New York in me
New Yorkin matka on siis takana ja mieli on haikena. Tuli koettua sellaisia hetkiä mitä ei vieläkään usko tapahtuneen ja koko kaupunki jouluna - se on ihana. Voi kun pääsisi New Yorkiin joskus pidemmäksi aikaa imemään sitä ihanaa suuren kaupungin sykettä. Jälleen kerran matkan jälkeen kaupunkiin saapui myrsky, näin kävi edelliselläkin kerralla. Ehdin Sandy-myrskyn alta aikoinaan juuri ja juuri pois. Nyt New Yorkia koettelee megapakkaset.
Meidän hotelli (W New York) sijaitsi Lexington Avenuella. Se oli hieman sivummassa aivan ytimestä, mutta sopivan kävelymatkan päässä kaikesta kuitenkin. Huoneemme sijatsi hotellin 10 . kerroksessa ja oli oikein passeli. Hyvä puoli tuossa oli se, ettei tarvinnut nukkua korvatulpat korvissa :) Hotellin aulakin oli ihan luksusta mitä on tuttunut näkemään New Yorkissa, se oli todella ylellinen. Siellä oli valtava olohuone sohvineen ja takkakin löytyi jonka äärellä oli ihana istua.
Saapuessamme New Yorkiin joulukuun 23. päivän iltana suuntasimme samantien 5th Avenuelle. Halusin nähdä heti sateesta huolimatta Rockefeller Centerin joulukuusen sekä Tiffanyn jouluikkunat. Siinä meidän sen iltainen kävelylenkki olikin, oltiin ihan väsyksissä lennoista ja aikaerosta. Seuraavana aamuna, jouluaattona, päivämme alkoi käynnillä YK:ssa. Yhdistyneissä Kansakunnissa on meneillään remontti eikä suureen istuntosaliin päässyt ollenkaan, pienempiin pääsimme kylläkin. Kävimme Norjan, Islannin ja Guggenheimin lahjoittamissa saleissa. Oppaamme pohjoiskoreasta kansallispukuineen oli huippu. Jaksan aina hämmästellä kuinka huippupaikka YK onkaan, mitä tämä maailmanmeno olisi ilman tätä? Mielestäni YK:ssa tehdään erittäin tärkeää työtä rauhan turvaamiseksi ja konfliktien sekä sotatilojen välttämiseksi, autetaan vähäosaisia ja yritetään rakentaa uudelleen kokonaisia infrastruktuureja.
Emme kertaakaan käyneet New Yorkissa ravintolassa syömässä - ellei yhtä mäkkärikäyntiä lasketa sellaiseksi. Ostimme take away-ruokaa joka päivä. Joko söimme itse kaupassa lukuisten ruokapöytien äärellä taikka otimme mukaan hotellille, enimmäkseen söimme kaupoissa. Päivän ruokabudjetti taisi olla noin 30 dollarin luokkaa ja sillä söi hyvin. Voi luoja niitä tuoreita ananaksia, mansikoita ja parsoja, salaatteja ja kanakastikkeita eri sortteja. Mä olin niin taivaassa siellä. Tykkäsin juoda gatoradea ja jälkkäriksi ihanaa hazzelnut-kahvia, ääh, mä en ala kyllä nyt yhtään mitään. Hintavertailun vuoksi voin kertoa, että joka teatterikäynnillä ostettiin punaviinilasilliset ennen näytöstä ja jo niistä sai maksaa yhteensä melkein 30 dollaria.
Ja niistä teatterinäytöksistä, niistä olenkin kirjoitanut jo aiemmin. Istuimme Betrayelissa viidennellä rivillä katsomosta, ihan huippupaikat. Oli se jännä katsella Daniel Craigia ilmielävänä sekä hänen vaimoaan Rachel Weisziä. Sarah Jessica Parkerin Commons of Pensacolassa meillä oli eturivin paikat. Olisin voinut taputtaa Sarahia polvelle esityksen lopussa, niin lähellä hän meitä oli. Olin aivan haltioissani koko esityksen ajan.
