Nukkumattihommia
Täällä minä istun sunnuntai-aamuna klo 8.30 yksin olohuoneessa kun muu perhe vielä nukkuu. Sydämeni meinasi sulaa kun näin juuri hetki sitten Avara luonto-ohjelmassa pienen virtahepovauvan. Mun oma virtahepovauva nukkuu edelleen yöunia vauvankehdossaan ja itse mietin voinko todella näin helposti päästä pienen vauvan kanssa. En uskalla vielä iloita melkein täysistä yöunista joita olen saanut nauttia runsain mitoin koko viime viikon ajan. Koko ajan on mielessä, että tämä on jotakin väliaikaista vain.
Viime yönä pieni heräsi syömään neljän maissa. Hän meni nukkumaan kymmeneltä illalla omaan sänkyyn itse nukahtaen. Olen huomannut, että vauva alkaa ääntelemään eri tavalla kun hän alkaa olla vastaanottavainen yöunille. Sellaista hiljaista pientä ääntä. Itse heräsin yöllä kolmen maissa, koska rinnat olivat aivan piukeat maidosta ja arat. Pohdin tulisiko mennä lypsämään vaiko uskallanko luottaa, että vauva herää kyllä syömään. Kiva pohtia tällaista asioita keskellä yötä, heh. Sitten pohdin, että jos menen lypsämään ja vauva kuitenkin heräisi syömään, mites sitten? Tämän turvin päätin jättää lypsämisen väliin ja aloin nukkumaan toivoen, etten vain kellahda kyljelleni koska se sattuisi niin paljon. Ja vauva heräsikin syömään neljän maissa ja olin oikein tyytyväinen.
Maailman ihanin näky on kun unenpöpperöinen vauva syö suurella ruokahalulla. Ensin ahmitaan niin, että kurkusta kuuluu vain glunks glunks. Sitten alkaa rauhallisempi syöminen, ja kädet lähtevät ohjaamaan tapahtumaa kuin liikenteenohjaaja, taikka kapellimestari. Voi, kuinka suloiset nuo pienet kädet ovatkaan. Lopulta vatsansa täyteen saanut vauvaa uinahtaa rentona syliin. En halua koskaan unohtaa tuota näkyä.
Viime yönä pieni heräsi syömään neljän maissa. Hän meni nukkumaan kymmeneltä illalla omaan sänkyyn itse nukahtaen. Olen huomannut, että vauva alkaa ääntelemään eri tavalla kun hän alkaa olla vastaanottavainen yöunille. Sellaista hiljaista pientä ääntä. Itse heräsin yöllä kolmen maissa, koska rinnat olivat aivan piukeat maidosta ja arat. Pohdin tulisiko mennä lypsämään vaiko uskallanko luottaa, että vauva herää kyllä syömään. Kiva pohtia tällaista asioita keskellä yötä, heh. Sitten pohdin, että jos menen lypsämään ja vauva kuitenkin heräisi syömään, mites sitten? Tämän turvin päätin jättää lypsämisen väliin ja aloin nukkumaan toivoen, etten vain kellahda kyljelleni koska se sattuisi niin paljon. Ja vauva heräsikin syömään neljän maissa ja olin oikein tyytyväinen.
Maailman ihanin näky on kun unenpöpperöinen vauva syö suurella ruokahalulla. Ensin ahmitaan niin, että kurkusta kuuluu vain glunks glunks. Sitten alkaa rauhallisempi syöminen, ja kädet lähtevät ohjaamaan tapahtumaa kuin liikenteenohjaaja, taikka kapellimestari. Voi, kuinka suloiset nuo pienet kädet ovatkaan. Lopulta vatsansa täyteen saanut vauvaa uinahtaa rentona syliin. En halua koskaan unohtaa tuota näkyä.
