Oscarin ensimmäinen ulkomaanmatka
Palasimme lauantaina 11.5. Kroatian Makarskan lomaltamme onnellisina ja haltioituneina. Loma meni paremmin kuin osasimme odottaa yhtä pientä takapakkia lukuunottamatta. Jännitin etukäteen tosi paljon lentoja, ja ihan turhaan. Mennessä poika istui sylissäni rauhallisesti tutkiskellen hätälaskulappusta ja nukahti syliini pienen itkun jälkeen nukkuen melkein koko lennon. Koneen laskeutuessa hän katseli meitä kysyvästi kulmien alta suurilla silmillään muutaman kerran ihmetellen mitä oikein tapahtuu ja siinä se. Paluulento sujui vähintäänkin yhtä hyvin. Ei rimpuilua, eikä kiljumisitkua niinkuin olin kauhukuvissani itselleni mieleen maalaillut.
Meillä oli mennessä kello yhdeksältä aamulento ja helppo oli rytmittää ruokailut aamiaisen ja lounaan välillä. Tarjosimme pojalle lounaan koneen laskeutuessa, jos vaikkapa ruoan nieleminen helpottaisi korviin, muttei toinen ollut moksiskaan. Lentoemännät auttoivat vauvan ruoan lämmityksessä enemmän kuin mielellään. Paluulennolla tarjosimme lounaan kentällä ja koneessa ennen nousua vauva joi pullollisen vielä maitoa, ja jaksoi siten nukkua tosi hyvin.
Paluulennolla saimme pitää matkarattaat kentällä koneen nousuun saakka mikä oli iso helpotus, kymmenenkiloista vauvaa kun on jo aika raskasta kantaa kaikkien reppujen kanssa vaikka meillä rintareppu olikin. Paluulennolla meille oli automaattisesti valittu istumapaikat koneen kolmannelta riviltä, mutta pääsimme kysyttäessä tyhjillään olevaan kokonaiseen ensimmäiseen riviin jossa oli enemmän jalkatilaa olla. Sanoisinko, että huippuhyvää palvelua.
Majoituimme Makarskassa Meteor-hotelliin. Se sijaitsee ihan jopa kymmenen metrin päässä rantabulevardista ja rannasta. Jouduimme vaihtamaan meille ensiksi tarjotun huoneen, koska siellä oli selvästi tupakoitu. Saimme tilalle siistin hajuttoman huoneen, joka oli ilmeisesti remontoitukin.
Huoneessa ei ollut keittomahdollisuutta, joten pyysimme respasta vedenkeittimen maitojen ja ruokien lämmittämiseen. Vedenkeittimen kanssa pärjäsi tosi hyvin, yllättävän nopeasti sillä lämmitti (ja desinfioi) kaiken tarvittavan. Näppärä laite. Saimme huoneeseen myös vauvalle matkasängyn. Ihan luksusta oli kylpyhuoneen kylpyamme jossa poika kylpi joka ilta joko äidin tai isin kanssa. Ainut huono puoli huoneessa oli sieltä puuttunut ilmastointi. Näin talvikaudella (toukokuussa?) he eivät pidä ilmastointia päällä. Parvekkeen oven auki pitämisen takia huoneeseen päätyneet itikat söi meidät aikuiset aika lahjakkaasti. Ostimme vauvalle aika nopsaan hyttysverkon. Tosi ikäviä pirulaisia nuo hyttyset. Puremat kutisivat julmetusti, ja jalat täynnä hyttysenpuremia ei ole niin mairea näky.