Ja Ian McKellenin sekä Patrick Stewartin Waiting for Godot, tulen aina muistamaan tätä näytöstä kaiholla. Meillä oli paikat neljännellä rivillä ja sain huiskautettua Ianille esityksen lopussa lentosuukon. Kävimme Lincoln City Centerissä katsomassa Pähkinänsärkijä-baletin. En ole koskaan nähnyt balettia ja olin kertakaikkiaan lumoutunut. Se oli kokemuksena äärettömän hieno. Sama juttu Radio City Christmas Spectacular-shown kanssa, molemmat olimme mieheni kanssa, että mitäköhän mahtaa olla, mutta esityksen lopussa meinas itku päästä koska se oli niin hyvä. Kertakaikkiaan voi suositella tuota showta joulun ajan ohjelmanumeroksi jos New Yorkiin joku aikoo. Esityksessä oli aitoja eläviä kameleita, lampaita ja aasi. Oli jouluseimi ja tottakai joulupukki. The Rocketts-tanssiryhmä oli huikea sekä tinaukot. Mieskin oli vaikuttunut.
Mun matkalaukku painoi mennessä kymmenen kiloa ja tullessa 27 kiloa, neljä kiloa ylipainoa :) Michael Korsilla tuli käytyä enemmän kuin laki sallii ja Macy´silläkin oli aikas hyvät alet. Kierreltiin Greenwich Villagessa, oli ihan pakko poiketa - näyttää miehelle - Carrien kotitaloa Perry Street 66:lla sekä kulman takana kurkkaamassa Saraj Jessica Parkerin oikeaan kotia Charles Street 57:ssa.
Käytiin syömässä (no niin, käytiinhän me ravintolassa) Greenwich Villagessa sijaitsevassa ihanassa piskuisessa ravintolassa Belgialaisia vohveleita marjoilla ja vaahterasiirapilla sekä juomassa kaffet ja kuumaa applesideriä. Se oli niin hyvää. Siideriä juoma ei ole nähnytkään, se on vain kuumaa omenamehua kanelilla, mutta se maistuu tosi hyvälle kun ulkona on pikku pakkanen.
Voi että, New Yorkista olisi niin paljon kirjoitettavaa ja kerrottavaa. Tapasin matkallamme myöskin vanhan luokkakaverini. Se oli kiva tunne sopia Facebookin kautta tärskyt hotellin aulaan. Siellä me sitten tavattiin ja jutskailtiin niitä näitä kolme tuntia! Aika meni kuin siivillä. Ihan kuin oltaisiin nähty viimeksi eilen vaikka viime tapaamisesta on vaivaiset kakskyt-vuotta.
Tämä viides kerta ei todellakaan tule jäämään viimeiseksi. Jos vaan pian mahdollisuus tulee niin takaisin tuonne heti.
Meidän hotelli (W New York) sijaitsi Lexington Avenuella. Se oli hieman sivummassa aivan ytimestä, mutta sopivan kävelymatkan päässä kaikesta kuitenkin. Huoneemme sijatsi hotellin 10 . kerroksessa ja oli oikein passeli. Hyvä puoli tuossa oli se, ettei tarvinnut nukkua korvatulpat korvissa :) Hotellin aulakin oli ihan luksusta mitä on tuttunut näkemään New Yorkissa, se oli todella ylellinen. Siellä oli valtava olohuone sohvineen ja takkakin löytyi jonka äärellä oli ihana istua.
Saapuessamme New Yorkiin joulukuun 23. päivän iltana suuntasimme samantien 5th Avenuelle. Halusin nähdä heti sateesta huolimatta Rockefeller Centerin joulukuusen sekä Tiffanyn jouluikkunat. Siinä meidän sen iltainen kävelylenkki olikin, oltiin ihan väsyksissä lennoista ja aikaerosta. Seuraavana aamuna, jouluaattona, päivämme alkoi käynnillä YK:ssa. Yhdistyneissä Kansakunnissa on meneillään remontti eikä suureen istuntosaliin päässyt ollenkaan, pienempiin pääsimme kylläkin. Kävimme Norjan, Islannin ja Guggenheimin lahjoittamissa saleissa. Oppaamme pohjoiskoreasta kansallispukuineen oli huippu. Jaksan aina hämmästellä kuinka huippupaikka YK onkaan, mitä tämä maailmanmeno olisi ilman tätä? Mielestäni YK:ssa tehdään erittäin tärkeää työtä rauhan turvaamiseksi ja konfliktien sekä sotatilojen välttämiseksi, autetaan vähäosaisia ja yritetään rakentaa uudelleen kokonaisia infrastruktuureja.
