei aiheuta minkäännäköisiä oireita. On myös ihmisiä jotka raskautuvat tästä huolimatta. Pontta tälle asialle löi lisää kun tein positiivisen raskaustestinkin tuossa parisen viikkoa sitten. Sen jälkeen tein kolme negatiivista ja terveysasemankin testi näytti negatiivisen. Ei osannut lääkäri kertoa mistä moinen mahtoi johtua, mutta kyllä siinä miehen kanssa hetken aikaa helistiin.
Hyvästi Mirena. Never ever again.
Se oli synkkä ja myrskyinen joulukuinen arkipäivä. Olin saanut keskelle työpäivää lääkäriajan kierukan laittoon. Se oli virhe. Lääkärin asettaessa kierukkaa paikalleen piti hoitaja minua kädestä kiinni ja kertoi, että kyllä minulta lähti väri kasvoilta toimenpiteen aikana. Ai mitennii? Asettaminen sattui aivan julmetusti. Nyt korostan, että olen sentään synnyttänyt kaksi kertaa ja mielestäni omaan aika ison kivun sietokyvyn. Näin tähtiä toimenpiteen jälkeen ja sain hieman toipua siinä pöydällä ennen kuin pääsin nousemaan ylös. Kärsin muutaman tunnin tuon jälkeen oikeista supistuksista. Oli oikein "hauskaa" olla töissä. Kohtu yritti puskea sinne laitettua kapinetta ulos eikä onnistunut tehtävässään. Kunnon aaltoja koin siinä muutaman ja pahin oli sitten onneksi ohi. Tai niin minä luulin.
Sanoisin, että jos miehet joutuisivat kokemaan jotakin tällaista niin ei tulisi mitään.
Seuraava puoli vuotta menikin sitten kärsiessä kauheista alavatsakivuista ja vuodoista. Vuoto kuitenkin asettui puolen vuoden perästä sillä tavoin, että vuosin enää vain silloin tällöin. En koskaan tiennyt milloin minulla on oikeasti kuukautiset. Ei mennyt melkein päivääkään etten joutunut ottamaan särkylääkettä kipuihin. Alavatsaa muili, vihloi, jomotti, tykytti ja raastoi. Variaatioita kivun muodoista tuli koettua jos jonkinlaista. Kävin tarkistuttamassa kierukan asennon, paikan, langat ja ultrauksessakin kävin viime vuoden aikana. Ei osattu sanoa missä vika. Mulla on ollut aikoinaan kuparikierukka kymmenen vuotta eikä sen kanssa ollut ongelman ongelmaa. Päädyin siihen tulokseen, että mun elimistö vain hylki tuota laitetta niin paljon ettei tullut sen kanssa toimeen ollenkaan. Päädyin myös kymmenen kuukauden kestämisten jälkeen siihen, että en katso laitetta enää päivääkään vaan haluan siitä eroon. Ja tänään siitä pääsin. Sen poistaminen oli suorastaan lastenleikkiä ja olisin voinut halata lääkäriä joka toimenpiteen teki, olin niin tyytyväinen.
Mun kasvot alkoivat kukkimaan tuossa pari kuukautta sitten. Kasvoni kukkivat tällä tavalla viimeksi murrosiässä. Oon ihan varma, että osa saamistani kiloista ei ole vain jenkkilän reissun syytä vaan myös tämän ihmekapineen.
Mutta on ihmisiä joille tämä ei aiheuta minkäännäköisiä oireita. On myös ihmisiä jotka raskautuvat tästä huolimatta. Pontta tälle asialle löi lisää kun tein positiivisen raskaustestinkin tuossa parisen viikkoa sitten. Sen jälkeen tein kolme negatiivista ja terveysasemankin testi näytti negatiivisen. Ei osannut lääkäri kertoa mistä moinen mahtoi johtua, mutta kyllä siinä miehen kanssa hetken aikaa helistiin.
Hyvästi Mirena. Never ever again.
Kommentit
Lähetä kommentti