Sanoinko jo, että matka oli ihana? Kyllä, aivan ihana. Kroatian eteläosa on ihan huippukaunis, ja haluankin ehdottomasti lähteä sinne uudelleen autoilemaan. Toki vauvan kanssa matkustaessa lähtemiset vaativat hieman enemmän ennakointia ja organisointia, mutta kun kaikki tarpeellinen vauvan osalta on mukana (ruoat, juomat, vaihtovaatetta, lelua, vaipat, ym.), on meneminen tosi helppoa. Tuntui, että vauvakin piristyi maisemanvaihdoksesta. Vauvaa ihasteltiin ihan joka paikassa, etelässä osataan tämä homma. Oscarkin oppi loman loppupuolella hymyilemaan ja nauramaan häntä ihasteleville ihmisille, se oli hauskaa.
Oscar sai tosi kivan ensituntuman uppotuntemattomista vieraista ihmisistä jotka olivat näin ihastuttavia. Apua esimerkiksi rattaiden kanssa sai aina. Joka kerta, jos joissain rappusissa jouduin niiden kanssa olla menemässä, oli heti joku henkilö tarjoamassa apuaan. Iltaisin kun kävimme syömässä ravintolassa, tuntui se ihan normaalilta vauvan kanssa. Oscar söi hyvin ja jaksoi kiltisti olla ja ihmetellä autoja ja skoottereita. Hän taisi oppia matkalla sanan auto. Äitikin pystyi ruoan kanssa hyvällä omalla tunnolla juomaan lasin paikallista viiniä, ei sitä kukaan kyseenalaistanut yhtään missään.
Makarskassa ei ollut vielä lomakausi kunnolla alkanut, ja se ilmeni siten, ettei ihmisiä näkynyt vielä kovin paljoa. Se oli kuitenkin ihan kiva asia vauvan näkövinkkelistä. Pääsi hyvin liikkumaan, eikä mihinkään tarvinnut jonotella.
Toukokuussa Dalmatian alueella sää on vielä hyvin vaihteleva, mekin koimme pari sadepäivää. Tuolloin oli yllä ihan kiva huilailla hotellihuoneessa leikkien isolla sängyllä. Lämpötila vaihteli 13 - 24 asteen välillä, muutamana päivänä oli ihan kunnon kuuma kesäinenkin keli. Kävimme paljon kävelemässä ja ihastelelemassa maisemia (tämä on lomilla ihan parasta) ja nyt vauvan kanssa kävimme useasti leikkikentällä leikkimässä. Oscar taisi tällä matkalla oppia myös sen, että kun jokin päättyy, kuten esimerkiksi keinussa kiikkuminen, päättymisen kurjuudesta voi isille ja äidille ilmaista pienellä itkulla. Eli matkat ovat myös opettavaisia, heh.
Niin se takapakki. Heräsimme maanantai-aamuna 6.5. normaalisti pojan kanssa rauhallisesti halaillen hämärässä hotellihuoneessamme. Annoin hänelle vellin ja lepertelimme tovin. Sitten menimme yhdessä avaamaan ikkunan verhot ja tämä äiti meinasi saada slaagin. Pojan otsa oli kauttaaltaan pienten punaisten näppyjen peitossa. Ja poika vain hymyili minulle katsoen suoraan silmiin (varmaan ihmetteli äidin ilmettä). Herätin mieheni aika nopeasti ja mietimme mikä toisella on. Näppyjä oli myös käsissä ja jaloissa. Siitä hetken pähkäilyämme päätimme käydä paikallisessa apteekissa kysymässä neuvoa ja saimmekin paikallisen lääkärin yhteystiedot.
Lääkäri oli herttainen vanha mummo omalla praktiikallaan. Oscar ei valittanut hetkeäkään ja antoi tutkia itsensä tosi hienosti. Naurahdin kun tämä lääkäri tutki Oscarin korvat. Hän vain tarttui poikaa päästä ja yritti kääntää kuin korkkiruuvia. Minä siinä kohti sitten hienovaraisesti käänsin koko pojan sivulta toiselle, jotta homma hoituisi oikein. Lääkäri diagnosoi pojalle epäspesifin virusinfektion. Näpyt vain tulivat yks kaks jostakin syystä ja ovat nyt tähän päivään mennessä onneksi lähteneet itsestään melkein kokonaan pois. Olimme yhteydessä vielä meidän omaan neuvolahoitajaan kuvien kanssa ja tämä rauhoitteli meitä kyseessä tosiaan olevan jonkin viruksen, josta ei tarvitsi olla huolissaan... Eipä! Sanoin miehelleni, että jos näppyjä on vielä kotiin palatessa, vien pojan lääkäriin. Onneksi ei tarvitse.