Emme kertaakaan käyneet New Yorkissa ravintolassa syömässä - ellei yhtä mäkkärikäyntiä lasketa sellaiseksi. Ostimme take away-ruokaa joka päivä. Joko söimme itse kaupassa lukuisten ruokapöytien äärellä taikka otimme mukaan hotellille, enimmäkseen söimme kaupoissa. Päivän ruokabudjetti taisi olla noin 30 dollarin luokkaa ja sillä söi hyvin. Voi luoja niitä tuoreita ananaksia, mansikoita ja parsoja, salaatteja ja kanakastikkeita eri sortteja. Mä olin niin taivaassa siellä. Tykkäsin juoda gatoradea ja jälkkäriksi ihanaa hazzelnut-kahvia, ääh, mä en ala kyllä nyt yhtään mitään. Hintavertailun vuoksi voin kertoa, että joka teatterikäynnillä ostettiin punaviinilasilliset ennen näytöstä ja jo niistä sai maksaa yhteensä melkein 30 dollaria.
Ja niistä teatterinäytöksistä, niistä olenkin kirjoitanut jo aiemmin. Istuimme Betrayelissa viidennellä rivillä katsomosta, ihan huippupaikat. Oli se jännä katsella Daniel Craigia ilmielävänä sekä hänen vaimoaan Rachel Weisziä. Sarah Jessica Parkerin Commons of Pensacolassa meillä oli eturivin paikat. Olisin voinut taputtaa Sarahia polvelle esityksen lopussa, niin lähellä hän meitä oli. Olin aivan haltioissani koko esityksen ajan.
Ja Ian McKellenin sekä Patrick Stewartin Waiting for Godot, tulen aina muistamaan tätä näytöstä kaiholla. Meillä oli paikat neljännellä rivillä ja sain huiskautettua Ianille esityksen lopussa lentosuukon. Kävimme Lincoln City Centerissä katsomassa Pähkinänsärkijä-baletin. En ole koskaan nähnyt balettia ja olin kertakaikkiaan lumoutunut. Se oli kokemuksena äärettömän hieno. Sama juttu Radio City Christmas Spectacular-shown kanssa, molemmat olimme mieheni kanssa, että mitäköhän mahtaa olla, mutta esityksen lopussa meinas itku päästä koska se oli niin hyvä. Kertakaikkiaan voi suositella tuota showta joulun ajan ohjelmanumeroksi jos New Yorkiin joku aikoo. Esityksessä oli aitoja eläviä kameleita, lampaita ja aasi. Oli jouluseimi ja tottakai joulupukki. The Rocketts-tanssiryhmä oli huikea sekä tinaukot. Mieskin oli vaikuttunut.
Mun matkalaukku painoi mennessä kymmenen kiloa ja tullessa 27 kiloa, neljä kiloa ylipainoa :) Michael Korsilla tuli käytyä enemmän kuin laki sallii ja Macy´silläkin oli aikas hyvät alet. Kierreltiin Greenwich Villagessa, oli ihan pakko poiketa - näyttää miehelle - Carrien kotitaloa Perry Street 66:lla sekä kulman takana kurkkaamassa Saraj Jessica Parkerin oikeaan kotia Charles Street 57:ssa.
Käytiin syömässä (no niin, käytiinhän me ravintolassa) Greenwich Villagessa sijaitsevassa ihanassa piskuisessa ravintolassa Belgialaisia vohveleita marjoilla ja vaahterasiirapilla sekä juomassa kaffet ja kuumaa applesideriä. Se oli niin hyvää. Siideriä juoma ei ole nähnytkään, se on vain kuumaa omenamehua kanelilla, mutta se maistuu tosi hyvälle kun ulkona on pikku pakkanen.
Tämä viides kerta ei todellakaan tule jäämään viimeiseksi. Jos vaan pian mahdollisuus tulee niin takaisin tuonne heti.
Kommentit
Lähetä kommentti