Joulun taikaa

Voi kuinka ihana tämä joulu on ollut. Jouluaattona ilmakin oli kuin satukirjasta, pakkasta reilu kolmetoista astetta, juuri satanut lumikerros ja auringonpaiste. Luonto oli todella upeimmillaan tuona päivänä. Kävellessämme päivällä (ja herätellässämme ruokahalua) poikieni ja koiran kanssa Kokkokallion metsäpolulla oli suorastaan taianomaista.

Heräsin jouluaattona tekemään joulutorttuja joulupukin kuuman linjan pyöriessä taustalla, valmistin joulupuuron ja laitoin karjalanpaistin uuniin kypsymään. Laitoin joulusaunankin päälle. Kaikki muut vielä nukkuivat. Meidän perheen pienin jäsen veteli unia myös melkein kymmeneen saakka. Sitten päivemmällä tosiaan lumiukon ja joulurauhan julistuksen katsominen, siitä alkoi joulu.

Miehen lapset tulivat meille tuossa kolmen hujakoilla ja söimme hyvin. Oscar-vauva nukkui päiväunia tyytyväisenä muiden pelatessa olohuoneessa ja metelikin oli välillä aikamoinen. Tämä on yksi niistä hetkistä joista todella nautin, harvoin olemme kaikki yhdessä. Pikkuhiljaa koitti lahjojen jako. Oscarkin oli hereillä leikkien tyytyväisenä leikkimatollaan Sami-veli vierellään. Kyllä meillä oli hauskaa. Pukille meinasi tulla ihan hiki taivutellessaan kurottelemaan lahjoja joulukuusen alta, ja niitä riitti. Olen kiitollinen tästä joulusta.