Teimme matkallamme kaksi koko päivän mittaista retkeä. Kävimme laivalla Hvarin ja Bracin saarilla. Bracin kuulu Bolin ranta oli nimensä väärti. Vesi on superkirkasta ja puolen tunnin kävelymatka rannalle tosi kaunis. Sanoinkin miehelleni, että seuraavalla kerralla voisi majoittua suoraan Bracin saarelle. Toinen retki kohdistui Dubrovnikin vanhaan kaupunkiin. Oscar nukkui jälleen mennen tullen melkein kokonaan noin neljän tunnin automatkat.
Dubrovnikin vanha kaupunki on todella kaunis, ja kivan pikantin lisän sinne toi se, että Game of Thronesia on kuvattu siellä. Saimme viettää paikan päällä nelisen tuntia ja se oli oikein sopiva aika. Vauva valvoi koko tuon ajan ja saimme hyvin rytmitettyä ruokailut. Vauvaa ihasteltiin todella paljon ja täällä hän naurahteli keimaillen häntä ihastelleelle naiselle. Dubrovnikin vanha kaupunki ei ole rattaiden kanssa liikkuville ehkä se paras paikka, mutta paljon me siellä näimme. Pidin vanhasta kaupungista todella paljon, harvoin näkee jotakin näin kaunista.
Oscar teki täten ensimmäisen ulkomaan matkansa seitsemänkuisena. Kaikki meni paremmin kuin hyvin. Aivan turhaan jännitin kaikkea etukäteen, ja helpointa onkin vain mennä tilanne kerrallaan. Etukäteen olin kyllä varmistanut, että matkavakuutukseni koskettaa myös vauvaa, ja pakkaillut mukaan ihan kaiken mahdollisen (no, ruoat muutamaksi päiväksi eteenpäin). Makarskan kaupoista löytyy ainoastaan äidinmaidonkorvikejauhetta, ja se toi hieman hidastetta matkaan, mutta hyvin pärjättiin tästäkin huolimatta. Kaikista ruokakaupoista ei myöskään löydy vauvalle kunnon ruokaa, ainoastaan hedelmäsoseita taikka vauvan mehuja. Paikallinen DM ja Lidl myy hyvin purkkiruokia, lisäksi DM:ssä oli paljon kaikkea ihanaa päivittäistavaraa vauvalle.
Olin pakannut vauvalle useamman vaatekokonaisuuden ja yksikään ei jäänyt käyttämättä. Omaan pakkaamiseni olisin voinut käyttää hieman enemmän järkeä. Käytin ehkä kahta, kolmea asua koko reissulla (ei vain ollut aikaa keskittyä sen enempää omaan pukeutumiseen).
Uikkareille tuli käyttöä, vaikkakaan ei rantavedessä. Hotellin sisäuima-allasosaston poreallas oli meillä parisen kertaa kovassa käytössä, voi että kun vauva nautti. Silmät lautasen kokoisina hän tuijotti poreita ja taputteli pienillä käsillään vettä. Me vanhemmat vain huolehdimme, ettei vettä mennyt suuhun tai silmiin.
Matkassa meillä oli mukana rintareppu, joka käytimme ainoastaan lentokentillä sekä Moweon todella näppärät matkarattaat. Poika istui ja nukkui niissä tosi hyvin. Pieni tavarakori oli iso plussa ja koko istuinosan yli kaartuva kuomu elintärkeä (sadekelillä ja auringonpaahteessa). Matkarattaiden selkänojan sai täyteen makuuasentoon, ja vauva nukkuikin monet makeat päiväunet niissä. Rattaat sai myös helposti yhdellä kädellä kasaan ja niitä jaksoi myös kantaa. Pienessä hotellihuoneessa rattaiden pienuus oli myös hyvä asia, ei vienyt liikaa tilaa ja kääntyi akselinsa ympäri.
