Seitsenkuinen
Vauvan seitsenkuupäivästä on jo tovi. Nyt ollaan jo yli puolen kuun toukokuuta menossa ja kovaa vauhtia kohti kahdeksatta kuukautta, ja lääkäriä neuvolassa. Kävin punnitsemassa pojan hänen seitsenkuupäivänään ja painoa oli tuolloin rapiat 9 300 grammaa. Käytämme nyt 74 ja 80-koon vaatteita. Kasvu on hyvää ja tasaista. Vauva kovasti harjoittelee pinsettiotetta, kaikki pienet yksityiskohdat leluissa kiinnostavat, ja hän leikkii leluillaan tosi keskittyneesti. Lelu vaihtuu kädestä toiseen tosi hienosti. Oscar rakastaa painella tuhatta ja sataa kävelyopettelutuolissa, varsinkin robotti-imurin ja koiran perässä.
Oscar kääntyy vatsallaan lattialla akselinsa ympräri ja on nyt viime päivinä alkanut peruuttamaan. Hän istuu pienen hetken tukematta. Toissapäivänä hän pakitti pitkät matkat olohuoneesta keittiöön keittiön pöydän alle. Punnersi siellä parit kerrat keittiönpöydän penkin kanssa ja kunnes keittiön seinä tuli vastaan piti kutsua äiti hätiin.
Oscar saattaa jähmettyä paikoilleen jos huomaa, että isi vaikkapa katoaa hetkeksi työhuoneeseensa taikka vessaan. Eilenkin sain muistuttaa ja rauhoitella häntä olemassaolostani aivan hänen vieressään.
Oscar oppi ulkomaanmatkallamme ilmaisemaan harmitusta. Kun esimerkiksi keinussa keinuminen päättyi, ilmaisi hän pettymyksensä selvästi pienellä itkulla. Tätä hän ei ollut tehnyt aiemmin. Ruokaillessa hän osaa ilmaista jos haluaa vettä, osoittaa kädellään nokkamukia ja älähtää. Hän ymmärtää sanoja kuten tutti, koira, auto, äiti, isi, vesi, maito, nukkumaan, lelu jne. Puhetta tulee kovastikin ja se on sellaista ihanaa vauvan jokeltelua. Koira on puh, ja auto on puh.
Oscarilla on selkeä päivärytmi. Vauva menee iltaisin nukkumaan kello 20 - 20.30 välillä ja herää aamulla 7.30 - 8.30 välillä, hän saattaa siinä aamuviiden aikaan juoda vellin. Päivällä meillä on selkeä rytmi ruokailuineen, touhuineen ja päiväunineen. Oscar nukkuu vielä kolmet päiväunet.
Vauvalla on loistava huumorintaju. Kukkuu-leikki ja kaikenlainen hassuttelu on tosi kivaa. Oscar ei kyllä turhista valita, hän on sellainen perustyytyväinen vauva. Pikkukakkosen tunnusmusiikki pysäyttää hänet missä vain kesken touhuamisen. Oscar rakastaa Alman Starlight-kappaletta (Muumilaakso) ja Post Malonen Sunfloweria, varsinkin tuo jälkimmäinen on ihan ykkönen.
Pääsin viettämään ensimmäistä äitienpäivää sunnuntaina 12.5. Minulle keitettiin kahvit aamulla sänkyyn. Päivällä kävimme syömässä Sellon Raxissa (juu, itse sain valita ja päädyin kaikista helpoimpaan vaihtoehtoon) ja Oscar söi todella hyvällä ruokahalulla tuijottaen kovasti isoveljeään Samia. Haimme samalla reissulla koiramme Louisin kotiin ja loppupäivä sujuikin sitten pyykätessä likapyykkia matkalta, hah.
Vauvauinnissa Oscarin kiinnostaisi uintia enemmän seurustelu toisten vauvojen kanssa sekä uima-altaan reunojen ritilät. Vauvakerho meillä päättyi tältä kevätkaudelta nyt viime tiistaina. Siellä Oscar hienosti leikki Anna-vauvan kanssa vihreällä pallonpuoliskolla, siitä oli jopa selvästi pienoinen kisa menossa. Lelu vaihtui pienistä kätösistä toisiin aika rivakasti. Kaduttaa hieman ettemme lähteneet vauvakerhoon Oscarin ollessa ihan pieni vauva. Kerhossa käynti on luonut mukavaa struktuuria viikkoon kun minä pohdin silloin aiemmin toimettomuutta ja yksinäisyyttä kotona. Ja nyt kerho on jo ohi.
Näin vanhempana vanhempana (voiko näin kirjoittaa?) aikaa antaa vauvalle aivan eritavalla kuin silloin nuorempana. Sitä keskittyy hetkiin ja olemiseen. Arvomaailma on selvästi erilainen kuin aiemmin. Vauvan kanssa on ihana mennä, esimerkiksi autoilu on muuttunut katastrofinpelosta nautinnoksi kun Oscar on nyt isompi ja tykkää matkata.
Olen rakastanut ihan joka ikistä päivää vauvan kanssa. Välillä sitä on ollut niin väsynyt ettei kertakaikkiaan jaksaisi yhtään mitään, ja välillä sitä on niin täynnä tarmoa, että tunnit päivässä tahtovat loppua kesken. Se on ihan mieletöntä että olet jollekulle aivan kaikki.
