You know what I mean?
Joskus on kiva nähdä kuvia itsestään, reissussa, joissa ei ole poseeraamassa se vakiohymy kasvoilla ja hieno tausta takana. Kun olisi aikaa ja jaksamista kuvaisi mielellään enemmänkin ihmisiä (ja itseään) vaikka aamukahvin buffajonossa. Jenkeissä ei aamupalalla ollut kylläkään kuin sateenkaaren värisiä muroja ja lisäksi muffineja, joten aika huonosti saa sellaisia kuvia, mutta otinko minä kuvia niistä muroistakaan? En. Millaisia kuvia sitä haluaa loppupeleissä nähdä ja mistä niistä tulee niitä rakkaimpia? Kun minusta joskus aika jättää haluavatko lapseni periä minun matkakuvani? Oikeesti? Ihan liian vähän on pelkästä tavallisesta arjesta kuvia, pitäisi joskus ihan oikeasti pysähtyä. Millainen oli meillä aamupalapöytä (kotona) kymmenen taikka viisi vuotta sitten? Millainen oli se koti, jossa esikoiseni vietti elämänsä ensimmäiset hetket.
Tässä ensimmäisessä kuvassa olen Washingtonissa Dullesin lentokentällä. Odotellaan porukoitten kanssa linja-autokyytiä Washingtonin keskustan suuntaan. Kuvasta ei ehkä näy, mutta olen aivan järkyttävän väsynyt. Meillä oli takana yölento. Neljän tunnin mittainen sellainen tosin, mutta en nukkunut sitä ennen, en sen aikana enkä sen jälkeenkään joten fiilinki oli aikamoinen. Lämpötila lähenteli jotakin trooppista. Muistan vieläkin fiilingin tuossa kuvanottohetkellä. Olin tosi onnellinen mutta samalla olo oli haikea. Olimme matkanneet 26 päivää jenkkien halki, mutta vielä olisi neljä ihanaa päivää jäljellä, Washingtonissa kaksi ja New Yorkissa toiset kaksi päälle. Tiesin, että kohta on takana mahtava reissu jota ei kait saa kokea ikinä enää. Mahdottomasta tuli mahdollista, me ajettiin helkutti vieköön Amerikan halki.
Toisessa kuvassa tutkin Internetin saloja hotellihuoneessa Las Vegasissa. Majoituimme Vegasissa ensin yhdeksi yöksi Caesars Palaceen ja toiseksi yöksi the Bellagioon. Kuva on jälkimmäisestä. Tolla patjalla jolla istun olen nukkunut parhaat unet ikinä. Se sänky oli oikea unelma, oikea pilvilinna.
Kolmannessa kuvassa istun auton ratissa ajamassa Pageen. Kaupunkiin, joka sijaitsee Arizonan osavaltion Flagstafista pohjoiseen 129 mailin verran. Sain ajokortin vasta parisen vuotta sitten. En kyllä silloin ajokorttia ajaessani olisi kuuna päivänä uskonut, että ajelen vielä Los Angelesin ruuhkaisilla moottoriteillä, Las Vegasissa, Nevadassa, Deah Valleyssä, Memphisissä, Itävallassa, Sveitsissä taikka Saksassa. En ikinä olisi uskonut.
Viimeisessä kuvassa olen keskittynyt muotikirjan kuvaan museossa New York American Museum of Natural History. Matkailu on niin ihanan avartavaa ja antoisaa. Jossakin kohti tulee ähky, runsaudenpula, kaikelle. Siis se kun kävelet vaikkapa Louvressa Pariisissa ja ympärillä on mitä upeampia taideteoksia salikaupalla. Melkeimpä juokset kaikkien niiden ohi pysähtymättä, koska haluat nähdä vain yhden - Mona Lisan. Nähty, next! Taikka juttelet Taru Sormusten Herrasta Ian McKellenille kuin kahvipöydässä työpaikalla kelle vaan työkaverille, huomataksesi vasta hotellissa, että hetkinen, siinä oli megaluokan julkkis. Mutta kun sä oot nähny jo niin monta! You Know.
Tässä ensimmäisessä kuvassa olen Washingtonissa Dullesin lentokentällä. Odotellaan porukoitten kanssa linja-autokyytiä Washingtonin keskustan suuntaan. Kuvasta ei ehkä näy, mutta olen aivan järkyttävän väsynyt. Meillä oli takana yölento. Neljän tunnin mittainen sellainen tosin, mutta en nukkunut sitä ennen, en sen aikana enkä sen jälkeenkään joten fiilinki oli aikamoinen. Lämpötila lähenteli jotakin trooppista. Muistan vieläkin fiilingin tuossa kuvanottohetkellä. Olin tosi onnellinen mutta samalla olo oli haikea. Olimme matkanneet 26 päivää jenkkien halki, mutta vielä olisi neljä ihanaa päivää jäljellä, Washingtonissa kaksi ja New Yorkissa toiset kaksi päälle. Tiesin, että kohta on takana mahtava reissu jota ei kait saa kokea ikinä enää. Mahdottomasta tuli mahdollista, me ajettiin helkutti vieköön Amerikan halki.
Toisessa kuvassa tutkin Internetin saloja hotellihuoneessa Las Vegasissa. Majoituimme Vegasissa ensin yhdeksi yöksi Caesars Palaceen ja toiseksi yöksi the Bellagioon. Kuva on jälkimmäisestä. Tolla patjalla jolla istun olen nukkunut parhaat unet ikinä. Se sänky oli oikea unelma, oikea pilvilinna.
Kolmannessa kuvassa istun auton ratissa ajamassa Pageen. Kaupunkiin, joka sijaitsee Arizonan osavaltion Flagstafista pohjoiseen 129 mailin verran. Sain ajokortin vasta parisen vuotta sitten. En kyllä silloin ajokorttia ajaessani olisi kuuna päivänä uskonut, että ajelen vielä Los Angelesin ruuhkaisilla moottoriteillä, Las Vegasissa, Nevadassa, Deah Valleyssä, Memphisissä, Itävallassa, Sveitsissä taikka Saksassa. En ikinä olisi uskonut.
Viimeisessä kuvassa olen keskittynyt muotikirjan kuvaan museossa New York American Museum of Natural History. Matkailu on niin ihanan avartavaa ja antoisaa. Jossakin kohti tulee ähky, runsaudenpula, kaikelle. Siis se kun kävelet vaikkapa Louvressa Pariisissa ja ympärillä on mitä upeampia taideteoksia salikaupalla. Melkeimpä juokset kaikkien niiden ohi pysähtymättä, koska haluat nähdä vain yhden - Mona Lisan. Nähty, next! Taikka juttelet Taru Sormusten Herrasta Ian McKellenille kuin kahvipöydässä työpaikalla kelle vaan työkaverille, huomataksesi vasta hotellissa, että hetkinen, siinä oli megaluokan julkkis. Mutta kun sä oot nähny jo niin monta! You Know.
Kommentit
Lähetä kommentti