Voisin lähteä tältä samalta istumalta vaikka heti uudelleen matkaan vauvan kanssa. Ihan heti.
Meillä oli mennessä kello yhdeksältä aamulento ja helppo oli rytmittää ruokailut aamiaisen ja lounaan välillä. Tarjosimme pojalle lounaan koneen laskeutuessa, jos vaikkapa ruoan nieleminen helpottaisi korviin, muttei toinen ollut moksiskaan. Lentoemännät auttoivat vauvan ruoan lämmityksessä enemmän kuin mielellään. Paluulennolla tarjosimme lounaan kentällä ja koneessa ennen nousua vauva joi pullollisen vielä maitoa, ja jaksoi siten nukkua tosi hyvin.
Paluulennolla saimme pitää matkarattaat kentällä koneen nousuun saakka mikä oli iso helpotus, kymmenenkiloista vauvaa kun on jo aika raskasta kantaa kaikkien reppujen kanssa vaikka meillä rintareppu olikin. Paluulennolla meille oli automaattisesti valittu istumapaikat koneen kolmannelta riviltä, mutta pääsimme kysyttäessä tyhjillään olevaan kokonaiseen ensimmäiseen riviin jossa oli enemmän jalkatilaa olla. Sanoisinko, että huippuhyvää palvelua.
Majoituimme Makarskassa Meteor-hotelliin. Se sijaitsee ihan jopa kymmenen metrin päässä rantabulevardista ja rannasta. Jouduimme vaihtamaan meille ensiksi tarjotun huoneen, koska siellä oli selvästi tupakoitu. Saimme tilalle siistin hajuttoman huoneen, joka oli ilmeisesti remontoitukin.
Huoneessa ei ollut keittomahdollisuutta, joten pyysimme respasta vedenkeittimen maitojen ja ruokien lämmittämiseen. Vedenkeittimen kanssa pärjäsi tosi hyvin, yllättävän nopeasti sillä lämmitti (ja desinfioi) kaiken tarvittavan. Näppärä laite. Saimme huoneeseen myös vauvalle matkasängyn. Ihan luksusta oli kylpyhuoneen kylpyamme jossa poika kylpi joka ilta joko äidin tai isin kanssa. Ainut huono puoli huoneessa oli sieltä puuttunut ilmastointi. Näin talvikaudella (toukokuussa?) he eivät pidä ilmastointia päällä. Parvekkeen oven auki pitämisen takia huoneeseen päätyneet itikat söi meidät aikuiset aika lahjakkaasti. Ostimme vauvalle aika nopsaan hyttysverkon. Tosi ikäviä pirulaisia nuo hyttyset. Puremat kutisivat julmetusti, ja jalat täynnä hyttysenpuremia ei ole niin mairea näky.
Sanoinko jo, että matka oli ihana? Kyllä, aivan ihana. Kroatian eteläosa on ihan huippukaunis, ja haluankin ehdottomasti lähteä sinne uudelleen autoilemaan. Toki vauvan kanssa matkustaessa lähtemiset vaativat hieman enemmän ennakointia ja organisointia, mutta kun kaikki tarpeellinen vauvan osalta on mukana (ruoat, juomat, vaihtovaatetta, lelua, vaipat, ym.), on meneminen tosi helppoa. Tuntui, että vauvakin piristyi maisemanvaihdoksesta. Vauvaa ihasteltiin ihan joka paikassa, etelässä osataan tämä homma. Oscarkin oppi loman loppupuolella hymyilemaan ja nauramaan häntä ihasteleville ihmisille, se oli hauskaa.
Oscar sai tosi kivan ensituntuman uppotuntemattomista vieraista ihmisistä jotka olivat näin ihastuttavia. Apua esimerkiksi rattaiden kanssa sai aina. Joka kerta, jos joissain rappusissa jouduin niiden kanssa olla menemässä, oli heti joku henkilö tarjoamassa apuaan. Iltaisin kun kävimme syömässä ravintolassa, tuntui se ihan normaalilta vauvan kanssa. Oscar söi hyvin ja jaksoi kiltisti olla ja ihmetellä autoja ja skoottereita. Hän taisi oppia matkalla sanan auto. Äitikin pystyi ruoan kanssa hyvällä omalla tunnolla juomaan lasin paikallista viiniä, ei sitä kukaan kyseenalaistanut yhtään missään.
Makarskassa ei ollut vielä lomakausi kunnolla alkanut, ja se ilmeni siten, ettei ihmisiä näkynyt vielä kovin paljoa. Se oli kuitenkin ihan kiva asia vauvan näkövinkkelistä. Pääsi hyvin liikkumaan, eikä mihinkään tarvinnut jonotella.
Toukokuussa Dalmatian alueella sää on vielä hyvin vaihteleva, mekin koimme pari sadepäivää. Tuolloin oli yllä ihan kiva huilailla hotellihuoneessa leikkien isolla sängyllä. Lämpötila vaihteli 13 - 24 asteen välillä, muutamana päivänä oli ihan kunnon kuuma kesäinenkin keli. Kävimme paljon kävelemässä ja ihastelelemassa maisemia (tämä on lomilla ihan parasta) ja nyt vauvan kanssa kävimme useasti leikkikentällä leikkimässä. Oscar taisi tällä matkalla oppia myös sen, että kun jokin päättyy, kuten esimerkiksi keinussa kiikkuminen, päättymisen kurjuudesta voi isille ja äidille ilmaista pienellä itkulla. Eli matkat ovat myös opettavaisia, heh.
Niin se takapakki. Heräsimme maanantai-aamuna 6.5. normaalisti pojan kanssa rauhallisesti halaillen hämärässä hotellihuoneessamme. Annoin hänelle vellin ja lepertelimme tovin. Sitten menimme yhdessä avaamaan ikkunan verhot ja tämä äiti meinasi saada slaagin. Pojan otsa oli kauttaaltaan pienten punaisten näppyjen peitossa. Ja poika vain hymyili minulle katsoen suoraan silmiin (varmaan ihmetteli äidin ilmettä). Herätin mieheni aika nopeasti ja mietimme mikä toisella on. Näppyjä oli myös käsissä ja jaloissa. Siitä hetken pähkäilyämme päätimme käydä paikallisessa apteekissa kysymässä neuvoa ja saimmekin paikallisen lääkärin yhteystiedot.
Lääkäri oli herttainen vanha mummo omalla praktiikallaan. Oscar ei valittanut hetkeäkään ja antoi tutkia itsensä tosi hienosti. Naurahdin kun tämä lääkäri tutki Oscarin korvat. Hän vain tarttui poikaa päästä ja yritti kääntää kuin korkkiruuvia. Minä siinä kohti sitten hienovaraisesti käänsin koko pojan sivulta toiselle, jotta homma hoituisi oikein. Lääkäri diagnosoi pojalle epäspesifin virusinfektion. Näpyt vain tulivat yks kaks jostakin syystä ja ovat nyt tähän päivään mennessä onneksi lähteneet itsestään melkein kokonaan pois. Olimme yhteydessä vielä meidän omaan neuvolahoitajaan kuvien kanssa ja tämä rauhoitteli meitä kyseessä tosiaan olevan jonkin viruksen, josta ei tarvitsi olla huolissaan... Eipä! Sanoin miehelleni, että jos näppyjä on vielä kotiin palatessa, vien pojan lääkäriin. Onneksi ei tarvitse.
Teimme matkallamme kaksi koko päivän mittaista retkeä. Kävimme laivalla Hvarin ja Bracin saarilla. Bracin kuulu Bolin ranta oli nimensä väärti. Vesi on superkirkasta ja puolen tunnin kävelymatka rannalle tosi kaunis. Sanoinkin miehelleni, että seuraavalla kerralla voisi majoittua suoraan Bracin saarelle. Toinen retki kohdistui Dubrovnikin vanhaan kaupunkiin. Oscar nukkui jälleen mennen tullen melkein kokonaan noin neljän tunnin automatkat.
Dubrovnikin vanha kaupunki on todella kaunis, ja kivan pikantin lisän sinne toi se, että Game of Thronesia on kuvattu siellä. Saimme viettää paikan päällä nelisen tuntia ja se oli oikein sopiva aika. Vauva valvoi koko tuon ajan ja saimme hyvin rytmitettyä ruokailut. Vauvaa ihasteltiin todella paljon ja täällä hän naurahteli keimaillen häntä ihastelleelle naiselle. Dubrovnikin vanha kaupunki ei ole rattaiden kanssa liikkuville ehkä se paras paikka, mutta paljon me siellä näimme. Pidin vanhasta kaupungista todella paljon, harvoin näkee jotakin näin kaunista.
Oscar teki täten ensimmäisen ulkomaan matkansa seitsemänkuisena. Kaikki meni paremmin kuin hyvin. Aivan turhaan jännitin kaikkea etukäteen, ja helpointa onkin vain mennä tilanne kerrallaan. Etukäteen olin kyllä varmistanut, että matkavakuutukseni koskettaa myös vauvaa, ja pakkaillut mukaan ihan kaiken mahdollisen (no, ruoat muutamaksi päiväksi eteenpäin). Makarskan kaupoista löytyy ainoastaan äidinmaidonkorvikejauhetta, ja se toi hieman hidastetta matkaan, mutta hyvin pärjättiin tästäkin huolimatta. Kaikista ruokakaupoista ei myöskään löydy vauvalle kunnon ruokaa, ainoastaan hedelmäsoseita taikka vauvan mehuja. Paikallinen DM ja Lidl myy hyvin purkkiruokia, lisäksi DM:ssä oli paljon kaikkea ihanaa päivittäistavaraa vauvalle.
Olin pakannut vauvalle useamman vaatekokonaisuuden ja yksikään ei jäänyt käyttämättä. Omaan pakkaamiseni olisin voinut käyttää hieman enemmän järkeä. Käytin ehkä kahta, kolmea asua koko reissulla (ei vain ollut aikaa keskittyä sen enempää omaan pukeutumiseen).
Uikkareille tuli käyttöä, vaikkakaan ei rantavedessä. Hotellin sisäuima-allasosaston poreallas oli meillä parisen kertaa kovassa käytössä, voi että kun vauva nautti. Silmät lautasen kokoisina hän tuijotti poreita ja taputteli pienillä käsillään vettä. Me vanhemmat vain huolehdimme, ettei vettä mennyt suuhun tai silmiin.
Matkassa meillä oli mukana rintareppu, joka käytimme ainoastaan lentokentillä sekä Moweon todella näppärät matkarattaat. Poika istui ja nukkui niissä tosi hyvin. Pieni tavarakori oli iso plussa ja koko istuinosan yli kaartuva kuomu elintärkeä (sadekelillä ja auringonpaahteessa). Matkarattaiden selkänojan sai täyteen makuuasentoon, ja vauva nukkuikin monet makeat päiväunet niissä. Rattaat sai myös helposti yhdellä kädellä kasaan ja niitä jaksoi myös kantaa. Pienessä hotellihuoneessa rattaiden pienuus oli myös hyvä asia, ei vienyt liikaa tilaa ja kääntyi akselinsa ympäri.
Voisin lähteä tältä samalta istumalta vaikka heti uudelleen matkaan vauvan kanssa. Ihan heti.
